Arvostelussa The Talos Principle - uskonnollinen kokemus

Videopeleissä on vuosien varrella käsitelty aiheita laidasta laitaan, mutta kukapa olisi uskonut että yliampuvista Serious Sam -räiskinnöistä tuttu Croteam julkaisee raamatullisista teemoista ammentavan pulmapelin. Portalmaisten aivopähkinöiden rinnalla uppoudutaan syvällisten aiheiden ja filosofisten pohdintojen maailmaan. Melkoinen yllätys on myös se, että yhdistelmä toimii raskaasta tematiikasta huolimatta. The Talos Principle haastaa pelaajan ajattelemaan pintaa syvemmälle.

Lapsi on nimeni

Mekaanisten sormien välistä paistava aurinko häikäisee tottumattomia silmiä. Seesteisen hetken keskeyttää loputtoman syvä ääni: ”Lapseni, minä olen sinun luojasi. Olen Elohim, tämän maailman Jumala.” Pelaajan hahmo – tietoisuuden lahjan saanut robotti – herää synnittömänä elämään ja oppimaan. Nopeasti käy kuitenkin selväksi, ettei kaikki ole siltä miltä näyttää.

Viime vuonna PC:llä julkaistu The Talos Principle on saanut PlayStation 4:llä osakseen lisänimen Deluxe Edition. Paketti sisältää alkuperäisen kampanjan lisäksi Road to Gehenna -laajennuksen. Muuten ensimmäisestä persoonasta kuvattu pulmailu on pysynyt pitkälti samana, eikä esimerkiksi kontrolleja ole muokattu DualShockin erikoisominaisuuksia silmällä pitäen. Pelkkä pääkampanja koostuu yli sadasta tehtävästä, ja ne ovat kaikki kuin palapelejä: Onnistuneeseen lopputulokseen pääsee kärsivällisesti pala kerrallaan. Alkupuolella ratkaisut ovat suoraviivaisia ja hyvin nopeita, mutta hiljalleen pulmat monimutkaistuvat apuvälinevalikoiman kasvaessa.

Pelaajan lopullinen tavoite jokaisessa puzzlessa on saada energiakilven taakse sijoitettu tetrispalikkamainen sinetti. Määränpäähän pääsee hyödyntämällä oikeaoppisesti liikuteltavia esineitä, kuten kuutiota, säteitä heijastavia kristalleja sekä eräänlaisia häirintälaitteita. Lisäksi myöhemmissä kentissä hahmostaan voi nauhoittaa kopion, joka tuo ratkaisuihin kirjaimellisesti toisen ulottuvuuden. Kun erimuotoisia kappaleita on tarpeeksi kerättynä, siirrytään seuraavalle alueelle yksinkertaisen minipelin saattelemana. Eteneminen on pääasiassa lineaarista, vaikka pulmia voi ratkoa alueen sisällä haluamassaan järjestyksessä. Ympäristöihin on lisähaasteena piilotettu tähtiä, joiden saaminen vaatii todellisia hoksottimia. Jotteivät olosuhteet olisi liian helpot, sinettejä suojelee tykkitornit ja kuolettavat, määrätyillä poluilla kulkevat vastukset. Kaikkiin tilanteisiin on kuitenkin looginen ratkaisu, kunhan sen ensin oivaltaa.

Lisäosa, Road to Gehenna, jatkaa pitkälti samalla kaavalla. Vaikeustaso pulmissa on alusta asti ruuvattu korkealle, eikä laajennus tuo kokonaispaketille suurta lisäarvoa – varsinkaan jos emopelin ja jatko-osan pelaa putkeen. Vaikka pulmissa on kiitettävästi vaihtelua, alkavat ne suuresta määrästä johtuen puuduttaa loppupuolella.

Jumala on tiskijukka

Tarinaan on saatu eloa ikivanhasta lähdemateriaalista huolimatta, eikä uskonnollinen aihepiiri nosta missään vaiheessa karvoja pystyyn. Liikaa tapahtumista ei kannata paljastaa, jottei kokemus jää puolitiehen. Ryhtiä kampanjalle tuo lisäksi Elohimin ääninäyttelijä sekä graafisesti kauniit maisemat. Ympäristöt koostuvat pääasiassa muinaisista raunioista sekä upeista, luonnonläheisistä miljöistä.

The Talos Principlen vahvuus on monimuotoisten pulmien lisäksi uskottavassa käsikirjoituksessa. Pulmien välillä käydään ajatustenvaihtoa maailmankaikkeudesta, ihmisyydestä ja elämän tarkoituksesta. Keskustelut herättävät oikeasti ajatuksia ja haastavat pelaajan miettimään omaa elämänkatsomustaan. Missä kulkee ihmisyyden raja? Onko meillä vapaata tahtoa? Tarinankerronta on korutonta mutta kiehtovaa. Lisäksi kentistä löytyvät aikakapselit – menneisyyden ääninauhat – avaavat syitä tapahtumien ympärillä. Ja mitä olisi raamatullinen mytologia ilman kiellettyä hedelmää sekä kavalinta kaikista kedon eläimistä, teräväkielistä käärmettä.

Aamen

The Talos Principle tekee monta asiaa oikein. Pulmat ovat vaikeita mutta loogisia, ja käsikirjoitus haastaa kokijansa ajattelemaan muutakin kuin ratkottavia tehtäviä. Paketin ainoa ongelma on oikeastaan pelin pitkä kesto. Tarina kantaa loppuun asti, mutta tehtävät alkavat toistamaan samaa kaavaa. Toivottavasti nimike saa uuden alustan kautta ansaitsemansa huomion. Croteamin aliarvostetun helmen ohittaminen olisi suorastaan syntiä.