Räiskintää isoilla roboteilla
Armored Core
2 alkaa vauhdikkaalla renderoidulla alkudemolla(kuvat 1-5),
jossa kolme jättimäistä mechiä lähetetään
podeissa alas avaruudesta. Juonesta kerrotaan vähän
ja se on suunnilleen luokkaa: "maassa on ollut sota, ihmiset
siirtyivät marssiin ja nyt sielläkin on sota".
Demon jälkeen rekisteröidään oma pilotti
ja peli alkaa helpolla aloitustehtävällä,
jossa on tarkoitus osoittaa omat taidot. Tehtävän
suoritettua saa arvonimen Raven. Ravenit ovat eräänlaisia
palkkasotureita, jotka hoitavat tehtäviä muiden
yritysten hyväksi. Ravenien kokoontumispaikka on Nerves
Concord, jossa luetaan sähköposteja, ilmoittaudutaan
tehtäviin, otellaan otteluita Arenalla tai viritellään
omaa robottia, eli Armored Corea.
Itseasiassa,
robotin virittelyyn voi mennä enemmän aikaa kun
itse tehtäviin. AC:n voi saamilla rahoilla ostaa osia
14:sta eri luokasta, joista tärkeimmät ovat jalat,
ydin, kädet, boosteri, tietokone, generaattori,
jäähdytin ja kasa aseita ja erilaisia ei niin
tarpeellisia lisäosia. Jalat ovat AC:n tukiranka, joka
määrittelee sen kuinka suuren painon edestä
muita osia saa kasattua. Mikäli painoa on liikaa AC
ei toimi. Ydin on koneen "sielu" jota ilman se ei toimi.
Molempiin käsiin saa pultattua aseen kiinni, tai vaihtoehtoisesti
kädet voi korvata jättiläismäisillä
aseilla. Boosterin avulla robotin saa lentämään,
tai ainakin liitämään pitkiäkin matkoja.
Tietokone määrittelee aseiden lukittumisnopeuden.
Generaattori antaa voimaa jota lähes jokainen muu osa
syö. Jäähdytin taas yrittää pitää
lämpötilan siedettävänä. Lisäksi
AC:sta voi muuttaa ohjaamon näytön tietoja ja
värejä sekä ulkokuoren värejä ja
logoa.
Virittely on todella hauskaa ja AC:sta saa rakennettua todellisen tappokoneen,
joka kuitenkin on kömpelö kuin mikä, tai todella ketterän,
joka ei kuitenkaan ole kovinkaan tehokas. Osia on yhteensä yli 200,
osa tosin aika samanlaisia. Alussa virittely jää kuitenkin vähemmälle,
sillä osat ovat aluksi kovin kalliita.
Lisää
rahaa voi hankkia joko Arenalla tai suorittamalla annettuja
tehtäviä. Tehtäviä ilmestyy valittavaksi
kerralla yhdestä neljään. Palkkiot ja tehtävien
tarkoitukset vaihtelevat mukavasti. Tehtävänä
voi olla vaikka tukikohdan- tai sukellusveneen puolustusta,
tai pommien purkamista. Tehtäviä on kaiken kaikkiaan
noin 35, joista kaikkia ei tarvitse/voi aluksi suorittaa.
Pelin läpäistyä voi palata mihin tahansa
tehtävään uudelleen. Tehtävät ovat
paikoitellen perin hankalia. Viholliset tuntuvat tosin suurimmaksi
osaksi luottavan massaan, mitä nyt välillä
vastaan tulee toisia Raveneita. Tehtävien jälkeen
saa palkkaa, johon voidaan lisätä erikois bonukset,
mutta tämän jälkeen siitä miinustetaan
ammus- ja vauriokulut. Huonoimmassa tapauksessa rahaa ei
tule ollenkaan tai mennään jopa miinuksen puolelle.
Arenan puolella käydään taisteluja maineesta ja mammonasta.
Oma Raven aloittaa sijalta 50 ja tarkoitus olisi kiivetä sijoituksia
aina ykköseksi asti. Aluksi valitaan haastettava ja tämän
jälkeen joku seitsemästä taistelupaikasta. Arenan palkat
ovat aluksi varsin pieniä, mutta toisaalta ammus- ja vauriokuluja
ei tarvitse maksaa. Kun ottelut siirtyvät 10 parhaimman joukkoon palkkiot
nousevat toiseen potenssiin. Arenan taistelut ovat varsin mukavaa vaihtelua
tehtäville, ainakaan ottelija eivät ole mitään tusina
mechejä.
Armored
Core 2:ssa on varsin hyvät moninpeli mahdollisuudet.
Tarjolla on i.Link kaapelin tuki(jota ei valitettavasti
ollut mahdollista testata) ja jaetun ruudun kaksinpeli.
Ruutu on jaettupystysuunnassa joka varmasti miellyttää
etenkin laajakuva TV:n omistajia. Kaksinpelissä on
harmittavasti tarjolla vain deathmatsia samoissa tasoissa
kun arenassa, sekä muutamassa muussa. Etenkin linkkikaapelipeliin
olisi varmasti sopinut jonkinmoinen tiimipeli. Grafiikan
taso ei jaetulla ruudulla laske mihinkään ja framerate
pysyy tasaisena. Robotit ladataan muistikortilta, joten
mikäli kaveri ei ole peliä aikaisemmin pelannut
matseista tulee aika epätasaisia. Tulossa on muuten
peliin jatko-osa(Armored Core 2: Another Age) joka sisältää
nettipelin.
Pelattavuus
on hyvä. AC:t tuntuvat todella raskailta ja kömpelöiltä
kuten pitääkin. Ihmetyttää miksi
monet Jenkkisaitit ovat tästä valitelleet, itselleni
olisi kelvannut vielä vähän raskaampikin
ohjaus. Ainut mitä kontrolleista voi valittaa on ylös/alaspäin
tähtäys. Tähtääminen hoidetaan
L2 ja R2 näppäimistä. Sitten kun pitäisi
vielä samaan aikaan liikkua sivuttain L1 ja R1 näpeistä,
liikkua eteen/taaksepäin vasemmasta tatista ja ampua
neliöstä alkaa olla jo aika sekaisin. Parempi
ratkaisu oli saattanut olla siirtää liikkuminen
ja tähtäys molemmille tateille. Toisaalta kyllä
tähänkin systeemiin tottuu. Kuvakulma on AC:n
takaa, ja pysyy kunnossa kokoajan.
Pelattavuudesta löytyy kuitenkin yksi valitettava piirre. Jokainen
areena tai tehtävä sisältää tietyn rajan, jonka
ylittämisestä rankaistaan tehtävän epäonnistumisella
tai Arena-matsin häviämisellä. Vaikka tutkaan on tämä
raja merkitty ei sitä kerkeä tiukoissa matseissa katsoa.
AC2 tukee myös USB-hiirtä, mutta on vaikea kuvitella miten
peliä voi pelata hiirellä ja padilla, näppäimistöä
kun ei tueta.
Pelin
grafiikka ei ole mitään kamalan hienoa. Vaikka
valikot ja demot ovat ihan hienoja, ja tekstuurit tarkkoja,
on grafiikka yleisesti aika laimeata. Maisemat ovat aika
ankean näköisiä jasahalaitoja on vähän,
ei tosin häiritsevän paljon. Räjähdykset
tosin ovat ihan hienon näköisiä. Suurimman
osan ajasta peli pyörii sulavat 50fps, mutta joissain
tilanteissa peli valitettavasti hidastuu. Tämä
on tosin onneksi aika harvinaista. Syy saattaa olla huonon
PAL-käännöksen, sillä ne paljon puhutut
"mustat palkit" ovat valitettavan paljon näkyvillä.
Äänet ovat ehkä hiukkasen grafiikka paremmat. Ääninäyttely
on ihan mallikasta ja aseiden äänet toimivat. Musiikki on aikamoista
tekno mäiskettä, joka kuitenkin sopii peliin todella hyvin. Oikeastaan
äänissä ei ole mitään vikaa, mutta yleinen vaikutelma
on se tyypillinen "ihan kiva, muttei mitään muuta".
Armored Core 2 on ehdottomasti tämän hetken paras robotti
rymistely. Peli ei kuitenkaan missään nimessä pure massoihin,
kiitos ei niin hienon grafiikan ja AC:n pikkutarkan virittelyn. Ainut varsinainen
vika on suhteellisen heikko juoni. Mikäli kuitenkin tämä
kiinnostaa niin peli kannattaa ehdottomasti hommata.
