Itä-Euroopan laatua
Noituri on mitä suurimmassa määrin sellainen puolalainen tuote, josta puolalaiset itsekin ovat ylpeitä. Valtiovierailulle saapuneelle Yhdysvaltain presidentti Barack Obamalle nimittäin annettiin lahjaksi Witcher 2: Assassins of Kings vuonna 2011. Näiden eeposten takana on firma nimeltä CD Projekt RED, joka perustettiin vuonna 1994. Witcher-pelit ovat parantaneet huimasti laadussa jokaisella osallaan, joten tässäkin studio kelpaa esimerkiksi muille kehittäjille.
Witcher 3:n määrittävä tekijä on massiivisuus. Pelistä paistaa rakkaus ja intohimo itse asiaan, eikä kuivasta virkamiessuorituksesta ole tietoakaan. Tutkittava maailma ei ole yhtenäinen, mutta yhteenlaskettuna se on erittäin kookas alue koluttavaksi. Suuren koon ja graafisten yksityiskohtien lisäksi alueet on ahdettu täyteen katseltavaa ja ihmeteltävää. Ilman lisäosia läpäisyyn uppoaa helposti yli 100 tuntia. Melkein kaikkea voi myös muokata, ja seikkailun loppuvaiheessa pystyy kuluttamaan useamman tunnin pelkästään omien varusteidensa muokkaamiseen. Sisältönsä puolesta Witcher 3 vastaa neljää tai viittä niin sanottua normaalia peliä.
Ei kuitenkaan täydellinen
Suuren kokoluokan tuotteessa on toki omat ongelmansa. Päähenkilö Geralt ei ole erityisen sulava liikkeissään, vaikka romaaneissa mies onkin mitä nopein ja ketterin. Enemmän tai vähemmän erottuvia bugeja on ajan kuluessa ahkerasti liiskattu päivityksillä, ja nyt noin puoli vuotta julkaisun jälkeen peli rullaa lähes moitteetta.
Witcher 3 ei ole erityisen keskustelupainotteinen. Tämä on lievä pettymys varsinkin niille, jotka ovat tottuneet viettämään pitkiä aikoja vastaantulijoiden kanssa jutustellen esimerkiksi BioWaren Dragon Age -peleissä. Toisaalta romaaneissakin noituri Geralt on harvasanainen toiminnan mies, joten sinänsä vähäpuheisuuden ei pitäisi yllättää.
Laadukasta lisälatausta
Kehittäjän esimerkillinen käytös jatkuu emopelin lisäksi myös ladattavissa lisämateriaaleissa. Pitkästi yli kymmenen pientä lisälatausta saa ilmaiseksi jokainen niitä halajava. Nämä ovat lähinnä vaihtoehtoisia asuja, uusia taisteluanimaatioita ja hiustyylejä. Yksinään ne eivät millään tavalla mullista kokemusta, mutta mukavia lisäyksiä ne silti ovat. Ensimmäinen maksullinen lisäosa Hearts of Stone on noin viisitoistatuntinen kokonaisuus, joka onnistuu kertomaan oman merkityksellisen tarinansa. Se on kuin hyvän romaanin lukukokemusta laajentava itsenäinen novelli.
Vuonna 2015 julkaistiin montakin hienoa peliä, mutta yksikään niistä ei kykene nousemaan Witcher 3:n tasolle. Se on mittatikku, johon verrataan tulevaisuudessa kaikkia muita avoimen maailman roolipelejä.
