Joulukalenteri 2016

: Luukku 19 – PC-pelaaminen on kuollut! Kauan eläköön PC-pelaaminen!

Oculus Rift, HTC Vive, Sony PlayStation VR ja Samsung Gear VR etunenässä toivat jotain uutta pelaajan vuoteen 2016. Virtuaalitodellisuudesta tuli pari pykälää todellisempaa varsinaisten laitteiden saapuessa laajemman yleisön saataville. Pelaamisesta halutaan tehdä jälleen kokemus – samaan tapaan kuin muinoin ainoa tapa pelata moninpelejä oli istua samalla sohvalla vierekkäin.

Jokseenkin vanhan koulukunnan PC-pelaajana sitä muistaa sen vapauden ja teknologian mieltä järkyttävän harppauksen, kun Doomin jälkeen peleissä saattoi hiirtä liikuttamalla katsoa ylös sekä alas. Tuntui, että aukesi kokonaan uusi maailma. Virtuaalitodellisuus haluaa viedä asian vieläkin pitemmälle. Poistamalla ohjainlaitteet tehdään ylös katsomisesta mahdollisimman luontevaa – kunhan kallistaa päätään.

2016-new-york-022-b.jpg

VR:n kommervenkeillä on kieltämättä potentiaalia, mutta laitetestien jälkeen pelaajana sitä huomaa kaipaavansa sitä, mistä koko touhussa on kysymys: kunnon peliä. Sanat "Ihan kiva, mutta..." seuraavat usein erityisesti pitempiä testi-istuntoja, kun uutuudenviehätys on hieman tasaantunut.

Vuonna 2016 todistettiin kuitenkin se, että VR ei ole olemassa enää pelkästään konseptitasolla. Kysymys onkin siitä, että milloin saamme teknologiaa hyödyntävän aidon suurpelin? Näkymät ovat melko karut: uudelleenlämmittelyitä ja tekniikkademoja. Vuoden 2017 alussa julkaistava Resident Evil 7 on ensimmäinen ns. kunnon peli, jolla on sitten sitäkin suurempi näytön paikka.

Veeärrästä viis - kohti G-pistettä ja sen ylitse!

Laiteintoilevat PC-pelaajat ovat päässeet herkuttelemaan VR:ää tärkeämmällä teknologialla: tasaisella ruudunpäivityksellä. Näytönohjainvalmistajat Nvidia ja AMD ovat kumpikin markkinoilla omalla teknologiallaan, mutta Nvidian G-Sync ja AMD:n Freesync tekevät kumpikin saman: poistavat grafiikan nykimisen pelaajien silmiltä.

Pelit siis pyörii paremmin?

Ei, mutta tavallaan siis kyllä. Nyt ei tarkoiteta sitä, että vuonna 2006 kasattu PC yllättäen pyörittäisi vuoden 2016 pelejä. Kyseessä on yksinkertaisesti metodi, jolla saadaan näytönohjaimet ja näytöt laulamaan hoosiannaa harmonisesti. Ruuturepeämä lienee tarkin termi kuvailemaan tapahtumaa, jossa näytöllä oleva grafiikka selkeästi katkeaa tai ei pysy linjassaan kun kuva liikkuu.

ac08.jpg

Tyypillisimmillään repeämiin törmäsi, kun pelissä katseli horisonttiin ja käänsi pelin kameraa. Grafiikka ei päivittynyt aivan tasaisesti, vaan esimerkiksi ruudun ylimmäinen kolmannes saattoi nykiä alemman ruudunlaidan perässä, vaikka PC-laitteistossa olisikin puhtia pyörittää peliä vaikka päällään. Ennen G-Synciä ja Freesynciä edes väkevimmillä PC-kokoonpanoilla eivät pelit välttämättä pyörineet täydellisesti.

Selkeimmin asian ymmärtää kun kytkee pelistä pois päältä jo vuosikausia mukana olleen V-Sync-ominaisuuden. Vertical Synchronization on omalla karulla tavallaan yrittänyt tehdä juurikin sitä mistä tässä on kysymys: saada grafiikka pyörimään tasaisesti.

Uudet näytönohjainteknologiat luonnollisesti vaativat tuen myös näytöiltä. Näinpä PC-pelaajat marssivat yhdessä ilosta ja surusta itkien kohti myymälöitä.

Alla hieman Nvidian ja Asuksen propagandaa aiheesta:

Kai sitä joku jotain pelasikin

PC-pelaajan pelivuosi 2016 oli jälleen pienen tönäisyn verran samanlainen konsolipelaajan pelivuoden kanssa. Suurimmat pelit ilmestyivät konsoleille PC:n lisäksi. Yksinoikeuspelejä toki ilmestyi, mutta rintama on selkeästi homogenisoitumassa mitä tulee suuriin pelijulkaisuihin. Kyllähän tämän jokainen vähänkään markkinatalouden päälle ymmärtävä tietää suuntaukseksi – jatkossa yhä harvemmin julkaistaan peliä vain ja ainostaan yhdelle laitteelle.

Ilmiöllä on mielenkiintoisia heijastuksia. PC-pelaaminen ei nykyään ole enää niin mahdottoman kallista, sillä pelintekijät tuunaavat pelinsä konsoleita silmälläpitäen. Seurauksena hieman halvempikin tietokonekokonaisuus pyörittää tuotosta paremmin kuin konsolit kuuna päivänä. Toki laitevalmistajat jatkavat kehitystyötään, mutta PC-pelaajan ei tarvitse päivittää rautaansa enää joka vuosi. Parempia grafiikoita tärkeämmäksi tekijäksi nousee kehittäjien taito portata konsolipeli toimimaan PC:llä. Laatu heittelee valtavasti ja siihen ei auta universumin tehokkainkaan laskentapiiri, jos pelin koodi on kustu kattoja ja seiniä myöten.

Kysymys ei enää ole siitä, että vuosi sitten konsoleille julkaistu peli ei pyörisi kunnolla PC:llä. Ongelma on paljon akuutimpi, sillä PC-pelaaja törmää yhtaikaisesti kaikille laitteille julkaistuihin peleihin, joiden pitäisi kaiken järjen mukaan pyöriä paremmin tietokoneella. Toki ne pyörivät lähtökohtaisesti paremmin kuin konsoleilla. PC:n voimavaroja ei kuitenkaan selkeästi hyödynnetä ja kehittäjille on riittänyt se, että peli on saatu pyörimään konsoleilla säädyllisesti. PC-pelaajana fiilis on hieman katkera. Poikkeuksena sääntöön on tietysti DICEn kaltaiset tahot, jotka ovat panostaneet 110-prosenttisesti pelimoottoriinsa ja saavat pelinsä näyttämään fantastisilta millä tahansa laitteella.

PC-pelaaja on lähtökohtaisesti hieman samaa maata kuin henkilö, joka valitsee iPhonen sijasta Android-laitteen. Tyypillä on taipumusta "säätämiselle" ja pelaajana pelien saaminen pyörimään parhaalla mahdollisella tavalla on monille yhtä mielenkiintoista puuhaa kuin itse pelaaminen. Jos jätetään laitekomponenttien ylikellotus sikseen, on ohjelmistopuolella myös mielenkiintoisia työkaluja. Esimerkiksi Nvidia Inspector, jolla voidaan luoda liuta erilaisia poikkeussääntöjä sille, kuinka näytönohjainten ohjelmisto tulkitsee ja näyttää grafiikkaa. Joku voisi sanoa, että pelaajat tavallaan näkevät sitä vaivaa mitä pelintekijän pitäisi nähdä: optimoidaan pelin toimivuutta.

gears.jpg

Oma pelivuosi kulki hieman tyhjäkäyntiä. Star Citizenistä saa haaveilla salaa, mutta sitä ennen on koitettava saada aika kulumaan niiden samojen pelien parissa, joita konsolitoveritkin pelaavat: Overwatch, Battlefield 1, Doom, Dishonored 2, Dark Souls III ja Rise of the Tomb Raider. On kuitenkin yksi mielestäni erityismaininnan arvoinen peli: Gears of War 4. PC- ja konsolipelaajat voivat pelata tätä peliä yhdessä.

Tiedä sitten olisiko tällainen mahdollista ilman sitä, että pelikokemukset PC:llä ja konsoleilla lähestyvät toisiaan – halusi sitä tai ei.

Askarrellaan paskarrellaan - täältä tullaan neljäkoo!

Miltä PC-pelaajan tulevaisuus näyttää? Yllätyksettömältä. 4k:n lisäksi horisontissa siintävät jo 8k:t, siinä missä kehittäjien vimma lätkäistä mahdollisimman monta kärpästä kerralla tekee komponenttirumbasta turhauttavaa. PC-harrastajat tulevat kuitenkin jatkamaan missioitaan parempien, hiljaisempien, nopeampien, kauniimpien ja överimpien kokoonpanojen perään.

Pieni pelonkare on, että PC-harrastamiselle käy kuten audiopuolella Beatsien tullessa markkinoille: valmistajat tunkevat "designia" järjettömällä kattella ja jengi ostaa sitä onnesta soikeana. Joku Internetin Hieno Mies (tm) laskeskeli muinoin, että moisissa design-kuulokkeiden hinnassa on reippaasti yli 50% ilmaa. Tärkeintähän on, että miltä näyttää kuunnellessaan musiikkia – vai mitä?

Samalla kun 4k-näyttöjen hinnat tulevat alas päin, täytyy ostajan kiinnittää huomiota myös siihen, että niistä löytyy tuki HDR:lle. Mieluiten vieläpä niin, että paneeli on OLED-tyyppinen – G-synciä tai Freesynciä unohtamatta, riippuen kumman näytönohjainvalmistajan leirissä seisoo.

Konsolipuolella 4k:sta puhuminen on vähän sama asia kuin leikittäisiin, että metsästä löydetty käpy on se lehmä. Kyllä kulta. PC-maailmassa 4k on aidosti järkevä etappi, sillä lähtökohtaisesti pelaaja on niin lähellä näyttölaitettaan, että tarkemmista yksityiskohdista on hyötyä – muunkin kuin pelaamisen kanssa.

4k ei työpöytäkäytössä vaadi mahdottomia laitteistopuolella, mutta pelaamisen saralla törmätään siihen samaan harrastamisen hintalappuun kuin mitä PC-pelaaminen on yleensä konsolipelaajalle tarkoittanut.

koneenkasaus2016.jpg

Let's do this.