Uncharted 3: Drake's Deception

Nathan Drake on esiintymisillään kerännyt vankan fanijoukon. Aiemmat Unchartedit ovat teknisesti onnistuneimpia Playstation 3 -pelejä, ja tarinaltaan ne ovat konsolisukupolven huippuja. Vaikka ongelmanratkontaosuudet ovat turhan haasteettomia ja lopputaistelut omilla tavoillaan epäonnistuneita, voittivat molemmat palkintoja vuosien 2007 ja 2009 parhaita pelejä valittaessa. Kaiken tämän jälkeen odotukset ovat olleet korkealla. Silti Naughty Dog onnistuu yllättämään. Uncharted 3: Drake's Deception on virallisesti sarjan paras peli.

Heikkouksien voittaminen

Unchartedien grafiikasta sekä teknisessä että taiteellisessa mielessä on puhuttu väsymiseen asti. Pelit ovat aina näyttäneet todella hyviltä. Sama koskee ääniä: jo ensimmäisessä osassa musiikista ja taistelun räimeestä saatiin nauttia DTS-laatuisena. Kun konsolista on alusta asti osattu ottaa irti enemmän kuin mihin moni muu pystyy, ei kehitystä ole merkittävissä määrin tapahtunut. Uncharted 3 on edelleen hyvän näköinen peli, ero muihin huippuihin on vain kaventunut vuosien saatossa.

Kun tekniikka on kunnossa ja suurin osa mekaniikoista testattu toimiviksi, ovat kehittäjät saaneet käyttää lähes kaiken tarmonsa sisällön luomiseen. Erityisesti tämä näkyy maisemien ja tapahtumapaikkojen runsautena. Drake matkaa lontoolaisista metrotunneleista ranskalaiseen linnaan ja aavalta mereltä raunioituneeseen arabikylään. Kaikki on uskottavasti mallinnettua ja vaihtelevaa. Peli ei missään vaiheessa toista itseään.

Erityisen ilahduttavaa on se, miten paljon Uncharted parantaa parjatuimpia palasiaan. Ongelmanratkontaosuuksiin on löydetty täysin uusi vaihde. Vanha tuttu muistikirja kulkee edelleen Nathanin matkassa, mutta aiemmasta poiketen se ei enää sisälläkään suoraa vastausta jokaiseen pulmaan. Arvoitukset eivät edellytä einsteinmaista neroutta, mutta ei niistä kuka tahansa vasemman jalan saapas hetkessä selviä. Lopputaistelun floppaamisesta huolestuneet voivat lakata huolehtimasta.

Vahvuuksien hyödyntäminen

Moni pystyy tekemään teknisesti kelpoja pelejä. Ja jotkut pystyvät hiomaan mekaniikan siihen pisteeseen, että perustoiminta on hauskaa. Mutta tarinan kerronta tuntuu edelleen aiheuttavan ongelmia taitavimmillekin studioille. Tähän sudenkuoppaan Naughty Dog ei ole koskaan astunut, ja tällä kerralla se kierretään tavallistakin kauempaa. Unchartedin käsikirjoittajat tuntevat hahmonsa ja he osaavat kirjoittaa sekä kiinnostavaa tarinaa että vapautuneesti soljuvaa dialogia. Rooleihinsa palaavat näyttelijät puhaltavat Nathan Drakeen, Victor Sullivaniin ja Chloe Frazeriin samaa henkeä, joka on saanut meidät aikaisemminkin seuraamaan heidän seikkailujaan kädet ohjaimiin upoten.

Erityisen upeaa on se, miten Uncharted toteuttaa elokuvakerronnan kultaista sääntöä: älä selitä vaan näytä. Erään ihmissuhteen historiasta paljastuu jotain, mitä ei kerrota sanoin vaan annetaan lukea rivien välistä. Toisaalta matkan varrella nähdään katkelmia Naten nuoruudesta, ensimmäisestä kohtaamisesta Sullyn kanssa ja henkilökohtaisten demonien nujertamisesta. Kaikki tämä nostaa pelikäsikirjoituksen laatua taas uudelle tasolle.

Pelin tasapainotus on entistäkin hallitumpaa. Alussa tahti on rauhallista, paikkoja tutkitaan ja taistelua on vähemmän. Pidemmälle päästessä taistelemisen osuus kasvaa, mutta sitä ei missään vaiheessa ole liikaa. Toiminta ei ole kuitenkaan pelkkää räiskintää; Uncharted 3 sisältää muun muassa pelihistorian upeimman juosten — ja kiipeillen — tapahtuvan takaa-ajokohtauksen. Välillä suoran toiminnan voi osittain korvata hiiviskelyllä. Senkin voi tosin sivuuttaa, jos hiljaisuus ei sovi omaan pirtaan.

Välttämätön paha

Vuoden parhaan yksinpelin lisäksi Uncharted 3:een on kehitetty jo edellisestä osasta tuttu moninpeli. On suorastaan hämmentävää, että laadukkaan kilpasotimisen toteuttaminen ei ole rapauttanut pääasiaa. Yhtä lailla harmillista on se, että jälleen kerran kiipeilyä ja räiskintää yhdistävä mittelö jää isompien verkkotaisteluiden jalkoihin. Kolmen kaksikon tappomatsi ja joukkuetavoitepeli, jossa tavoitteet vaihtuvat kierroksen aikana, ovat piristäviä harvinaisuuksia tutumpien pelimuotojen seassa. Sopivaa leikkimielisyyttä lisää mahdollisuus tienata ylimääräistä tapporahaa heittämällä ylävitoset kaverin kanssa, kun vastustaja on saatu kaatumaan yhteisvoimin.

Uncharted 3:sta on vaikea löytää valittamisen aiheita. Siinä esiintyy kuitenkin muutama kohtaus, joissa Nathania kuvataan edestäpäin tämän paetessa milloin mitäkin tappavaa uhkaa. Ainakaan itse en pidä moisesta pelimekaniikasta. Myös tietyissä tilanteissa havaittava ohjauksen löysyys synnyttää muutaman sekunnin mittaisia lähes harmistukseksi tunnistettavia tuntemuksia, mutta muuten virheitä saa hakemalla hakea.

Uncharted 3 on osaavan ja itsevarman pelistudion mestarinäyte. Se ottaa kaiken hyvän sarjan edellisistä osista, korjaa niissä esiintyneet heikkoudet ja paketoi kokonaisuuden kauniisiin kuoriin. Itse en olisi valinnut kumpaakaan aiempaa osaa ilmestymisvuonnaan vuoden peliksi. Mutta jos ihmeitä ei tapahdu, Naughty Dog on vihdoin ansainnut kultansa.