SSX-lumilautailusta alkunsa saanut EA Sports BIG on Electronic Artsin värikkäin alajaosto. Räväköiden lumilautailijoiden aloittaman maanvyörymän mukana seuranneesta kasasta nousi toinenkin menestyjä: Street-sarja eli villejä mukaelmia EA Sportsin rahasammoista. Rahastukselta haiskahtaneet vuosipäivitykset urheilusarjoihin jäivät kerralla unholaan tulokkaan raikastaessa koko talon mainetta. Ensimmäisenä julkaistu NBA Street oli menestys, mistä poiki NFL Street ja lopulta myös FIFA Street. Nyt jokaiselle on jo jatko-osa poikineen, mutta onko menestyksen kaava säilynyt? Xbox 360:n ensimmäinen BIG-julkaisu kun on jo neljäs NBA Street -sarjan edustaja.
Hei dumari... no mihin se meni?
Mikä sitten erottaa Street-sarjat tavallisista urheilupeleistä? Jos vertailukohtana on jälleen SSX, Street toteuttaa samaa menestyskaavaa kuivalla maalla. Pikkutarkat harhautukset on vedetty useampaan potenssiin ja ihmiskehon fyysiset kyvyt on unohdettu täysin. Streetissä tärkeintä on hauskuus.
NBA Street Homecourt vie koripallon NBA-ammattilaisten ”kotikentille” eli kaduille ja koulujen liikuntasaleihin. Tapahtumapaikat ovatkin persoonallisia vaikka toistavat hieman toisiaan. Ottelut pelataan kolmen hengen joukkueilla, joissa yksittäiset taidot nousevat tärkeään rooliin. Joukkueeseensa onkin hyvä kaivaa temppuilijaa, kaukoheitot hallitsevaa viivamiestä sekä tornin kokoista sentteriä puolustamaan. Hahmokaarti muodostuu NBA-ammattilaisista sekä nimettömyyksistä. Lisäksi, ensimmäistä kertaa sarjan historiassa, mukaan on saatu myös naishahmoja WNBA-liigasta.
Peli on toki edelleen koripalloa, mutta vain ulkoisesti. Vahvoina tunnusmerkkeinä tietysti pelivälineen virkaa edustaa perinteinen nahkakuula ja sitä koitetaan toimittaa koriin, mutta keinot sen tekemiseksi ovat täysin vapaat. Saa töniä, saa ajaa yli ja pallokaan ei mene pelialueelta ulos. Tuomaria ei ole. Ainoa koripallosta muistuttava sääntö tuntuu olevan heittokello, jonka aikana pallo pitää saada koriin tai menettää hyökkäysvuoronsa. NBA Streetissä nimenomaan koriin, ohiheitto kun ei nollaa kelloa kuten oikeassa koripallossa.
Homecourtissa ottelut pelataan aina tiettyyn pistemäärään saakka, joten peliajasta ei tarvitse välittää. Pistelaskukin on pistetty uusiksi. Tavallisesta korista saa yhden pisteen, kaukoheitosta kaksi. Tupladonkkauksesta tulee myös kaksi pistettä, minkä lisäksi ”gamebreaker”-tilassa saa moninkertaistettua yhdestä korista saadut pisteet. Gamebreaker täyttyy temppuilemalla, joten pelkkä pallon toimittaminen koriin ei pidemmissä otteluissa kannata. Tässä pelin kolmen napin temppumikseri tulee tarpeeseen. Temppuilussa on kuitenkin vaaransa, sillä se parantaa vastustajien pallonriistomahdollisuuksia.
Kontrollit ovat muutenkin yksinkertaiset ja tukevat pelin yleistä ilmettä. Kun kyse on hauskasta pelailusta, on aivan sama välittääkö koripallosta oikeasti mitään. NBA Street maistuu kaveriporukan moninpelinäkin hyvältä juuri tämän ansiosta.
Roolikoripalloa
Homecourtin pelitiloista keskeisin on Homecourt Challenge eli uratila, jossa pelaaja ottaa aloittelevan pallottelijan hallintaansa ja lähtee raivaamaan tietä läpi tähtipelaajien kotikenttien. Hahmo paranee taidoiltaan otteluista keräämillä kokemuspisteillä, ja ulkoasua pääsee muuttamaan palkinnoiksi saaduilla asusteilla. Joukkuetta puolestaan pystyy parantelemaan valitsemalla pelaajikseen matkan varrella kukistettuja vastuksia.
Uratilan edetessä tutuiksi tulevat myös pelin erilaiset ottelutyypit, jotka asettavat ehtoja pisteytykselle. Ottelusta riippuen pisteitä saa pelkillä donkeilla tai heitoilla, tai vaikkapa vain gamebreakerin ollessa päällä. Tavoitellut pistemäärätkin vaihtelevat kolmesta kolmeenkymmeneen, joten pahimman itseään toistavuuden peli onnistuu taitavasti väistämään. Tässäkin tapauksessa on silti parempi pelata sopivissa annoksissa, ettei kyllästyminen pääse iskemään.
Uratilan lisäksi pelaamaan pääsee mitä tahansa ottelutyyppiä myös yksittäisotteluina. Moninpelissä puolestaan onnistuvat ainoastaan yksittäiset ottelut. Livessä pelaamaan pääsee kaksi pelaajaa kerrallaan, kun taas saman television ääressä peliin voi osallistua maksimissaan neljä pelaajaa kerrallaan.
Live-toiminnallisuus on hyvällä tasolla. Lagia on harvoin, ja verkkopuolelta jää kaipaamaan vain mahdollisuutta luoda erilaisia liigoja sekä turnauksia. Otteluihin pääsee valitsemaan omat yksinpelissä luodut joukkueet sekä pelaajat. Valikkosäädöistä selvitään muutoinkin nopeasti lävitse itse peliin. Ranked-ottelut pelataan normaalilla pisteytyksellä 21:een saakka. Ainoana erona on, että yksinpelissä näkyvä donkkimittari loistaa poissaolollaan, mikä tekee tupladonkkien suorittamisesta muutaman asteen vaikeampaa. Ajoituksen osuminen sokkona kun vaatii selvästi enemmän taitoa. Muutenkin tasoerot aloittelijoiden ja taitavien välillä näkyvät Homecourtissa selvästi.
Kukkulan kuningas
Homecourt on kehitetty vartavasten Xbox 360:lle ja PS3:lle. Tämä myös näkyy, sillä ulkoasu on kertakaikkisen hienon näköinen niin kenttiä kuin hahmoja myöden. Vahanukkehahmot eivät pistä pelikuvakulmasta silmään, minkä lisäksi animaatio jatkuu tyylikkäästi katkeamattomana läpi pelin.
Triviapuolelta peli tukee peräti 1080p -tilaa, mutta tätä ei testilaitteistolla päästy katsastamaan. Pelin sulava ruudunpäivitys kuitenkin tiedettävästi puolittuu 30 fps:n tienoille tarkempaa resoluutiota käytettäessä. Muutoin peli toimii teräväpiirtona mainiosti, vaikkakin näyttää upealta myös vanhalla putkitelkkarilla. Paljon on siis yhteistä NHL 07:n kanssa.
Äänisuunnittelu ansaitsee Homecourtissa ison plussan. Pelaajat puhelevat luontevasti ottelusta, kyselevät tilannetta tai naureskelevat toisilleen. Pelkästään näin pienellä asialla on saatu peliin tuotua rutkasti lisää eloa. Muutenkaan äänipuolella ei ole valittamisen sijaa. Musiikki pelissä on sekin aihepiiriin täydellisesti sopivaa funkahtavaa R&B:ta. Soundtrack ei vilise tylsään tapaan tuttuja nimiä, vaan tarjoilee maisteltavaksi musiikkia, joka ei täälläpäin ole kovin yleisessä soitossa.
NBA Street Homecourt on mainio peli. Sen ainoiksi miinuspuoliksi lienee laskettava itsensä toistavuus, joka tällaisessä pelissä on melkeinpä väistämätöntä. Myös nettipuoli olisi kaivannut hieman enemmän lihaa luiden ympärille. Pelaajista ei löydy älyttömän persoonallisia staroja, vaikka aihepiiriin tuntuisivat sarjakuvamaisesti yli vedetyt karikatyyrit mahdollisesti sopivankin. Ladattavaa lisäsisältöä on tosin EA:n mukaan luvassa.
Sarjan fanien suhtautumista uutuutta kohtaan voi vain arvailla, koska arvostelijalle tämä oli vasta ensimmäinen kokemus koko Street-sarjasta. Kokemus oli kuitenkin niin myönteinen, että sarja on saanut yhden fanin lisää. NBA Street Homecourt on loistava hankinta, piti koriksesta tai ei.
