Gears of War 2:n viimeinen rynnäkkö

Gears of War 2:n julkaisunjälkeinen tuki huipentuu tänään, kun ladattavaksi ilmestyvät sekä Dark Corners (1200 Microsoft-pistettä) että All Fronts Collection (1600 MS-pistettä). Ensin mainittu laajennus sisältää seitsemän uutta moninpelikenttää sekä Road to Ruin -kappaleen kampanjaan. Jälkimmäinen puolestaan kattaa kaikki julkaistut lisäkartat, mukaan lukien Dark Cornersin. All Fronts Collectionin ostajille on luvassa siis melkoinen kasa tuoretta sisältöä, mikäli yksikään aikaisempi karttapaketti ei ole tarttunut virtuaaliseen ostoskoriin. Yhteensä laajennukseen sisältyy hulppeat 19 taistelukenttää.

Kertaus on opintojen äiti

Massiivisen sisältömäärän takia pieni kertaus lienee paikallaan. Gears of War 2:n ensimmäinen lisäosa oli Flashback Map Pack, joka sisältää viisi alkuperäisestä pelistä tuttua karttaa. Gridlockin ja Canalsin kaltaisista klassikoista koostuva kokonaisuus tarjotaan ilmaisena kaikille, jotka ostavat pelin uutena. Joulukuussa ilmestyneen Combustible Map Packin tarjonnasta voi puolestaan lukea tarkemmin täällä.

Maaliskuun lopulla julkaistu Snowblind Map Pack keskittyy talvisiin maisemiin. Mukaan mahtuu ensimmäisestä Gears of Warista tuttu Fuel Depot, joka pysyy syväjäädytystä lukuun ottamatta uskollisena alkuperäiselle. Parhaiten neljästä ympäristöstä jää mieleen Grindyard, jonka suoraviivainen ja kompakti rakenne muistuttaa hitusen Gridlockia. Kartan keskelle luotu koroke toimii erinomaisena vetäytymispisteenä Hordessa, kun viholliset voidaan kanavoida yhteen sisäänkäyntiin. Samalla puolustajat jäävät kuitenkin helposti alttiiksi ristitulelle molemmilta sivuilta.

Lumimyräkän kourissa kärvistelevä Courtyard tai jäätävässä auringossa paistatteleva Under Hill eivät onnistuneet tekemään erityistä vaikutusta, vaikka toimivatkin ilman suurempia moitteita. Under Hillissä joukkueet pääsevät iskemään yhteen välittömästi, mutta osan sotilaista kannattaa pyrkiä noutamaan kranaatinheitin pitkän sillan päästä hyvästä tuliasemasta tai koukkaamaan selustaan kranaattien kera sisätilojen kautta. Courtyardissa tiimit starttaavat ison aukion laidoilta, joten ensimmäiseen viholliskontaktiin on jonkin verran matkaa. Rakenne suosiii enemmän pitkän kantaman taisteluja. Lähikosketukseen päästään korkean päädyn alle kyhätyssä tunnelissa.

Pimeät hoodit

Dark Cornersin jokaista karttaa yhdistää erittäin näyttävä ulkoasu. Sanctuaryn usvainen hautuumaa, Nowheren hiekkainen erämaakaupunki ja Way Stationin synkkä locust-henkinen ympäristö rakentavat hienoa ilmapiiriä kukin omalla tavallaan. Highway taasen hyödyntää tunnelman kohottamisessa taistelukentän taustalla mylviviä burmak-hirvityksiä.

Kaikki seitsemän karttaa on kehitetty Gears of Warin perinteisellä suunnittelufilosofialla, jota varioidaan hieman ympäristöstä riippuen. Useimmat kentistä luovat jännitteitä yhdistelemällä suojaisaa maastoa korkeusvaihteluihin. Koukeroinen Allfathers Garden poikkeaa kaavasta näkyvimmin pysyttelemällä varsin tasaisena. Voimakkaat aseet on pyritty sijoittamaan keskelle kenttää molempien joukkueiden saataville, joten taistelut keskittyvät usein niiden luo. Erikoisempia kikkoja kuuluu ainoastaan kahden kartan arsenaaliin. Nowheressä ajoittainen hiekkamyrsky heikentää huomattavasti näkyvyyttä ja luo samalla osaaville sisseille mahdollisuuksia yllätyshyökkäyksiin. Way Stationin puolestaan jakaa kahtia rautatie, jonka yli pääsee vasta painamalla kentän päätyyn sijoitettua nappulaa.

Yksinkertaisella suunnittelulla on valo- ja varjopuolensa. Gears of Warin ei selvästikään tarvitse tukea Halon tavoin kymmeniä täysin erilaisia pelimuotoja, potentiaalisia ajoneuvoja tai vapaamuotoisempaa liikkumista. Lisäksi kehittäjien on alati huomioitava suojautumismekaniikan asettamat vaatimukset. Kenttien asettelun oppii helposti yhden moninpelimatsin aikana, joten toimintaan pääsee nopeasti sisälle. Toisaalta pelin vajaan 30 kentän joukkoon mahtuu väkisinkin melko samanlaisia viritelmiä. Massiivinen määrä tuntuu näin hieman yliampuvalta, kun pelitapahtumat eivät vaihtele selvästi karttojen välillä.

Maria, Mariaaa!

Moninpelikartat ovat vain toinen puoli Dark Cornersin huvituksista. Kampanjasta nauttineita kiinnostaa varmasti enemmän Road to Ruin -kampanjakappale, jossa pelaajat voivat valita lähestymistapansa. Epic Gamesin massiivisista sahasaksista pelin kehityksen aikana saanut osio sijoittuu juuri Domin ja Marian herkän hetken jälkitunnelmiin. Liekö kyseessä leikatun kappaleen jäännöksiä, mutta valmiissa pelissä Marcus jo vihjailikin hiipimisestä theron-soturin kypärä kädessään.

Hiiviskeleminen tapahtuu käytännössä erittäin yksinkertaisesti. Pelaaja seuraa kommandokoulutuksen käyneen Domin ohjeistuksia ja liukuu suojasta toiseen locust-vartijoita väistellen. Sankarikaksikon valeasu pitää, kunhan pelaaja pitää liipaisinsormen kurissa ja muistaa jättää hajuraon viholliskarpaaseihin. Homma sujuu kuin tanssi, sillä mokaaminen vaati oikein tarkoituksellista yrittämistä. Periaatteessa hiiviskelyä voisi verrata tavallisen kentän läpäisemiseen ilman taisteluita, mikä ei Gears of Warin kohdalla kuulosta hirveän houkuttelevalta. Varsinaisen kampanjaan ujutettuna rytmityskeinona tämän voisi tosin ymmärtää. Loputtomiin auvoista yhteiseloa ei kuitenkaan kestä, sillä lopulta pelaajan on pakko luopua kypärästään ja antaa sahan laulaa.

Suoraviivaisemman vaihtoehdon valinneet palkitaan perinteisellä sotimisella. Vanha kaava toimii edelleen: vihollisten sahaaminen, päiden murskaaminen ja haulikolla huseeraaminen ei ole menettänyt reilun puolen vuoden aikana lainkaan hohtoaan. Ainoastaan liian tuttu ympäristö ja merkittävien juonenkäänteiden puute vaatii pientä voitelua. Lisäksi kokonaisuus on ohi varsin nopeasti, sillä molemmat läpäisytavat on koettu alle tunnissa.

Kolmosta silmään

Epic ja Microsoft tekevät hinnoittelulla pienen karhunpalveluksen faneilleen, sillä Dark Cornersin ja massiivisen All Fronts Collectionin välille jää eroa vain 400 pistettä. Uskollisimmat pelaajat ovat kuitenkin hankkineet kaksi aikaisempaa karttapakettia yhteensä 1600 pisteellä, joten rahojen kaivaminen digitaalilompakosta voi tuntua hitusen karvaalta. Toisaalta juuri kyseiset harrastajat saavat paketeista eniten irti. Satunnaispelaajille aikaisemmat kentät riittävät ainakin toistaiseksi, elleivät uudet saavutukset houkuttele liikaa. Pelkän kampanjaosion takia pisteitään ei kannata pistää likoon.

Gears of War 2 alkaa olla ainakin gamerscore-määrästä päätellen taputeltu tapaus, sillä nykyinen maksimi tulee täyteen Dark Cornersin ansiosta. Epic julkaisee varmasti vielä jonkinlaisia päivityksiä verkkopeliin, mutta dramaattisia muutoksia tuskin nähdään. Viimeisin korjauspaketti toi mukanaan muun muassa turhalta tuoksuvan kokemuspistejärjestelmän. Lisäksi matsista pudonneet sotilaat korvataan boteilla. Bugien määrää saatiin laskettua ja savukranaattien vaikutusta lievennettyä, mutta verkkopelin ikävin piirre – verkkoviiveen ailahtelevuus – kiusaa edelleen. Epic on todennäköisesti jo täyttä häkää jatko-osan kimpussa, joten toivottavasti viimeistään uusi peli tekee asialle jotain.

Esittelyvideo Road to Ruinista:

Esittelyvideo Dark Cornersin moninpelikentistä: