Kytkin luistaa
Ikävä kyllä vähäisetkin lupaukset jäävät odottamaan lunastajaansa. Gear.Club Unlimited 2 tarjoaa toki nippukaupalla sisältöä, mutta rujo tekninen toteutus pistää kapuloita hauskanpidon rattaisiin. Visuaalinen ilme on sentään ihan riittävä: Lisensoidut autot näyttävät esikuviltaan, ja ympäristöt ovat askeettisuudestaan huolimatta siedettävää katseltavaa.
Arcademainen ajotuntuma tarjoaa periaatteessa puitteet leppoisaan kisailuun, mutta ruudunpäivityksen yskähtelyt sekä outo viive kontrolleissa pilaavat kokemuksen. Etenkin kannettavassa muodossa vauhdin hidastumista on usein vaikea havainnoida muutoin kuin nopeusmittarista, sillä mutkiin jarrutettaessa tapahtumat rullaavat hyvin ailahtelevasti. Aina läsnä olevan viiveen vuoksi ajaminen ei tunnu milloinkaan täysin luontevalta, mutta kevyen letkeä ohjattavuus sekä leveät baanat antavat sentään jotain anteeksi. Muutoin ohjaimet saattaisivat joutua koetukselle lentäessään läheiseen seinään.
Tahmaisuus jatkuu valikoissa. Menopelejä tuunatessa ei voi ikinä olla täysin varma, että menikö käsky ensimmäisellä yrittämällä perille. Kaikki tapahtuu sekunnin tai parin odottelun jälkeen. Kyse ei ole edes ylimääräisen kuorrutteen aiheuttamasta rasituksesta, sillä yleisilme pysyy varsin askeettisena myös kisojen ulkopuolella. Kuin kirsikkana kokonaisuuden vesittävässä kakussa täytyy mainita lataustauot, jotka saavat kyseenalaisen kunnian päätyä Switchin pisimpien joukkoon. Tilannetta korostaa entisestään huvittavan raivostuttava etenemistä kuvaava mittari: se nimittäin pyrähtää lupaavasti alta aikayksikön 95 prosentin tienoille, pysähtyen sitten tyystin.
Pakki jumittaa
Kömpelö tekninen toteutus harmittaa aidosti, sillä Gear.Club 2 Unlimitedin karun pinnan alla lymyilee potentiaalia. Kattavassa uramoodissa tarjoillaan roppakaupalla sisältöä, ja pelaaja päästetään kustomoimaan autojen ohella jopa tallinsa järjestystä aina viherkasvien paikoista lähtien. Lisäksi verkossa voi kasvattaa oman klubinsa mainetta kisaamalla päivittäishaasteissa muiden seurojen haamusuorituksia vastaan. Kriittisten osa-alueiden loksahdellessa paremmin kohdalleen saattaisi peli koukuttaa mikromanageroinnin ystäviä vallan tehokkaasti pauloihinsa.
Tämä on kuitenkin turhaa jossittelua, sillä ajaminen ei ole millään tavalla viihdyttävää. Erilaisia pintoja nähdään asfaltista soraan ja jäähän, mutta kaikki tuntuvat tismalleen samalta kumipyörien alla. Uuden koslan ostamisen huumakin katoaa kovin nopeasti, kun isolla rahalla hankittu Porsche paljastuu kömpelömmäksi kuin ensiautoksi pyhitetty Mini. Ankeus ulottuu tehopalikoiden haalimiseen: Tilastot näyttävät ominaisuuksen parantuneen, mutta fiilis ei välity lainkaan ohjaimen varteen.
Etenkin useampia pelilaitteita omistaville autohamstereille tarjoillaan kosolti parempia vaihtoehtoja kuin Gear.Club Unlimited 2. Eihän tätä voi kenellekään suositella, alustasta riippumatta. Toki Switchin valikoimissa ei lisensoituja autoja liiaksi kurvaile, mutta siitä huolimatta Eden Gamesin väsynyttä tuotosta vastaan kannattaa äänestää lompakollaan.
