Kaikenlaisia pyöriä kaikenlaisiin ympäristöihin
Ensimmäisen Riden ongelma oli erittäin kömpelö ja yskähtelevä tekniikka. Kevyesti petranneen jatko-osan uramoodi onnistui sekin lopulta enemmän turhauttamaan kuin koukuttamaan. Nyt sisältöä lisätään todella reippaalla otteella, moottoria viilataan uuteen uskoon, eikä pyörien haaliminenkaan ole enää yhtä vaivalloista.
Urassa yksinkertaisena tavoitteena on keräillä käteisen ohella tähtiä nopeampien luokkien avaamiseksi. Polku huipulle muodostuu huomattavasti aiempaa leveämmäksi uuden rakenteen vuoksi. Muutamasta kisasta koostuvat tapahtumat jaotellaan muun muassa pyörätyyppien, aikakausien tai vaikkapa maanosien mukaan. Ratkaisu toimii erinomaisesti, sillä anteliaamman ansaintamallin vuoksi luokkiin saa kilpailukykyistä kalustoa alle heti startista. Toisin sanoen edellisosan turhauttavan tylsä grindaaminen jää unholaan. Perinteisen kilvanajon ohella taitoja koetellaan muun muassa aika-ajoissa sekä ohitteluhaasteissa.
Prätkäluokkia tarjotaan kiitettävä määrä. Kaupasta pääsee shoppailemaan niin klassikoita vuosikymmenten takaa, pikkusportteja, crossimopoja kuin ratavalmiita superpyöriäkin. Kaikkia pääsee kustomoimaan sekä tekniikan että värimaailman osalta, ja innokkaimmat saavat puettaa kuskinsakin. Eri aikakausien ja tyylilajien moottoripyörät eroavat kiitettävästi toisistaan, joten kaikille kaksipyöräisten ystäville löytynee mieluista kalustoa. Vikkelästi kääntyvän crossipyörän sarvista suoraan möhkälemäisen supersportin puikkoihin hyppääminen on parhaimmillaan suorastaan kauhistuttava kokemus. Etenkin ylimääräiset avut pois kytkemällä haastetta ja huvia riittää vaativaankin makuun.
Ratavalikoima ansaitsee vielä isommat kehut kuin tallin sisältö, sillä eri areenoita tarjoillaan kerrassaan häkellyttävä määrä. Tuttujen ja turvallisten Laguna Secojen ja Donington Parkien sekaan ympätään poikkeuksellisen iso joukko harvinaisempia ympäristöjä sekä Milestonen omia mielikuvituksen tuotoksia. Suomalaiset voivat jo rientää torille: jopa legendaarinen Imatranajot on päässyt mukaan. Isomman maailman mittakaavassa vielä aavistuksen tunnetumpi kuolonloukku Mansaari on niin ikään edustettuna, joskin hieman pienempinä pätkinä.
Kaivattua kehitystä
Moottoripyörien 3D-mallit näyttävät kiitettävän yksityiskohtaisilta, ja ne kestävät lähempääkin tarkastelua. Rataympäristöissä otetaan niin ikään askelia eteenpäin, mutta studion tuotoksista tuttu elottomuus ja kliinisyys rokottavat yhä fiilistä. Staattisetkin puitteet näyttävät kuitenkin asiallisilta viimeistään sateen tai komean auringonlaskun sattuessa kohdalle.
Ehdottomasti tärkein kehitysaskel ainakin PlayStation 4 Pro -versiossa liittyy monista nykypeleistä tuttuun valintaan suorituskyvyn ja maksimaalisen silmäkarkin välillä. Ride 3:ssa päätös on poikkeuksellisen helppo: Resoluutiota ja yksityiskohtia suosimalla lopputulos ei näytä käytännössä mitenkään erilaiselta, mutta suorituskyvyn puolelle kallistumalla saa vihdoin silkinpehmeän ajokokemuksen.
Ihan täysiä pisteitä Milestonelle ei voi vieläkään lopputuloksesta antaa, sillä ruuhkaisissa hetkissä koetaan pieniä notkahduksia. Nämä ovat kuitenkin lähinnä kosmeettisia vaivoja ilman suurempaa merkitystä. Sulava ruudunpäivitys vaikuttaa joka tapauksessa valtavasti pelattavuuteen. Efekti on jopa merkittävämpi kuin nelipyöräisten puolella pyörien vaatiman erilaisen ajotyylin vuoksi.
Italialaisstudio korjaa ruudunpäivityksen ohella toisenkin perinteisen syntinsä: lataustauot pidetään tällä kertaa miltei inhimillisinä. Kisoihin siirryttäessä saattaa yhä ehtiä laittaa kahvit keittymään, mutta enää pannullinen ei sentään valmistu saman odottelun aikana. Ja mikä positiivisinta, valikoiden selailu hoituu viimein sulavasti. Osittain tuunaamiseen ja ruuvaamiseen keskittyvässä pelissä vaivaton liikkuminen paikasta toiseen on elinehto.
Onnistumisen tunteita
Milestonen vuosittaisten päristelyiden arviot noudattavat keskimäärin aina samaa kaavaa: Kehitystä nähtävissä, mutta ei niin paljon kuin toivoisi. Ride 3 tekee sääntöön piristävän poikkeuksen parantamalla reippaasti edeltäjästään, niin pelisuunnittelunsa kuin etenkin tekniikkansa osalta.
Moottoripyörien ystäville kyseessä lienee tämän hetken paras lääke pitkän talvikauden vieroitusoireita lieventämään. Samalla uutukaisen voi julistaa bensaa hönkivän kehittäjäköörin onnistuneimmaksi tuotokseksi pitkiin aikoihin. Kuivakasta tekoälystä ja aavistuksen kolkoista maisemista huolimatta erilaisilla pyörillä pöriseminen on yksinkertaisesti hauskaa. Toivottavasti sama taso pysyy yllä jatkossakin, vielä kun sitä kuuluisaa tunnetta saisi jostain pullosta ripauksen lisää.
