Laadukkaita tasoloikkia ei ole maailmassa koskaan liikaa. Tequila Worksin Deadlight vie tunnelmalliselle tripille 1980-luvun postapokalyptiseen Seattleen, jossa perhettään etsivä Randall Wayne joutuu taistelemaan verenhimoisia kuolleita vastaan selviytyäkseen. Eikä lainkaan huonoin tuloksin.
Ei taukoa
Elokuvamaiseksi selviytymisloikaksi lanseerattu Deadlight toimii perinteisten genretuotosten tapaan sillä poikkeuksella, ettei tasoihin ole jätetty juuri hengähdystaukoja. Rauhallisen ympäristön tutkiskelun sijaan huomio pitää useimmiten kiinnittää myös kurkkuun käyviin kuolleisiin, jotka piirittävät huolettoman pelaajan vaivihkaa. Meno yltyy yhä hektisemmäksi viimeisessä kolmannessa, jossa Manalan kätyreitä lappaa liukuhihnalta sitä mukaan kun entiset päästää lepäämään. Samanlaista kaoottisuutta olisi kaivattu reilusti lisää. Varsinkin toisen aktin viemärisekoilu ansoineen pysäyttää kerronnan lähes tyystin ja jää ikäväksi harha-askelmaksi muutoin tunnelmallisella reissulla. Peli loppuu myös valitettavan lyhyeen, sillä omista istumalihaksista riippuen juonen läpäisee helposti illassa tai kahdessa.
Useimmista tilanteista selviää parhaiten vain juoksemalla karkuun, mutta aina välillä tapahtumat etenevät sellaiseen pisteeseen, ettei kontaktia kuolleiden kanssa pysty välttämään. Aseistamattomana ainoa keino on taklata kuollut kumoon ja toivoa, ettei näköpiirissä ole muita. Pieni toivonkipinä herää siinä vaiheessa, kun haltuunsa saa viimein jotain kättä pidempää. Palokirveellä yksittäiset kuolleet saa nätisti limppuun, mutta vähänkään useamman sattuessa vastaan terää nopeammin kuluu päähenkilön elintärkeä kunto. Ilman kestävyyttä ei puolestaan heilutella liioin kirvestä kuin juosta karkuunkaan. Mukavana yksityiskohtana myös kielekkeellä roikkuminen kuluttaa Waynen voimia. Harvakseltaan pelastavan enkelin lailla kätösiin eksyy kuudestilaukeava tai haulikko, mutta panoksia näihin jaetaan oikeaoppisesti kitsastellen.
Ei valoa
Tyylitelty anti iskostuu välittömästi mieleen. Sivusta kuvattu toimintaseikkailu lumoaa upealla visuaalisuudella, joka kääntää perinteisen pelinäkymän nurin; päähenkilö ja lähiympäristö ovat lähes kokonaan varjon peittäminä, kun taas kaukaisuuteen jatkuvat taustat ovat täynnä kauniita yksityiskohtia. Asetelma peilaa erinomaisesti tarinan synkkyyttä, ja pimeys luo kokonaan omanlaisen tunnelman pelikokemukseen. Tehokeino toimii etenkin pelin hektisimmissä kohtauksissa, joissa päälle käyvät kuolleet tuntuvat olevan vain osa ympäröivää pimeyttä. Toisaalta taas erinäiset kerättävät hukkuvat vähän liian helposti tummuuteen.
Läpipeluun jälkeen Deadlight ei tarjoa enää mitään. Saavutusten keräilijöille perusteellinen nuohous ja hauskahkojen minipelien läpäisy lisää muutaman kymmenminuuttisen pelikelloon. Kokonaissaldo jää silti reilusti vajaaksi, eikä pelastajaksi riitä edes loistelias ulkoasu tai tunnelmallinen pelattavuus.
Deadlight on saatavilla Live Arcadesta 1200 Microsoft-pisteellä.
