Assassin's Creed 4: Black Flag

Heti alkuun on myönnettävä, että PlayStation 4:n julkaisupelivalikoimaa syksyllä tutkaillessa Assassin’s Creed 4: Black Flag lukeutui pahnan pohjimmaisten joukkoon. Yhä vanhan raudan ehdoilla porskuttavan pelimoottorin lisäksi kiinnostusta uuden sukupolven debyyttiä kohtaan himmensivät karvaat muistot edellisosasta, joka paljastui kovista odotuksista huolimatta sarjan pohjanoteeraukseksi.

Kolmosessa hätäisesti esiteltyyn meriteemaan nojaava Black Flag haiskahti etukäteen lähinnä uudella järjestysnumerolla varustetulta rahastukselta. Kuitenkin väistyvän sukupolven laitteilta kantautuneet positiiviset ensikommentit Ubisoftin uutukaisesta antoivat ymmärtää, että ehkä piraattiseikkailu kannattaa sittenkin kokea. Ja toden totta: Black Flag nousee yllättäen yhdeksi parhaista julkaisupeleistä, mitä uunituoreen PlayStation 4:n sisuksiin voi tunkea.

Merille mieleni tekevi

Assassin’s Creed 4: Black Flag kävi jo kertaalleen tuomiolla KonsoliFINissä, kun jepu testaili Xbox 360 -versiota. Pieni kertaus perusteista ei liene silti pahasta. Alkuasetelma on hyvin erilainen edeltäjiinsä verrattuna, sillä päähenkilö Edward Kenway ei näennäisesti muodosta mitään sidettä sen paremmin salamurhaajiin kuin temppeliritareihin. Karibian maisemissa rikkauksista haaveilevan nuorukaisen tiet risteävät epäonnisen salamurhaajan kanssa, ja sattumusten summana Edward löytää itsensä merirosvolaivan kapteenin pallilta yllään assassiinien ikoninen kaapu.

Piraattinäkökulma piristää sarjan vuosien varrella väljähtynyttä menoa reilulla kädellä, kun merkittävä siivu seikkailusta vietetään aavalla ulapalla. Aiempien osien lähinnä kosmeettiselta tuntuneen asuntojen tai kaupunkien uudistamisen sijaan valuuttaa ja resursseja käytetään ensisijaisesti ikioman laivan paranteluun. Tehokkaammista tykeistä sekä kestävämmistä panssareista on todellista hyötyä vaarallisilla vesillä seilatessa. Samoin kiellettyjen alueiden avaamiseen saadaan uutta puhtia, kun tiukasti vartioituja linnoituksia pehmennetään ensin mereltä käsin vihollismuureja pommittamalla, minkä jälkeen aloitetaan raivokas maihinnousu.

Alati läsnä oleva vesielementti mahdollistaa muitakin tuoreita ideoita tekemiseen. Vaikka eläinsuojeluyhdistykset tuskin arvostavat valaiden ja haiden seivästämistä, viihdyttää merten jättiläisten jahtaaminen ainakin muutamaan otteeseen. Metsästäminen kerryttää tavaroiden nikkaroinnin kannalta tärkeitä resursseja, joten pelkästä huvittelusta ei ole sentään kyse. Sama pätee vastaan seilaavien sotalaivojen pommittamiseen ja valtaamiseen. Edward pääsee lisäksi tutkimaan syvyyksissä piilevien laivanhylkyjen saloja erityisen sukelluskellon avulla. Ennalta määrätyissä kohdissa suoritetut sukellusretket nousevat ehdottomasti mielenkiintoisimpien sivutehtävien joukkoon. Tutkimisen riemu yhdistyy sopivasti kuumottavaan jännitykseen, kun happi uhkaa loppua nälkäisen haiparven ahdistellessa kintereillä.

Lukuisilla saarilla ja pienemmissä kaupungeissa peli tuntuu perinteisemmältä Assassin's Creediltä. Maissa suoritetut tehtävät koostuvat lähinnä erilaisista salakuuntelu- ja varjostuskeikoista, mikä alkaa maistua loppua kohden turhankin tutulta. Tähystyspaikkoihin kiipeämällä avataan karttaa pala kerrallaan, ja aarrearkkuja sekä muuta pikkukrääsää voi jälleen haalia sydämensä kyllyydestä. Ylipäätään niin merellä kuin kuivalla maalla riittää tekemistä tolkuttoman paljon unohtamatta laivaston käskytykseen keskittyvää resurssienhallintaosiota. Vaikka monet aktiviteeteista on koettu jo aiemmissa osissa, täytyy kehittäjille nostaa hattua kiitettävästä tuoreen sisällön määrästä mielenkiintoisen tarinan kaverina. Hienojen puitteidensa vuoksi maailmassa viettää muutenkin mielellään aikaansa trooppisiin maisemiin tutustuen tai merirosvoilun ilmapiiriä paattinsa ruorissa siemaillen.

Selkeästi sivurooliin jäävät nykyaikaosuudet palaavat ensimmäisen persoonan verkkaisempaan menoon. Tapahtumapaikkana toimii pahamaineisen Abstergo-yhtiön Entertainment-sivuhaara, joka keskittyy maailmanvalloituksen sijaan viihteen tuottamiseen Edwardin muistojen pohjalta. Osio nitoo suuremman tarinan säikeitä mukaan ennen pitkää, mutta kokemus tuntuu kevyemmältä kuin aiemmin. Erityismainintana päätteillä lymyileviin sähköposteihin ja arkistoihin kannattaa tutustua ajan kanssa, sillä taustojen valottamisen lisäksi niin sanottua neljättä seinää rikotaan usein hauskalla tavalla.

Aavan meren tuolla puolen

Teknisesti PlayStation 4 -painos yllättää positiivisesti. Toki etukäteen ounasteltiin liitoksistaan repeilleen pelimoottorin hyötyvän suuresti uudesta raudasta. Ruudunpäivitys pysyttelee tasaisena, ja korkeampi resoluutio takaa yksityiskohtaisemmat näkymät. Ubisoft ei ole kuitenkaan tyytynyt pelkästään ilmiselviin ehostuksiin, ja lisäpanostus näkyy. Etenkin merellä realistisesti vellovat aallot ja häikäisevän hienot auringonlaskut saavat pelin tuntumaan aidosti seuraavan sukupolven tuotokselta. Kaupungeissa ja kylissä erot entiseen eivät nouse yhtä suuriksi, mutta lisääntynyt aluskasvillisuus sekä erilaiset sumu- ja savuefektit elävöittävät maailmaa. Vanhan raudan perintöä ei onnistuta silti täysin kätkemään, mikä käy ilmi tyhjästä ilmestyvistä kadunmiehistä ja muista pikkuvioista. Rikkaan äänimaailman osalta tuotantoarvot ovat jälleen huipussaan, eikä merirosvoteemaan mainiosti sovitettu musiikki jätä toivomisen varaa.

Pelattavuuden suhteen mennään tutulla linjalla, joka ei edelleenkään miellytä kaikilta osin. Kiipeileminen onnistuu vaivattoman ketterästi, mutta turhan hanakasti kaikkeen mahdolliseen tarttuva sankari onnistuu ärsyttämään vikaliikkeillään. Kankeahko taistelumekaniikka ei tarjoa yllätyksiä, kun pääosin vastahyökkäyksiin luottava Edward niittää porukkaa yksi kerrallaan lakoon sarjan totuttuun tyyliin. Purjehtiminen ja meritaistelut toimivat sen sijaan loistavasti, vaikka mistään simulaatiosta ei voi puhua. Etenkin alituiseen vaihtelevat säätilat tuovat mukavan mausteensa tyrskyissä luovimiseen. Fiilistä parantavat aiempaa avomielisemmin jaetut pikasiirtymäpisteet niin merellä kuin suurempien saarten sisällä, minkä ansiosta turhanpäiväiset samoilut voi halutessaan unohtaa.

Lisätunteja pelikelloon on helppo kerryttää entistä hiotumman verkkohipan puolella, mikäli kaipaa vaihtelua ainaiseen räiskintätarjontaan. Moninpelissä menestyksen avain piilee nopeiden refleksien ja vakaan tähtäimen sijaan kärsivällisyydessä, ympäristön tarkkailussa ja kyvyssä sulautua joukkoon. Tällä kertaa pelaajat päästetään itse muokkaamaan sääntökirjaa Game Lab -ominaisuuden ansiosta. Sessioiden luonteeseen voi vaikuttaa esimerkiksi rajoittamalla tapot suoritettavaksi ainoastaan tietyllä aseella.

Kokonaisuutena Assassin's Creed 4: Black Flag onnistuu puhaltamaan raikkaan tuulahduksen pahoin paikoillaan polkeneeseen saagaan. Merkittävän osuutensa positiiviseen jälkimakuun tuo luonnollisesti aiempia konsoliversioita jouhevampi tekninen toteutus, mutta myös varsinainen sisältö vakuuttaa. Laajuudestaan huolimatta pelaaminen tuntuu harvoin tylsältä pakollisten askareiden toistolta, vaan Karibian kauniisiin maisemiin palaa illasta toiseen ilomielin. Vaikka kuivalla maalla vanhat synnit nostavat yhä päätään, ja varsinaista salamurhaamista on mukana enää nimellisesti, voi Black Flagin helposti julistaa sarjan parhaaksi sitten Assassin's Creed 2:n.