Ziggurat on hauska sekoitus luolastoryömintää ja ensimmäisen persoonan räiskintää. Pelaajan ohjaama velhokokelas suuntaa monikerroksiseen labyrinttiin kohtaamaan pieniä haasteita ja kasapäin ilkeitä kätyreitä. Kerroksen lopussa vastaan asettuu pääpahis, jonka päihittämällä aukeaa teleportti seuraavalle tasolle.
Nopeat elävät
Satunnaisgeneraattori pitää huolen siitä, että huoneet ovat erilaisia. Ansahuoneissa testataan refleksejä sekä hoksottimia, kun alttarihuoneissa puolestaan voi rukoilla jumalilta apuja pientä maksua vastaan. Aina jumalat eivät kuitenkaan ole suosiollisia ja pyyntöön vastataan kirouksella. Salapaikkoja ei myöskään ole unohdettu ja niitä etsimällä saattaa löytää mukavia yllätyksiä, kuten uusia aseita tai kykyjä.
Jokaisen tason alussa käyttöön annetaan yksi uusi arvottu ase. Velhon vakiovarustukseen kuuluvan heikkotehoisen taikasauvan lisäksi mukanaan voi kantaa pyssyjä, loitsuja ja pommeja aina yhden kutakin sorttia. Tappovälineissä on kylkiäisenä myös erikoislaukauksia sekä satunnaisia ominaisuuksia, kuten myrkkyä.
Erilaiset aseet eivät ole vain hienostelua, vaan yksi tehoaa tietyntyyppiseen viholliseen ja toinen toisenlaiseen. Tämä tuo mukavaa vaihtelua hektisiin taisteluihin, kun joutuu hieromaan aivonystyröitään ja miettimään mikä ase toimii mihinkin.
Viholliset vaihtelevat limanuljaskoista lentäviin pääkalloihin, ja niitä asettuu vastaan yleensä monta. Taistelut ovat nopeatempoista räiskintää, ja pelaajan on pysyttävä liikkeessä koko ajan. Päävastuksen taltuttamiseen voi mennä kymmenenkin minuuttia, joten refleksien lisäksi vaaditaan myös kärsivällisyyttä.
Tapoista saa kokemuspisteitä, ja mittarin täyttyessä pääsee valitsemaan uusia kykyjä. Kyvyt vaihtelevat laajalla skaalalla onnesta parempaan kestävyyteen. Hommaa sekoittavat mukavasti yllätyskortit, jotka parantavat tai heikentävät pelaajaa taikka vihollisia yhden huoneen ajaksi.
Kohtalon karvanoppa
Vaikeustaso on armoton ja käytössä on vain yksi elämä. Tämä täytyy ottaa huomioon aina astuttaessa ansahuoneeseen. Mitä vaikeampi ansa on, sitä parempi palkinto, mutta myös kuoleman riski kasvaa. Jokainen pelikerta kuitenkin avaa uusia kykyjä ja ajan myötä pätevämpiä hahmoja. Kaiken ollessa satunnaista kyllästyminen ei iske kovin äkkiä, vaikka joutuisikin aloittamaan monta kertaa alusta. Hurjimmat voivat kokeilla onneaan endless-moodissa, jossa taistellaan alati vaikeutuvia vihollislaumoja vastaan niin pitkään kuin selviää tai jaksaa pelata.
Sarjakuvamainen grafiikka ei häikäise, mutta se sopii teemaan täydellisesti. Äänipuolella kuullaan lähinnä örinää ja taistelun ääniä. Audiovisuaalinen toteutus luo kuitenkin mukavan omalaatuisen tunnelman Zigguratin maailmassa seikkailuun.
Tämän kaltainen peli kaipaisi moninpeliä ja nimenomaan yhteistyömoodia, joka veisi hauskuuden uudelle asteelle. Nyt moninpelin virkaa tekevät maailmanlaajuiset tuloslistat, joista voi seurata omaa pärjäämistään. Lisäksi pieni miinus tulee hetkittäisistä jumituksista, joita ilmenee lähinnä kun peli arpoo uutta asetta tai kykyä. Muuten meno on sujuvaa ja Ziggurat on piristävän erilainen kokemus räiskintäpelien valtavassa joukossa.
