Veljesten Eddie ja Alex Van Halenin sekä David Lee Rothin ja Michael Anthonyn vuonna 1974 perustama Van Halen debytoi vuodenvaihteessa nimikkoalbumillaan erääksi rockin historian kaupallisesti menestyneimmäksi bändiksi. Eddie Van Halenin virtuoosimainen kitarataiturointi sekä etupäässä David Lee Rothin luotsaamana ikimuistettavat live-esiintymiset pitivät yhtyeen hyvässä nosteessa tulevien vuosien ajan. Vuonna 1985 mediasirkuksen siivittämänä Roth häipyi bändistä, mitä monet puristit pitävät myös oikean Van Halenin viimeisenä elinvuotena. Korvaavilla laulajilla korvike-Van Halen on jatkanut kiertuetoimintaansa aina 2000-luvulle saakka, ja menestyksestä kertoo yhtyeen tunnustus maaliskuun 12. päivä 2007 Rock and Roll Hall of Fameen.
Vuosimallin 2010 Van Halen on jälleen kokenut muutosta, mistä tervetullein on David Lee Rothin paluu solistiksi. Bändin muiden jäsenten tapaan ikimuistettava basisti Michael Anthony lähti bändille tuttuun tyyliin mediamylläkän ja epäselvän selonteon saattelemana kävelemään vuonna 2006. Korvaaja löytyi Van Halenin perheen nuoremmasta päästä, vuonna 1991 syntyneestä multitaituri Wolfgangista. Yhtyeen kultaiset päivät ovat kuitenkin ajalta ennen Wolfgangin koko olemassaoloa 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, jolloin jäsenet vielä taipuivat ja musiikki oli Musiikkia. Fakta, mikä näkyy myös Activisionin uusimassa rahast.. tulokkaassa Guitar Hero -sarjaan. Syistä tietämättömistä Guitar Hero: Van Halen sisältää bändin uralta kappaleita ainoastaan vuosilta 1978 – 1985, jolloin Roth oli vielä kuvioissa mukana. 44 kappaleen joukosta aitoa Van Halenia on 25 rallin edestä, kun taas loput 19 sekalaista genre-edustajaa ovat yhtyeen kuopuksen valitsemia.
Ain’t Talking ’Bout Love
Guitar Hero: Van Halen jatkaa samaa, mutta huomattavasti karsitumpaa linjaa kuin sarjan aiemmat osat. Pelimekaniikka ja instrumentit ovat identtiset kaikille niille, jotka ovat elämänsä aikana tutustuneet yhteenkään Guitar Hero - tai Rock Band -sarjan peliin. Valitusta vaikeustasosta riippuen maksimissaan viidellä värillä naputeltavat kappaleet vedetään joko muovisella kitaralla, rumpusetillä tai mikrofonilla keräten eteenpäin vaadittavia tähtiä. Saadut tähdet riippuvat soittajan taidoista ja niitä voi kerätä enintään viisi kappaletta per biisi. Guitar Hero 5:tä pelanneet huomaavat jo bonustavoitteiden poissaolon, mikä ei suinkaan jää ainoaksi Guitar Hero: Van Halenin saavutukseksi. Kitarasankarin uusin tulokas jättää nimittäin kaikki femman uudistukset välistä ja lainaakin runkonsa aiemmasta vuosikerrasta.
Aivan kuten Activisionin edellinen bändikeskeinen Guitar Hero: Metallica, myös Guitar Hero: Van Halen keskittyy yhteen musiikin suurnimeen. Toisin kuin yllämainittu, huippuunsa hiottu ja herkullisilla lisämateriaaleilla varustettu serkkunsa, Van Halenin veljekset saavat mitättömän arvottoman kohtelun. Kolmekymmenvuotisen uran taivaltaneen, vaikkakin vain vajaan kymmenvuotisen siitä peliin tallennetun bändin historiikki, haastattelut ja kulissien takaiset videomateriaalit loistavat poissaoloaan. Faneille on ainoastaan tarjolla muutamiin kappaleisiin soiton ajaksi ilmaantuvia faktatietoja, mikä on laiha lohtu. Pelin uratilakaan ei seuraa bändin nousua tähteyteen millään tavalla, vaan luukuttaa vuoronperään oheisartistien ja yhtyeen kappaleita täysin satunnaisilla lavoilla. Huolimatta bändin biisikattauksen jäävän vuoteen 1985, ovat jäsenet silti mallinnettu heidän nykyisen olemuksen (ja kankeamman liikehdinnän) perusteella. Klassiset rokkarit saa käyttöönsä vasta vastaavan instrumenttiuran läpäistyään, jolloin myös Wolfgang Van Halen lainaa puvustostaan Michael Anthonyn muinaisvaatteet.
Musiikillisesti Van Halenin vanhempi tuotanto kestää onneksi aikaa. Eddie Van Halenin taituroinnit antavat haastetta kokeneimmillekin muovikitaran vinguttajille, joskin vasta loppupään kappaleissa. Muidenkin instrumenttien soittajat viihtyvät bändin kulta-ajan kappaleiden parissa, mitä ei suinkaan voi sanoa vierailijayhtyeistä. Vasta koulunsa päättävän Wolfgangin valinnat eivät liity millään tapaa Van Haleniin ja ovat kaiken lisäksi paria hassua lukuun ottamatta äärimmäisen tylsiä muutaman nuotin strummibiisejä. Niiltä harvoilta nimekkäiltä bändeiltä on kaiken ohella valittu sieltä kehnoimmasta päästä soitettavat/kuunneltavat kappaleet. Joten edes Killswitch Engagen, The Clashin, Judas Priestin, Queenin kuin Queens of the Stone Agen ystävien ei kannata vaivautua. Ja listauksessa on lueteltuna ainoastaan ne kovimmat nimet.
Somebody Get Me a Doctor
Guitar Hero: Van Halen ei sisällä lainkaan mahdollisuutta ostaa uusia kappaleita valikoimiinsa saati siirtää niitä aiempiin tai tuleviin sarjan osiin. Lisäsoitettavaa peliin saakin korkeintaan muutama vuosikerta taaksepäin debytoineen GHTunesin kautta joko itse näitä tekemällä tai palvelusta lataamalla. Verkkopeli on sentään säilynyt ennallaan samoine pelimuotoineen. Koko pelistä jääkin Activisionin osalta hyvin välinpitämätön asenne itse bändiä sekä totuuden nimissä koko brändiä kohtaan. Mutta tuleeko tuo nyt kenellekään enää yllätyksenä?
