Metroid: Other M

Erään palkkionmetsästäjän tarina

Samus Aranin taru alkoi vuonna 1986. Silloin julkaistiin Metroid, Nintendon tärkeimpiin ja menestyneimpiin kuuluvan sarjan ensimmäinen peli. Pitkäikäisen saagan huippuhetkiin kuuluvat Super Metroidin (1994, SNES) ja Metroid Primen (2002, GameCube) julkaisut. Kymmenisen julkaistua osaa ovat nostaneet sarjan myyntiluvut miljooniin kappaleisiin. Nintendofanit arvostavatkin Metroidia vähintään yhtä paljon kuin vaikkapa kaikkien tuntemia Marioa tai Zeldaa. Uutta Metroidia odotetaan aina vähintään yhtä paljon kuin Jeesuksen toista tulemista.

Metroidien päähenkilö on naispuolinen palkkionmetsästäjä Samus Aran. Hänet tunnetaan puhumattomuudestaan ja haluttomuudestaan riisua avaruuspukunsa kypärää. Tai tunnettiin, sillä kypärä on vuosien varrella riisuttu useaan otteeseen ja Other M:ssä päästään myös kuulemaan Samusin puhetta. Moni asia on muuttunut niistä hetkistä, kun Samus Aran taisteli ensimmäistä kertaa perivihollistaan Mother Brainia vastaan. Väkisin väännetyt uudistukset saavatkin haikailemaan menneitä aikoja, jolloin oli vielä yksinkertaisia ja täydellisiä toimintapelejä.

Parhaita Metroideja ovatkin aina olleet ne, jotka ovat korostaneet toimintaa juonen sijaan. Ainoa poikkeus sääntöön on GameCubelle julkaistu Metroid Prime, jossa pelaaja vietti pitkiä aikoja skannaamassa vastaan tulevia vihollisia ja keräämässä tutkimusmateriaalia. Toimintaakin toki riitti, mutta Primen vei sarjaa virkistävään suuntaan. Tämän kehityskulun huipentuma on Metroid: Other M. Se on monella tapaa uudenlainen Metroid-kokemus. Other M:n kehittänyt Team Ninja on luonut maineensa väkivaltaisilla Ninja Gaiden -peleillä. Pelitalon johtaja Tomonobu Itagaki lähti kuitenkin kävelemään muutamia vuosia sitten, eikä firma ole sittemmin ollut aivan entisensä. Other M:ssä Team Ninja ottaa kuitenkin härkää sarvista, sillä pelissä selvitetään Samus Aranin menneisyys. Ruudulla viliseekin enemmän tekstiä kuin keskipitkässä romaanissa. Kyseessä onkin aivan uudenlainen Metroid.

Keisarinnan uudet vaatteet

Team Ninja on päättänyt uudistaa Metroidit kertaheitolla. Ratkaisu on tervetullut, sillä sarja on kieltämättä junnannut paikoillaan täysin uudenlaisen Metroid Primen jälkeen. Other M:ssä on kaksi kuvakulmaa, joista hahmon ulkopuolinen perspektiivi on ensimmäinen Metroideissa tapahtunut todellinen uudistus pitkään aikaan. Toinen kuvakulma on perinteinen hahmon silmien kautta nähty, mutta mukana on myös jonkin verran klassisia 2D-osuuksia. Uudistusten määrä kauhistuttaa, mutta perinteisten Metroidien ystävät pelästyvät viimeistään kuullessaan Samusin puhuvan.

Lähestymistapaan liittyvät näkemykset huomioon ottaen ei ole ihme, että Metroid: Other M on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Toiset pitävät tuoreesta lähestymistavasta, mutta etenkin pelin monimutkainen juoni on saanut osakseen paljon kritiikkiä. Onkin totta, ettei juoni ole monista käänteistään huolimatta kummoinen. Tekstiä riittää, mutta Samusin menneisyys on loppujen lopuksi nopeasti selvitetty. Peli alkaa, kun Samus Aran taistelee vanhaa tuttua Mother Brainiä vastaan. Sen jälkeen siirrytään myöhempiin tapahtumiin, jossa pelin sankaritar tutkii hylättyä avaruusalusta. Alien-elokuvista selvästi vaikutteita saaneessa juonessa selviää, että joku (tai jokin) yrittää kehittää lisää pahamaineisia Metroideja. Tästä seuraa toimintaa, joka on tämänkin julkaisun parasta antia.

Peliä pelataan pitämällä Wiin kauko-ohjainta sivuttain. Tässä tilassa pystyy liikkumaan, ampumaan, muuttumaan palloksi ja tutkimaan ympäristöä. Kauko-ohjainta ruutua kohti osoittamalla Other M vaihtaa ensimmäiseen persoonaan, josta käsin tähtääminen ja ohjusten ampuminen onnistuu paremmin. Vitsi piilee siinä, että jälkimmäistä kuvakulmaa käytettäessä ei pysty liikkumaan. Perspektiivien vaihtelu vaatii totuttelemista, mutta uuden systeemin omaksuu silti nopeasti. Muita ohjaimia ei käytetä. Hyvä ja pikaisesti sisäistettävä pelattavuus onkin tarpeen, sillä Other M sisältää rutkasti lähitaistelua. Isoilla avoimilla alueilla käytävät kamppailut on säästetty loppuvastuksiin, mutta tavalliset viholliset kohdataan ahtailla käytävillä.

Juonen huomioon ottaen on ikävää, ettei pelissä skannailla aivan niin paljon ympäristöä kuin Metroid Primeissa. Tutkittava jää vähiin, kun kartta näyttää automaattisesti seuraavan alueen. Putkijuoksuksi nopeasti muuttuva Other M mainostaa valheellisesti itseään pelinä, jossa voi liikkua vapaammin kuin muissa Metroideissa. Tämä ei pidä paikkaansa. Eteenpäin kuljetaan tarkan ja ennalta määrätyn suunnitelman mukaisesti. Vaihtelun puute ei kuitenkaan haittaa, sillä toimintaa on riittämiin. Peli ei myöskään ole yhtä vaikea kuin tekijänsä Ninja Gaidenit, ja Metroid: Other M on itse asiassa helpoimia Team Ninjan kehittämiä pelejä. Siinä tarvitsee vain sorminäppäryyttä, joka sekin harjaantuu muutaman tulitaistelun jälkeen. Pelaajaa viedään eteenpäin lähes kädestä pitäen, joten perustaitoisetkin pääsevät lopputeksteihin asti.

Toimii välipalana

Other M:n heikointa antia on ääninäyttely, joka on pökkelömäistä ja tunnelmaa pilaavaa. Pelialueella vallitseva yksinäinen ja klaustrofobinen asetelma on mainio, mutta se lässähtää heti hahmojen avatessa sanaisen arkkunsa. Heikoin suoritus tulee tietenkin Samus Aranilta, jonka kimittävä ääni saa kääntämään volyymia pienemmälle. Olisi ollut parempi jättää hänet hiljaiseksi. Välivideot on sentään tehty hyvin, mutta nekin venyvät välillä Metal Gear Solid -tyyppisiin mittoihin. Näyttävimmillään Other M on loppuvastustaisteluissa, joissa orkesteri pauhaa ja raketit lentävät. Ulkoasu ei muuten tosin ole erityisen näyttävä ja äänimaailmakin on kierrätetty sarjan edellisistä peleistä.

Eniten sapettaa kuitenkin se, että Other M on ohi liian nopeasti. Tasapainon puutteestaan ja pikkuvirheistään huolimatta sitä olisi jaksanut hakata paljon kauemminkin kuin nykyisen 12 tunnin ajan. Uusintapeluuarvo on olematon, joten Metroid-asiantuntija palaa todennäköisesti mielellään sarjan aiempien ja paremmin tehtyjen pelien pariin. Other M:stä ei ole pääruoaksi, ja se toimiikin parhaiten välipalana matkalla seuraaviin peleihin.

Kaikesta huomaa, että Metroid on siirtymävaiheessa. Other M ei ole aivan sellainen napakymppi, jota Team Ninjalta olisi voinut odottaa. Hektinen toiminta ja verkkainen juonenkehittely eivät ole tasapainossa. Peli on silti taattua laatua, vaikka saattaakin aiheuttaa harmaita hiuksia perinteisempien Metroidien ystäville. Samus Aranin puhumattomuus ja ensimmäisen persoonan kuvakulma ovat sen verran pyhiä lehmiä, ettei niiden sorkkijalle voi antaa kaikkea anteeksi. Koska puolikkaita tähtiä ei enää anneta, Metroid: Other M on lähempänä kolmea kuin neljää tähteä.