Kun puhutaan Remedyn tuoreimmasta julkaisusta, Alan Wakesta, ei voida välttyä puhumasta odotuksesta. Alan Wakea odotettiin niin kauan, että sitä ehdittiin irvileukojen toimesta verrata jopa Duke Nukem Foreveriin, 3D Realmsin ikuisuusprojektiin. Ja kuten konsolimaailmassa on tapana, pitkään hypemyllyssä pyörivälle pelille syntyy järjettömyyksiin yltyvät odotukset, joihin vastaaminen on usein käytännössä mahdotonta. Harva asia kun on täydellistä, ainakaan hypen ulkopuolella.
Mukavaa lisä pelattavaa, mutta silti puuttumaan jäi paljon. Ei ollut sen suurempia valintoja jotka olisivat vaikuttaa peliin, (paitsi että tappaako mahdollisen ryhmän jäsenen yms pientä) eli paljon putkijuoksumaisempaa oli. Aivan liian helppo ainakin omalle hahmolle.. Kuolin ensimmäisen kerran varmaan lopparissa... vaikka nostin hardille kun tympi jo tuo helppous. Kestoa oli sen 9h, vaikka yritin melkein kaikki sivujuonet tehdä loppuun.
Toivoin Convictionin olevan hieman parempi neljän vuoden odotuksen jälkeen. Toiminta ja hiiviskely on todella toimivaa. Välillä liiankin toimivaa Execution-järjestelmän ansioista. Näyttävä peli on ainakin, niin juonen ja ympäristöjen kuin Fisherin käyttämien krav maga-liikkeiden ja CAR-ammuntajärjestelmän kohdalla. Toisaalta yksinpeli on lyhyt ja peli on liian helppo edellisten Splinter Cellien veteraaneille. Coop-moodi kuitenkin tarjoaa edellämainituille perinteisempää hiiviskelyä Jack Bauer-toiminnan sijaan.
Biowaren tapaan dragon ageen kuuluu hienosti tehty tarina, mielenkiintoiset hahmot ja toimiva dialogisysteemi, mutta pelaaminen on melko tylsää puuduttavan taistelun takia. Ja taistelua on paljon.
Toiset pitävät dragon agesta, toiset menettävät hermonsa pelin parissa. Kuulun valitettavasti jälkimmäiseen kastiin. Arvosanaksi muodostuu kaksi tähteä, sillä en voi kuvitellakaan arvostelevani peliä paremmin, kun itse pelaaminen on tuskaa.