Jo vuonna 2008 julkistettu I Am Alive on käynyt läpi pitkän ja raskaan kehityskaaren. Latauspeliksi kutistunut tekele on muuttunut paljon verrattuna alun perin esiteltyyn mahtipontiseen spektaakkeliin. Onneksi matkan varrella kehittäjäksi vaihtunut Ubisoft Shanghai on saanut puristettua kasaan varsin eheän selviytymisseikkailun.
Edelleen elossa
Adam saapuu kotikaupunkiinsa Haventoniin vuosi katastrofin jälkeen. Sankka myrkyllinen pölypilvi peittää kadut, joten turvaa joutuu hakemaan korkeista rakennuksista. Raunioitunut kaupunki ja sen suojissa elävät ovat uhka uudelle tulokkaalle. Huolimatta siitä, että kuluneen vuoden aikana Adam on oppinut selviämään muuttuneessa maailmassa. Vaimon ja tyttären etsiminen ajaa miestä eteenpäin. Vaikka varsinainen juoni jää nopeasti taka-alalle, sen tarjoama päämäärä motivoi jatkamaan. Synkkä mutta mielenkiintoinen lähtöasetelma poikkeaa ilahduttavasti perustoimintapeleistä. I Am Aliven lähestymistapa maailmanlopun jälkeiseen elämään on sopivan maanläheinen. Pelaajan ohjaama Adam ei ole mikään toimintasankari vaan pikemminkin selviytyjä muiden joukossa. Ruuan ja muiden tarvikkeiden kerääminen on elintärkeää.
Niin kuin postapokalyptisilla maailmankuvilla on usein tapana, myös I Am Alive herkuttelee pelkotiloilla. Heikkojen sortaminen, varastelu ja henkirikokset ovat arkipäivää. Sumuiset käytävät, sortuneiden talojen rauniot ja pimeät metrotunnelit sykähdyttävät kauhupeleille tuttuun tapaan. Jopa hyväntahtoiset selviytyjät ovat usein puolustuskannalla ja liiallinen tuttavuuden teko voi olla kohtalokasta. Vastapainoksi pilvenpiirtäjän seinillä kiipeillessä aurinkoiset maisemat luovat toivoa paremmasta huomisesta.
Ihmiskunnan rippeet elävät omissa oloissaan, vain juuri ja juuri selviytyen. Seikkailun edetessä vastaan tulee tilanteita, joissa apua tarvitsevia on mahdollista auttaa. Omista vähäisistä varannoista jakaminen palkitaan ylimääräisellä uudelleenyrityksellä. Juju piilee siinä, että jokainen kuolema verottaa yhden uudelleenyrityksen palauttaessaan pelaajan edelliseen välitallennuspisteeseen. Jos uudelleenyritykset kuluvat loppuun, koko kenttä pitää aloittaa alusta. Valinnan vaikeus ihmisten auttamisessa on onnistunut. Palautuvaa energiaa ei ole, joten pelaajan täytyy ajatella myös omaa hyvinvointiaan. Normaalilla vaikeustasolla kenttiin lähdetään vain kolmella uudelleenyrityksellä, joten harkittu eteneminen on enemmän kuin suotavaa.
I Am Alive painottuu paikkojen tutkimiseen ja kiipeilyyn. Kaikki tarpeellinen on syytä kerätä talteen. Vaikka tarina etenee suoraviivaisesti, aikaa ja mahdollisuuksia paikkojen koluamiseen tarjotaan varsin avokätisesti. Sivukujilta ja talojen katoilta löytyy tärkeitä resursseja ja paikoin myös apua tarvitsevia. Pelaajaa ei opasteta kädestä pitäen seuraavaan tarinaa eteenpäin vievään tilanteeseen, vaan kartta päivittyy sitä mukaa, kun ympäristöä tutkii. Haventonin kaupunki tarjoaa kohtuullisesti liikkumavaraa, mutta alueet olisivat voineet olla vieläkin laajempia.
Vieläkin elossa
Jos tunnelma ja pelin maailma onkin luotu onnistuneesti, samaa ei voi sanoa pelattavuudesta. Ohjaustuntuma on tönkkö. Varsinkin taistelutilanteissa liikkumisen kankeus ja suppea liikevalikoima jättävät toivomisen varaa. Kaikki kohtaamiset vihollisten kanssa noudattelevat samaa kaavaa. Jos ei tee äkkinäisiä liikkeitä, vastustajatkaan eivät hätiköi. Kun antaa uhkaavan joukon kävellä lähietäisyydelle, ensimmäisen vihollisen voi nirhata yllätyshyökkäyksellä. Tämän jälkeen niukasti jaettavat luodit on syytä suunnata ampuma-asetta kannattelevaan henkilöön. Teräasein varustautuneet öykkärit rauhoittuvat jopa tyhjällä pistoolilla uhkaamalla. Veitsellä lyöminen onkin sitten oma rämpytysminipelinsä. Ongelma on siinä, ettei toiminta muistuta kamppailua. Saman kuvion toistamisella selviää jokaisesta kohtaamisesta.
Mielenkiintoisena ideana kaikki fyysinen rehkiminen kuluttaa kuntomittaria. Mittari palautuu, kunhan on hetken paikallaan, mutta kiipeillessä tai sankassa pölypilvessä liikkeitään joutuu miettimään tarkemmin. Jos mittari pääsee valahtamaan nolliin kesken roikkumisen, Adamin ote herpaantuu ja kuolema kutsuu. Erilaisilla elintarvikkeilla saa hetkellisesti lisää kestävyyttä ja kiipeilykoukun avulla voi levähtää kesken rupeaman. Valitettavasti kontrollien heikohko tuntuma nostaa päätään myös kiipeillessä.
I Am Alive on tunnelmallinen peli. Synkän realistinen ote näkyy kauttaaltaan harmaassa väripaletissa ja hyvin minimalistisessa – joskin onnistuneessa – äänimaailmassa. Ulkoasu ei häikäise mutta ajaa asiansa. Graafista loistoa tärkeämmäksi nousee tapahtumien ja ihmisten lohduton tilanne. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, epätoivo on pelin kannatteleva voima. Valitettavasti kokemus on ohi noin viidessä tunnissa. Kun minkäänlaista moninpeliä ei ole, I Am Alive uhkaa jäädä kertakäyttöiseksi viihteeksi. Hiotumpi ohjaustuntuma olisi niin ikään tervetullut, mutta onneksi kontrollien tönkköys turhauttaa vain toimintakohtauksissa. Lyhyydestä ja heikosta pelattavuudesta huolimatta I Am Alivea uskaltaa pienellä varauksella suositella. 15 euroa voisi käyttää paljon huonomminkin.
