Need For Speed: Rivals

Jokavuotinen Need For Speed on täällä taas. Hengästyttävän tiheästä julkaisutahdistaan huolimatta sarjaa ei voi syyttää vaihtelun puutteesta, sillä useamman kokin vuoksi lopulliset keitokset ovat vaihdelleet melko lailla toisistaan. Viime aikoina ehdottomasti parhaisiin tuloksiin on yltänyt arcademaisten ajopelien kruunaamaton kuningas Criterion Games. Edellisen osan jälkimainingeissa brittistudio kuitenkin hajautettiin muiden projektien pariin, ja nyt vauhdin kaipuusta vastaa ruotsalainen Ghost Games.

Länsinaapuriin vastaperustetun tiimin ei tarvitse ponnistaa täysin tyhjästä, sillä merkittävä osa miltei edesmenneen Criterionin henkilökunnasta hyppäsi haamumiesten kelkkaan. Avoimen maailman Need For Speed: Rivals muistuttaakin pitkälti Hot Pursuitia ja Most Wantedia, mutta mukaan mahdutetaan myös omalaatuisempia ideoita.

Valitse puolesi

Perusasetelmaltaan uutukainen jatkaa 2010 julkaistun Hot Pursuitin viitoittamalla tiellä. Tarjolla on kaksi erillistä urapolkua: yksi virkavallan saappaissa ja toinen kaaharina. Poliisien toimenkuva koostuu niin yksittäisten rötöstelijöiden nappaamiseen keskittyvistä Interceptor-tehtävistä kuin koko kisaköörin pysäyttämiseen pyrkivistä Hot Pursuit -haasteista. Kaaharina mitellään piikkipaikasta muita bensalenkkareita vastaan samalla, kun lain koura heittelee kapuloita rattaisiin. Lisäksi kummankin osapuolen puikoissa ajetaan kelloa vastaan. Koppalakkina urakkaa vaikeuttavat seinäkosketuksista aiheutuvat aikasakot, kun vastaavasti hurjastelijat joutuvat keskittymään nopeiden ajolinjojen bongailun ohella poliisien väistelyyn. Vapaassa ajossa molemmat pääsevät härnäämään vastapuolta tai suorittamaan pieniä temppuja lisäpalkkioiden toivossa.

Kampanjoiden luonteet eroavat yllättävän paljon toisistaan. Yhtenä keskeisenä jippona toiminta ei taukoa kummassakaan kuin varikoille tai turvataloihin ajamalla. Tien päällä tienatut kokemuspisteet tallentuvat lopullisesti tilille vasta hengähdyspaikoissa, mikä hankaloittaa erityisesti lainsuojattoman elämää. Takaa-ajajat jäävät roikkumaan puskuriin käytännössä joka tapahtuman jälkeen, ja pidätetyksi päätyminen tarkoittaa kovalla työllä kerätyn potin menettämistä. Tilanteen haastavuutta korostaa entisestään se, että kaahari joutuu itse ostamaan menopelinsä sekä mahdolliset virityksensä. Virkavallan kalusto avautuu automaattisesti uran edetessä, eikä piipaa-autojen perusominaisuuksia tarvitse ehostaa lainkaan. Koppalakkien krediiteille tulee käyttöä ainoastaan jahtauksessa käytettävien lelujen, kuten piikkimattojen ja EMP-latausten, varustamisen kautta.

Lainsuojattomien kampanjan huomattavasti suurempi riskikerroin tekee kaahareilla pelaamisesta huomattavasti kinkkisempää mutta samalla palkitsevampaa. Ensimmäisen illan aikana ohjain uhkasi lentää pari kertaa seinään, kun laiskuuksissaan ei jaksanut käydä tallettamassa keräämänsä pottia turvataloon ennen kuin oli liian myöhäistä. Jutun juonen sisäistettyään taukoamattoman hektinen meno alkaa kuitenkin maistua perinteistä kruisailua paremmalta alati kasvavan panoksensa vuoksi. Poliiseja ei sentään tarvitse karistaa kannoiltaan pakopaikkaan sukeltaakseen, vaan napinpainallus karttaan merkatun rakennuksen vieressä riittää. Haaste syntyy aluksi lähinnä oman ahneuden ja tilanteen kontrolloinnista. Myöhemmin peli asettaa selkeämpiä tavoitteita yhdessä sessiossa kerättävän minimipotin suhteen. Lainvalvojien ei tarvitse murehtia muuta kuin kaahareiden kiinni ottamisesta, mikä tekee poliisien kampanjasta selvästi helpomman ja tylsemmän.

Puolesta riippumatta urarakenne poikkeaa perinteisestä "aja kaikki tapahtumat kullalle" -mallista. Lukuja edetään suorittamalla useita pieniä haastesikermiä kerrallaan. Haasteet saattavat sisältää esimerkiksi kisavoiton saavuttamisen ohella tietyn määrän kontakteja vastustajien autoihin tai onnistuneesti laukaistuja erikoisominaisuuksia. Kunhan kaikki kriteerit saa täytettyä, painutaan takaisin suojapaikkaan katsomaan lyhyt välianimaatio ja avaamaan seuraava tehtävälista. Vaikka kukaan ei estä ajelemasta vapaasti tapahtumasta toiseen, rikkovat turhan pieniin osioihin jaetut pyrähdykset toisinaan kokemusta.

Kompastellaan kimpassa

Yksi mainitsemisen arvoinen uudistus liittyy verkkopuolen täysremonttiin. Alldriveksi ristityn ominaisuuden ansiosta Need For Speed: Rivals nivoo yksin- ja moninpelin saumattomasti yhteen. Massiivisesta autoilun ystävien yhteisfoorumista ei voi puhua, sillä laajahkoa karttaa kiertää pelaajan lisäksi ainoastaan viisi muuta ihmiskuskia puuhailemassa omiaan. Kehittäjien visiossa tuiki tuntematon kanssapelaaja voi periaatteessa saapua lennosta pidätystalkoissa auttamaan, mutta nettiyhteisön tarjoama totuus muodostuu jälleen odotuksia karummaksi. Yleensä kohtaamiset johtavat lähinnä hetkelliseen häröilyyn ja kaaokseen, kunnes toinen kyllästyy ja tiet erkanevat. Suurimpana murheena mahdolliset verkkovirheet pilaavat käynnissä olevan soolokisan. Migrating host -ilmoitus kesken hyvin sujuneen session saa rauhallisemmankin kuljettajan sapen kiehumaan.

Viimevuotisen Most Wantedin tapaan perinteisempi verkossa kisaaminen ei onnistu lainkaan julkisella puolella, mikä on sääli. Lohtua tilanteeseen sentään tuo jo aiemmissa osissa erinomaiseksi osoittautunut Autolog-palvelu, joka pitää kirjaa lähes kaikista kaverilistan edesottamuksista ja kannustaa rikkomaan erilaisia ennätyksiä. Tiiviin porukan kesken pelin tarjoamasta yhteisöllisyydestä saakin selvästi enemmän iloa irti kuin satunnaisiin suhareihin luottamalla.

Nättiä ja nastaa

Kuten monet muutkin tämän syksyn julkaisut, Need For Speed: Rivals joutuu käymään kahden rintaman sotaa. Sen täytyy miellyttää väistyvällä sukupolvella pelailevien lisäksi uutta rautaa televisionsa alleen haalineita kuluttajia. PlayStation 4 -painos näyttää kieltämättä herkulliselta täyden teräväpiirtoresoluutionsa ja häikäisevän hienojen sääefektiensä ansiosta. Tyylikästä kokonaisuutta kuorruttaa kiitettävä määrä kultasilmiä kosiskelevia yksityiskohtia, kuten sateella auton pinnoilla valuvat vesivanat. Hieman yllättäen ruudunpäivitys ei pysy aina menossa mukana, sillä hektisimmissä kohtauksissa toiminta notkahtelee selkeästi. Audiopuoli edustaa tuttua linjaa: erinomaisen munakkaita moottoriääniä säestää rockahtavasta popista ja konemusiikista koostuva ääniraita.

Kokonaisuutena Need For Speed: Rivals tarjoaa piristävän erilaista jatkumoa kaanoniin järkyttämättä kuitenkaan vanhoja faneja. Tutun kepeä ajettavuus pitkine sivuluisuineen ja nitromittareineen palauttaa edelliset osat välittömästi mieleen. Sama pätee maalaisreitteihin painottuvaan maailmaan, joka on kuin kollaasi sarjassa viime vuosina nähdyistä ympäristöistä. Kaikki uudistukset eivät täysin osu maaleihinsa, mutta ne saavat kokemuksen tuntumaan ainakin tuoreelta. Kaksi toisistaan poikkeavaa uraa ammentavat kosolti sisältöä niin haastetta etsiville karkulaisille kuin turvallisemmasta menosta pitäville virkavallan edustajille. Tuoreen konsolin kaveriksi nätti ja viihdyttävä kevytkaahailu on varsin pätevä valinta.