Kuutioittain kauhua
Ensimmäinen Resident Evil juontaa toki juurensa aina alkuperäiselle PlayStationille asti. Gamecuben rakastettu Remake-painos päivitti kuitenkin sen visuaalisen ilmeen monin verroin nätimmäksi. Tämä siis aikana, jolloin laiskanpulskeat uusioversiot kaikesta mahdollisesta vähänkään enemmän myyneestä tuotoksesta eivät olleet vielä arkipäivää. Staattisiin kuvakulmiin ja toisella kierroksella tyystiin uusiksi maalattuihin taustoihin luottava teos näyttää edelleen vallan pätevältä. Onpa mukana pykälän verran modernisoitu ohjauskin, mikäli hahmojen kääntyminen panssarivaunun ketteryydellä aitoon ysärityyliin ei enää viihdytä.
Varta vasten Gamecubelle suunniteltuun Resident Evil Zeroon pätevät pitkälti samat viisaudet kuin Remakeen. Saagan esiosaksi tarkoitetun Zeron jälki on yhä melko salonkikelpoista, vaikka tietyt kankeudet paljastavatkin alkuperäisteoksen ikäluokan. Lataustauoissa esiintyy paikoitellen outoa odottelua, kun perinteisen ovianimaation jälkeen tuijotellaan vielä toinen tovi mustaa ruutua. Kyseessä on kuitenkin varsin pieni harmistus, joka ei vaikuta kokonaisuuteen. Klassista Resident Evil -kaavaa noudattavan Zeron sekä Remaken voi ostaa paitsi erikseen, myös Origins-kimppapakettina.
Tutun turvatonta
Kolmikon kenties kehutuin nimike, Resident Evil 4, on edelleen loistava peli. Leonin seikkailu hakee sarjassa yhä vertaistaan hyytävän tunnelman ja toiminnallisemman puolen saumattomassa yhdistelemisessä. Teknisesti lopputulos muistuttaa pitkälti PlayStation 4:llä taannoin nähtyä versiota. Toisin sanoen visuaalinen anti on etenkin käsikonsolimoodissa hyvää, kun pintoja siloitellaan riittävästi parin viimesukupolven takaisista ajoista.
Peli kuitenkaan ei hyödynnä Wii:llä vaikutuksen tehneitä liiketunnistusominaisuuksia, mikä voi olla monelle pienoinen pettymys. Joy-Coneilla tähtääminen on muutenkin hieman hapuilevampaa kuin muilla alustoilla, mutta toisaalta se korostaa osaltaan painostavaa tunnelmaa.
Trion peleistä ei liene järkeä sen suuremmin enää jaaritella, sillä kaikista näistä Resident Evileistä on vuosien varrella nähty lukuisia käännöksiä ihan ähkyyn asti. Hinnan puolestakaan uusimpia versioita ei voi suositella, sillä kilpailevilla konsoleilla samat pelit saalistaa helposti puolet edullisemmin. Silti Switchin ehdoton valtti muihin alustoihin nähden on jälleen kerran kannettavuus. Mikäpä sen parempaa kuin uppoutua lempiosansa pariin vaikkapa lempeän kesäillan kunniaksi hiljalleen hämärtyvälle terassille. Sen järisyttävämpiä uudistuksia sarjan ystävien ei kuitenkaan kannata tällä kierroksella odottaa.
