"Death? What you all know about death?"
Tässä on peli, jonka voisi olettaa sopivan huonosti taskukonsolille. Hideo Kojiman pitkistä välianimaatioistaan ja rönsyilevistä radiokeskusteluistaan tunnettu Metal Gear Solid: Snake Eater on saanut kolmiulotteisen käsittelyn ja käännetty Nintendo 3DS:lle. Kärsivällisyyttä koetellaan, sillä etenkin Snake Eaterin ensimmäinen puolisko sisältää videota toisensa perään. Varsinainen pelaaminen jää vähemmälle, mutta sitä on onneksi tarjolla enemmän myöhemmin.
Metal Gear Solid: Snake Eater julkaistiin PlayStation 2:lle kahdeksan vuotta sitten. Ikääntymään päässyt peli on kokenut onnistuneen graafisen kasvojenkohotuksen, vaikka ruudunpäivityksen kanssa on toisinaan ongelmia. Järjestyksessään kolmannen Metal Gear Solidin tapahtumat sijoittuvat Neuvostoliittoon ja tarkemmin sanottuna kesäisen viidakon uumeniin. Tarjolla on hikistä toimintaa. Pelaaja ohjaa Naked Snake -nimistä hiiviskelijää, jonka tehtävänä on vapauttaa rakettisuunnittelija Sokolov hänet ideologian nimiin työskentelemään pakottaneen kommunististen turvallisuusjoukkojen ikeestä. Kylmän sodan poliittisesti värikästä aikaa kuvaava Snake Eater luottaa Metal Gear Solid -julkaisujen tavaramerkkeihin, kuten verkkaiseen etenemiseen, vaikeasti seurattavaan juoneen ja erikoiseen huumoriin. Se on edelleen sarjan parhaita pelejä.
"If it bleeds, we can kill it!"
Hideo Kojiman tiimi on tehnyt oikean ratkaisun sijoittaessaan kolmannen Metal Gear Solidin tapahtumat tiheään viidakkoon. Ympäristö korostaa pelin hiiviskelyluonnetta, sillä Naked Snakella on käytössään monia naamioitumiseen tarkoitettuja maastoasuja, joita käyttämällä hän voi päästä hyvin lähelle vihollista tämän huomaamatta. Pelaajaa rohkaistaan hyökkäämään vartijoiden kimppuun yllättäen ja pudottamaan heidät pois kuvioista yksi kerrallaan. Edetä voi toki myös ammuskellen, mutta tästä tulee lähes mahdotonta haastavimmilla vaikeustasoilla. AK-47:n kaltaisilla rynnäkkökivääreillä hetken tulitettuaan huomaa, että monessa kohdassa olisi ollut järkevämpää käyttää vaimennettua pistoolia tai aina luotettavaa Rambo-puukkoa.
Pelaaminen itsessään tuntuu kankealta, koska DualShock-ohjaimelle suunniteltua julkaisua on ymmärrettävän vaikea toteuttaa sulavasti 3DS:llä. Kameran pyörittely toimintanapeilla on hölmön hommaa, joten Circle Pad Pro -lisälaitteen käyttäminen on tämänkin julkaisun kohdalla suositeltavaa. Sen avulla näkymää vaihdetaan tyylikkäämmin oikeasta tatista. Ryömiminen onnistuu Circle Pad Prota käytettäessä B-nappulasta, mikä on meille oikeakätisille käyttömukavuuden kannalta huomattavasti toimivampi ratkaisu. Robottimaisesti liikkuvan Naked Snaken ohjaaminen vauhdikkaammissa tilanteissa on yhtä kaikki turhan haastavaa.
Snake Eaterin taskukonsoliversio ansaitsee kehuja kolmiulotteisten tehosteiden erinomaisesta käytöstä. Nintendo 3DS:n graafiset ominaisuudet pääsevät oikeuksiinsa etenkin ulkona tapahtuvissa osioissa, joissa pelaaja pystyy esimerkiksi päättelemään partiomatkalla olevan vihollisen etäisyyden tarkasti yhdellä vilkaisulla. Jopa yksittäiset ruohonkorret on mahdollista erottaa 3D-tehoste päälle kytkettynä, joten vaihtoehtoisen kaksiulotteisen näkymän käyttäminen ei kannata. Snake Eater auttaa 2D:n ja 3D:n välillä tehtävän päätöksen tekemisessä kytkemällä liialliset graafiset tehosteet automaattisesti pois päältä tietyissä kohdissa, kuten silloin kun pelaajan on tasapainoteltava ohuella köydellä.
"Just photographs. Under no circumstances are you to engage the enemy!"
Konamin kekseliäs väki on keksinyt käyttöä 3DS:n usein unohdetulle kameralle, sillä sen avulla napsitut otokset voi siirtää Naked Snaken maastopukujen kuvitukseksi. Paljon muita yksinoikeusominaisuuksia pelissä ei sitten olekaan. Päähahmo pystyy nyt kävelemään kyyryssä, mutta tästä kyvystä ei ole juuri mitään käytännön hyötyä. Muuten tarjolla on tuttuakin tutumpi paketti, jossa Harry Gregson-Williamsin keskinkertaiset elokuvasävellykset pauhaavat taustalla ja David Hayter mörisee viskiäänellään Naked Snakena.
On silti myönnettävä, että Metal Gear Solid: Snake Eater 3D on lähes suorana käännöksenäkin mieluisa tuttavuus. Olen pelannut PlayStation 2 -versiota viimeksi sen ilmestymisen aikoihin, ja näin laadukkaan tekeleen pariin palaaminen on aina mukavaa. Tuoreessa Nintendo 3DS -painoksessa ei kuitenkaan ole kunnollisia uudistuksia, ellei lievästi parantunutta visuaalista yleisilmettä lasketa. Vanhojen klassikkojen uudelleenlämmittelyt alkavat olla tuttu juttu, mutta niihin lukeutuva tuore Snake Eater ei todellakaan ole sieltä huonoimmasta päästä. Rahansa voisi käyttää paljon huonommin.
