Kesän lähestyessä sää suosii katukorista, mutta väistämättömien sadekelien varalle on aika tarkistaa uusin virtuaalipalloilu. NBA 2K7 on ainoa PS3:lle Euroopassa julkaistu jonkinmoista realismia tavoitteleva sellainen.
Ominaisuuksiltaan NBA 2K7 tarjoaa pitkälti samaa kuin ennenkin tuhdimmassa uuden sukupolven paketissa, mikä on vain hyvä asia, sillä 2K-sarja esiintyy aina edukseen vahvasti simulaatioon kallistuvana koripalloiluna. Pelaamisessa on hyvin taktista tunnetta pikakuvioineen ja syöttöpeleineen, eikä edelleenkään korille ajeta saati puolustuksen takaa uppoa heitot mitenkään helposti. Puolustaessakin virheet vihelletään armottomasti, joten vapaaheittoviivalla käydään ahkeraan.
Virheettömäksi pelattavuutta ei voi kuitenkaan kuvailla. Kuten jaksoin viime osankin kohdalla valittaa, vapaaheitot eivät kerrassaan toimi. Joko tateilla tai SIXAXIS-ohjainta heiluttamalla toteutettavat vaparit vaatisivat selkeämpiä ohjeita ja helpotusta. Liikkeentunnistuksella homma hoituu vaivattomammin ainakin helpoimmilla tasoilla, mutta toisaalta liikerata ei välttämättä muistuta juuri vapaaheittoja. Moninpelissä vastustajan keskittymistä vapaaheittoviivalla voi häiritä heiluttamalla ohjainta, mikä saa ruudun tärisemään hervottomasti.
Tilaa palloilla
Lukuisista eri palloilutiloista tärkein on vanha tuttu Association, jossa perinteinen kausimoodi viedään syvemmälle tasolle. Pelkästään tässä moodissa riittää koripallon ystävälle paljon ajanvietettä matsien lisäksi joukkueen hoitamisessa ja muussa oheistoiminnassa. Syvällisyyttä ehkä hieman tuputetaan, sillä osaa toiminnoista ei voi antaa tietokoneen hoidettavaksi. Esimerkiksi päiväkohtaiset harjoitusohjelmat ja kauden jälkeen vapaiden agenttien palkkaamisen jättäisi mielellään toisten vastuulle.
Myös 24/7-moodi tekee paluun Next-lisänimellä, ja nyt mukana on jopa juoni ääninäyttelyn kera. Pelaaja aloittaa jälleen pohjalta katupalloilijana, joka sattuu tapaamaan kentällä mykän Shaquille O’Neillen. Kun tulokas voittaa tämän vapaaheittoskabassa, alkaa pääsyn tavoittelu legendojen turnaukseen, mikä käy vanhaan tapaan voittamalla erilaisia katukorishaasteita yksykkösistä täyden kentän otteluihin ja niiden eri variaatioihin. Voitot nostavat ja häviöt laskevat Rep- eli mainetasoa, jota taas vaaditaan turnaukseen pääsyyn. Repin ohella palkinnoksi saa uusia liikkeitä ja heittoja. Houkutus pelata pitkälti samat skabat uudelleen ei ole kuitenkaan järin suuri, eikä kehno ääninäyttely ainakaan motivoi lisää.
Kolmas tärkeä tila on tietysti verkkopeli. Nettiominaisuuksia on tarjolla muhkeasti aina matsipalautteesta henkilökohtaisen kalenteriin, mutta 2K-pelien valitettavaan tapaan peliseuraa saattaa joutua odottelemaan. Muutaman kerran testiaikana palvelu oli jopa kokonaan poissa käytöstä. Viiveettäkään ei kaikissa matseissa selvitä; usein tuntuu kuin peli toimisi puolet hitaammin tahmaten joka tilanteessa. Ongelmat johtunevat huonosta nettikoodista, sillä Resistance pelaa samalla yhteydellä pulmitta. Verkosta on sentään mahdollista ladata helmikuun vaihtoaikarajan jälkeiset joukkuekokoonpanot, joiden hommaaminen on lähes välttämättömyys oletustiimien ollessa viime elokuulta.
Hiki valuu ja suonet pullottavat
Graafisesti peliltä odottaisi jo PS2:lla erihienolta näyttäneen 2K6:n jälkeen – no, hieman nykyistä ulkoasua enemmän. Vaikka pelaajamallit näyttävät suurimmaksi osaksi erinomaisen uskottavilta kaikkine yksityiskohtineen kampauksista tatuointeihin ja verisuonista hikivanoihin, monet hahmot – kuten vaikkapa Sunsin Steve Nash - on mallinnettu ihmeellisen rumasti. Silti jälki miellyttää suurimmilta osin silmää. Erityismaininnin ansaitsevat upeat peliasut, jotka tuntuvat keräävän hikeä ja reagoivat liikkeisiin hienosti. Suurin pettymys koskee taustaympäristöjä eritoten katukoristilassa, ja NBA-areenoillakin tarkka mallinnus kattaa vain oleellisimmat alueet ja hahmot.
Matsitilanteiden näyttävyydessä ja efekteissä puolestaan Sonyn oma NBA 07 vie demon perusteella voiton 2K7:sta, jossa jopa niinkin yksinkertaisen asian kuin koripussien toteutus näyttää hyvin alkukantaiselta. Molemmissa käytetty taustatapahtumien sumennus tekee uusintapätkistä prameaa katsottavaa. Teräpiirtotarkkuuksissa etu tavalliseen televisioon näkyy selvästi sahalaitojen puuttuessa, mutta kummasti ruudunpäivitys tuntuu kärsineen.
NBA 2K7:n animaatio luo ruudulle näyttävää liikehdintää, joka saa pelaajat pallottelemaan erittäin luontevasti ja sulavasti. Lisäksi peliin on mallinnettu tarkasti lukuisia tunnusomaisia maneeriliikkeitä, kuten vaikkapa Kobe Bryantin hyppyheitto. Välillä liikkeet tuntuvat oikaisevan muutamia ruutuja, mutta eivätpä nämäkään silmille hypi. Samoin ajoittain pelipaidat ikään kuin leijuvat ilmassa pelaajien ihon päällä ja joskus menevät siitä läpikin, eikä pallokaan näytä aina osuvan pallottelevan käteen. Ruudunpäivityksen putoamista esiintyy jonkin verran, mutta onneksi lievänä ja epäsäännöllisesti.
Käyttöliittymä on ottanut melkoisesti takapakkia. Ensinnäkin pelitilanteen valmennusmenua tulee harvemmin käytettyä, koska se peittää ruudulla liian suuren alueen. Toiseksi totuttelua vaativat, tattipohjaiset valikot ovat HD-tarkkuuksilla hiukan suttuiset ja tyylittömästä alkuvalikosta lähtien kikkailevat aivan liikaa, eikä niiden menoon voi aina edes puuttua. Eri pelimoodien asetuksia säädellessä saa kirota, kun pelaajaa viedään kuin amatööriä NBA-kentillä, jos sattuu painamaan väärää näppäintä. Tämä on sikäli ärsyttävää, että toisinaan ei mahdollisuutta paluuseen tarjota ja monesti ruudulla ei edes kerrota mitä näppäintä pitäisi painaa. Samoin ärsytyskynnys ylittyy tallentaessa, kun peli ei osaa tarjota saman pelimuodon aiempaa tallennusta ensin, vaan joka kerta olisi näppäiltävä ensin tiedostonimi ja sitten tallentaa vanhan päälle. 2K Sportsilla ei vain osata.
Levyn kautta koriin
Musiikkipuoli jatkaa 2K6:n viitoittamaa linjaa, eli jälleen kuullaan hip hopin kovia nimiä, joista nimekkäimmistä mainittakoon Ghostface Killah ja Lupe Fiasco. Välillä tosin hieman nimettömämpien artistien kohdalla jonkinlaisesta tasosta olisi sopinut pitää kiinni, ettei näin hirveä musa leviäisi studiota edemmäksi. Ottelutilanteessa kenkien vinkumisen ja pelaajien kenttähuutojen ohella kuultava selostus on kaikessa tasapaksuudessaan menettelevää. Sen sijaan rattoisien väliaikajuontojen jutut paitsi kertovat hyvin pelistä, myös sisältävät oivaa kommentointia. Kaikki puhe käy kuitenkin toistamaan itseään jo muutaman ottelun jälkeen.
NBA 2K7 on edeltäjänsä tavoin takuutoimiva koripallopeli, jota on helppo suositella lajin ystäville jo syystä, että PS3:lla ei ole tälle suoranaisia kilpailijoita. Mainion siitä tekevät lukuisat pelitilat, ulkoasu ja syvällinen pelattavuus, mutta uuden sukupolven julkaisuna parannettavaa jää näilläkin osa-alueilla. Oikein mielelläänhän tätä pelaa, vaikkei ulkona sataisikaan.
