Kohti uutta ulottuvuutta
Käsittämättömän suuresta suosiostaan huolimatta Nintendon valtaisaksi rahasammoksi kehkeytynyt Pokémon-ilmiö ei ole varsinaisesti ottanut tulta alleen kotikonsolipuolella. Toki Nintendo 64:n Pokémon Stadiumit olivat oikein näppäriä ilmestyksiä, mutta varsinaiset seikkailut ovat jääneet Game Boy -kansan kulutettavaksi. GameCuben Pokémon Colosseumin ei alun perin uskottu tekevän tilanteeseen muutosta, mutta totuus nosti heti monien odotukset astetta korkeammalle: tuttujen areenataisteluiden lisäksi mukaan pukattu tarinamoodi tarjoaa tekemistä useiksi kymmeniksi tunneiksi perinteiseen roolipelityyliin. Uudesta konsolista huolimatta taskuhirviötarun uusimmasta osasta jää kertauksen makua kitalaelle.
Hyvin pitkälti pelin pääpainona toimivaa tarinamoodia varten on luotu täysin uudet hahmot ja pelialueet, myös varsinaisen peli-idean kanssa leikitellään jonkin verran. Tällä kertaa luonnosta napattavat villit pokémonit loistavat poissaolollaan, kun kuvioihin astuvat mystiset varjopokémonit. Näitä arvaamattomia ja äkkipikaisia otuksia on levinnyt Orre-nimisen maailmankolkan pahaa-aavistamattomille Pokémon-kouluttajille Cipher-rikossyndikaatin toimesta. Katalien maailmanvalloitussuunnitelmien tielle kuitenkin astuu pahamaineisesta Team Snagem -rosvopoppoosta näyttävän lopputilin ottanut sankari, jonka pelaajat nimeävät oman mielensä mukaan.
Palkintona hyvin palvelluista vuosista sinitakkinen kouluttajamme saa matkaansa erityisen snag-laitteen, jolla napataan taskuhirviöitä suoraan muiden kouluttajien näpeistä. Moinen ei kuitenkaan sovi hahmon uuteen elämänasenteeseen, joten hän tyytyy kähveltämään ainoastaan varjopokémoneja, etteivät nämä pääsisi aiheuttamaan suurempia vahinkoja. Otusten synkentyneet sielut voidaan puhdistaa viemällä ne riittävän huolenpidon ja koulutuksen jälkeen erityisen muinaispatsaan luokse. Sankarin on turvauduttava seikkailun alkupuolella tapaamansa neitokaisen apuun löytääkseen kaikki varjopokémonit muiden taskuhirviöiden joukosta. Piirrettyjen Misty-tyttöstä muistuttava punapää pystyy nimittäin jostakin kumman syystä erottamaan saastuneiden yksilöiden ympäriltä synkän auran.
Verrattuna muihin roolipeleihin Pokémon Colosseumin tarina pysyy hyvin suppeassa mittakaavassa, mikä on ollut ominaista myös Game Boy -seikkailuille. Taskukonsolilla seikka ei häiritse aivan samalla tavalla kuin kotikonsolilla, sillä pääpainohan on pysynyt useiden satojen pokémonien keräämisessä. Colosseumista sen sijaan löytyy vain tietty määrä napattavia taskuhirviöitä, joiden bongaaminen tapahtuu tarinan yhteydessä kuin ohimennen. Täten peli ei tunnu yhtä vapaalta, kuin mihin sarjan peleissä on aiemmin totuttu. Ottaen kuitenkin huomioon pelin nuoremmanpuoleisen kannattajakunnan, ovat tarinan yksinkertaiset juonikoukerot ymmärrettävissä. Onneksi tapahtumat onnistuvat pitämään mielenkiinnon yllä ainakin lopputeksteihin asti, jopa hieman vanhemmasta näkövinkkelistä katsottuna.
Tarkkaa kaavansiirtoa
Pokémon-seikkailu toimii uuden ulottuvuuden turvin pitkälti samalla tavalla kuin ennenkin: sankaria ohjastetaan opastuksen mukaisesti paikasta toiseen tavaroita keräillen ja kouluttajia löylyttäen. Pokémon Centerien ja päivähuoltojen kaltaiset tuttavuudet ovat yhä osa kaupunkien katukuvaa, mutta saleja ja salipäälliköitä on turha lähteä etsiskelemään. Taitojaan voi sen sijaan esitellä suurilla colosseum-areenoilla. Cipher-syndikaatin salamyhkäisiä suunnitelmia tutkiessa päädytään myös sokkeloisiin rakennuksiin, joissa vähän väliä törmätään kamppailunhaluisiin viholliskätyreihin. Erilaisia pelialueita löytyy mukavasti, mutta edestakaisin ravaamiselta ei kuitenkaan vältytä. Siksi lienee onni, että paikasta toiseen päästään näppärästi osoittamalla kartasta määränpää.
Vuoropohjaisten taisteluiden mekaniikka ei ole muuttunut lainkaan Pokémon Ruby- ja Sapphire -peleistä, tosin Colosseumin kaikki kamppailut käydään GBA-seikkailuissa hieman harvemmin nähtyjen tuplaotteluiden muodossa. Vaikka otteluiden kaava on osoittautunut toimivaksi, niiden yllätyksettömyys silti harmittaa. Taistelut ovat tärkeä osa pelikokemusta, ja ne tarjoavat tarpeeksi purtavaa taktikoinnin ystäville. Taskuhirviöille annetaan vuorotellen erilaisia hyökkäys- ja puolustuskomentoja kunnes toisen kouluttajan kaikki kilpailijat on kannettu paareilla hoitoon. Koska jokainen kamppailu käydään kouluttajien kesken, pakoon pötkiminen ei onnistu lainkaan, mikä voi hirvittää lyhythermoisimpia. Ratkaisusta löytyy myös hieman positiivisempi puoli: piinaavista satunnaistaisteluista on päästy kokonaan eroon.
Sankari aloittaa urakkansa uskolliset Umbreon- ja Espeon-taskuhirviöt rinnallaan, mutta komppaniaan värväytyy nopeasti melkoinen kasa myös muita kasvatteja. Mukanaan voi kantaa kuutta otusta kerrallaan – loput päätyvät tietokoneen varastointiohjelman syövereihin. Jokainen pokémon taitaa tietynlaisia hyökkäyksiä, ja erilaisia pariyhdistelmiä on pystyttävä muodostamaan tilanteessa kuin tilanteessa. Koska taistelijoita on kaksi rinnakkain, on vierustoveri otettava huomioon komentoja latoessa – joidenkin liikkeiden hyökkäysvoima voi kohdistua myös omaan kumppaniin. Voitetuista otteluista kasaantuu pankkitilille kylmää käteistä tarvikkeisiin, joilla voidaan tavoitella otteluissa pienehköä etulyöntiasemaa. Jokaiselle taistelussa käyneelle ottelijalle ropisee myös kokemuspisteitä, kunhan kyseiset yksilöt on puhdistettu varjopokémon-kirouksestaan. Täten pelaajien on käytettävä useampia lemmikkejään, ettei taisteleminen jää pelkästään muutamalla hahmolle, ja samalla ottelutaktiikoihin tulee roimasti vaihtelua. Periaatteessa melkeinpä kaikki on nähty entuudestaan, tosin kaksiulotteisena. Tätä voi näin ensiyrityksen kohdalla katsoa hieman läpi sormien, mutta seuraavalla kerralla kaavan uudistaminen ja tarinan monipuolistaminen olisi suotavaa.
Tarinamoodin rinnalle mahtuu myös yksinkertainen taistelumoodi, jonka otteluihin osallistutaan rekisteröimällä kuusi Colosseumin tarinamoodissa tai Game Boy Advancen Pokémon-peleissä kerättyä taskuhirviötä. Kunhan kaikki otukset täyttävät tietyt kriteerit, voi vastustajien kanssa kahinoida niin tiuhaan tahtiin kuin huvittaa. GameCuben GBA-linkkikaapeli tulee tarpeeseen etenkin, jos kavereiden kanssa pelaaminen kiinnostaa – tiimissä tai toisiaan vastaan. Otteluihin mahtuu neljä ihmispelaajaa, mutta tästä nauttinnosta joutuu maksamaan pitkän pennin. Jokaiselta pelaajalta on löydyttävä oma linkkikaapeli ja GBA, sekä toinen kyseisen taskukonsolin Pokémon-peleistä. Jos neljän hengen ottelu onnistuu ilman sen suurempia lisäkustannuksia, kannattaa mahdollisuus luonnollisesti hyödyntää. Kaiken vaivannäön jälkeen on ikävä todeta alkumetrien hauskasta kahinoinnista muotoutuvan puuduttavaa näpertämistä, vieläpä varsin lyhyellä varoitusajalla. Tilannetta ei paranna hitaanpuoleinen tiedonsiirto taskukonsoleilta kotikonsolille, eikä homma yksinkään maita.
Uusi ja vanha yhdistyvät
Ensi silmäyksestä lähtien pelin yleisilme tuo mieleen ensimmäisen PlayStationin legendaarisen Final Fantasy VII -pelin. Tietenkin grafiikka on terävämpää ja hiotumpaa, mutta hahmoissa ja maisemissa on samanlaisia anime-vaikutteita. Cuben tehoja ei kuitenkaan päästetä valloilleen, monet vanhemmista Cube-roolipeleistä vetävät vertoja Pokémon Colosseumin anneille. Oman mausteensa soppaan tuovat itse pokémonit, joiden mallinnukset ovat enimmäkseen onnistuneita. Otusten hyökkäysliikkeissä ei sen sijaan nähdä suuria efektikikkailuita, ja muutoinkin otteluiden tapahtumat esitetään laiskasti. Hyökkäävä taskuhirviö yleensä elehtii paikallansa, kunnes kuva siirtyy kohteeseen. Hyökättävän päälle lisätään taskukonsoliseikkailujen tapaan jonkinlainen efekti, kuten esimerkiksi yhteen loksahtavat torahampaat. Jonkinasteinen keskeneräisyyden myötä kokonaisuus jää vain hituisen keskivertoluokkaa korkeammalle.
Myös äänimaailmassa kierrätetään vanhoja tuttavuuksia. Pokémonien kutsuhuudot on suoraan siirretty Game Boy -seikkaluista, eli tälläkin kertaa piirretyistä tutut äännähtelyt löytyvät ylijäämäkorista. Tuttuja musiikkiraitoja on päivitetty, ja toki myös uusia teemoja löytyy. Nintendo-tyyliin mukaan mahtuu sekä raikkaan pirteitä melodioita että hieman synkempiäkin vivahteita, mitä mihinkin pelitilanteeseen. Ääninäyttelyä ei ole, joten keskustelujen tekstiryppäät on luettava omin avuin. Jokainen päättäköön itse, onko tämä positiivinen vai negatiivinen asia.
Pokémon Colosseum on seikkailu, jota sarjan ystävät ovat jo pidemmän aikaa toivoneet. Tekniikkapuolen yllätyksettömyyksien myötä käteen jää varsin mukava roolipeli, josta tosin olisi voinut kehkeytyä jopa entistä parempi poikkeamalla enemmän tutusta kaavasta. Kaikista ristiriidoistaan huolimatta Colosseum lunastaa paikkansa GameCuben roolipeliareenalla, eikä tämä tapahdu ainoastaan tuotemerkin turvin. Vanha kaava osoittaa kyntensä nyt niitä viimeisiä kertoja, joilla saadaan vielä tuloksia aikaiseksi.
