Periaatteessa Trudogradia voisi kuvailla jatko-osaksi, mutta siitä on tulossa edeltäjäänsä huomattavasti lyhyempi. Pelaaja voi joko ladata emopeliin tekemänsä hahmon suoraan Trudogradiin ja jatkaa seikkailuaan tai luoda kokonaan uuden hahmon, jolloin hahmo pomppaa suoraan tasolle 15. Itse olen pelannut emopeliä vain jonkin matkaa, eli en ole vielä tietoinen pääjuonen kulusta. Tuore osa tuntuu kuitenkin helposti lähestyttävältä myös uuden pelaajan silmin, vaikka pienistä yksityiskohdista saisikin varmasti enemmän irti, jos alkuperäinen peli on vedetty läpi.
Vanhan liiton meininkiä
Molemmat tuotokset ovat avoimesti rakkauskirjeitä alkuperäisille, isometrisille Fallout-klassikoille, ja näiden roolipelien fanit tuntevatkin varmasti olonsa kotoisaksi ATOMien ääressä. Samankaltaisuuksia löytyy paljon aina UI:sta lähtien.
Indie-kehittäjäryhmä Atom Team koostuu venäläisistä, puolalaisista, ukrainalaisista ja latvialaisista tekijöistä. Slaavit ovat tunnetusti kovia maailmanlopun aikojen konkareita, kun muistellaan pelejä kuten S.T.A.L.K.E.R:ia tai Metro-sarjaa. Myös ATOMeissa tuhoutuneen maailman tunnelma on saatu loistavasti kohdilleen. Näissä teoksissa USA:n ja Venäjän välinen ydinsota pamahti käyntiin vuonna 1986 ja maat pommitettiin tuusan nuuskaksi molemmin puolin. Alkuperäinen tuotos sijoittuu vuoteen 2005, yhdeksäntoista vuotta pommitusten jälkeen, joten päähenkilömme muistaa edelleen myös sotaa edeltävän ajan lapsuudestaan.
Ihmiskunta on alkanut pikkuhiljaa rakentamaan yhteiskuntaa uudelleen, mutta Neuvosto-Venäjän radioaktiiviset erämaat ovat edelleen erittäin villiä ja karua seutua, täynnä mutantteja, hulluutta ja jokapäiväistä sinnittelyä. Selviytymisaspekti on peleissä vahvasti läsnä, ja pelaajan tulee muistaa syödä ja pitää huolta terveydestään. Trudogradin talvimaisemissa täytyy pitää myös huolta siitä, ettei päähenkilö jäädy kuoliaaksi.
Lisäosassa pelaaja heitetään jälleen ATOM-järjestön agentin saappaisiin. Alkuperäisen pelin tapahtumista on kulunut kaksi vuotta ja pelaajan vapaasti luomalle päähenkilölle on jälleen töitä tarjolla. Agentin tehtävä on matkustaa Trudogradin kaupunkiin ja löytää sieltä ennen sotaa valmistettu superase sekä aseen luomiseen osallistunut professori. Aseella on tarkoitus tuhota maapalloa uhkaavasti lähestyvä asteroidi. Tapa, millä näihin tavoitteisiin päästään, on tietysti täysin pelaajan omissa käsissä. Yhtiö ei välitä siitä, kuinka puhdassydämisesti tai korruptoituneesti pelaaja käyttäytyy, kunhan homma tulee hoidettua.
Hyytävää kauneutta ja sulavaa tekstiä
Talvimaisemista puheen ollen Trudograd näyttää graafisesti loistavalta. Yksityiskohtia on enemmän kuin alkuperäisessä pelissä, ja animaatiot ovat oikein sulavia. Kiinnitin huomiota varsinkin tuulen kuljettamaan puuterilumeen. Kun kylmä tuuli ujeltaa korvissa ja pakkaslumi puhaltaa sulavasti asfaltin yli, saatoin aivan tuntea kylmyyden omassa nahassani. Pidän todella paljon myös pelin valaistuksesta. Valonheittimet luovat maastoon pitkiä varjoja, ja lepattavat avoliekit luovat lämmintä tunnelmaa.
Myös äänimaailma on siis erittäin mukavasti toteutettua. Tehosteiden lisäksi musiikki on ropeltamiseen juuri soveliasta; suurimman osan ajasta sitä ei edes huomaa, mutta silti se vaikuttaa selkeästi keskittymiskykyyn ja tunnelmaan. Ja kun musiikki joissain kohdissa nostaa päätään enemmän, tuntuu se tilanteeseen sopivalta ja oikein hyvältä. Toisin kuin alkuperäisessä pelissä, Trudogradiin on lisätty myös paikoitellen ääninäyttelyä. Kertojan ääninäyttelijä ei tietenkään ole varsinaisesti mikään Ron Perlman, mutta äänenkäyttö on silti oikein mukavaa ja sai minut keskittymään tarinaan.
Pelin kääntäminen venäjän kieleltä englanniksi ei varmasti ole mitenkään ihan mutkaton juttu, ja jotkut sanavalinnat tuntuvat hieman hassuilta. Murremuuri ei kuitenkaan missään välissä tunnu ylitsepääsemättömältä, ja ymmärsin joka tilanteessa mitä on tapahtumassa ja mitä tekstillä haetaan takaa.
Tarinankerronta onkin näiden pelien vahvin ominaisuus. Yhteinen pelimaailma on täynnä mitä mielenkiintoisempia hahmoja, huumoria ja popkulttuuri-referenssejä. Suurin osa ajasta kuluu vastaantulijoille porisemalla, eikä jutustelu käy ikinä tylsäksi. Värikästä tekstiä on ilo lukea. Myöskään tehtävät eivät ikinä ole laiskaa ropellustyyliä ”mene tuonne ja tuo minulle tämä esine” tai ”mene tuonne ja tapa x määrä ihmisiä,” vaan tehtäviin on panostettu ja käytetty mielikuvitusta. Molempien pelien kantava voima piilee siinä, että pelaaja ei voi millään arvata, mitä hullua seuraavan nurkan takana piilee. Esimerkkejä hahmoista tai tehtävistä en tohdi kertoa, sen verran hyvin nämä on kirjoitettu, että menkää ihmeessä ja kokekaa tämä itse ilman minkäänlaisia paljastuksia.
Taistelusysteemi on vuoropohjainen ja todella samankaltainen kuin alkuperäisissä Fallouteissa. Tähtäämällä pelaaja voi hyökätä vihun erillisiin raajoihin, toimintapisteet määrittävät kuinka monta kertaa pelaaja pystyy hyökkäämään tai kuinka pitkälle liikkumaan, ja tarkkaavaisuus määrittää osumismahdollisuuden prosentteina. Taistelu on hankalampaa kuin monissa nykyisissä tietokoneroolipeleissä. Viholliset ovat armottomia, eikä päähenkilö ole mikään Dragonborn, vaan tavallinen ihminen karvalakki päässä. Vaikeusasteita löytyy neljä, eikä astetta voi muuttaa kesken pelin, joten tämä kannattaa pitää mielessä ensimmäistä kertaa peliä aloittaessa.
Vilpitöntä välittämistä
Atom Team ansaitsee kehuja. Teoksiin on selvästi käytetty paljon aikaa ja puhdasta rakkautta. Alkuperäinen ATOM RPG sai viimeisimmän päivityksensä ihan hiljattain, ja Trudogradia kehitetään tietysti eteenpäin täyttä häkää. Tekijät kuuntelevat tarkasti fanien palautetta ja vastailevat aktiivisesti kysymyksiin esimerkiksi Redditissä ja Steamin foorumilla. Toiveita pyritään toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan. Eri osa-alueita viilataan jatkuvasti ja jopa kokonaisia paikkoja on pistetty täysin uusiksi. Tällainen omistautuminen on todella kunnioitettavaa, ja pelit tuntuvat mahtavilta, varsinkin kun miettii, miten pieni kehittäjätiimi on kyseessä ja kuinka vähän rahaa heillä on kehitystyöhön ollut laittaa.
En huomannut Trudogradia pelatessani yhtäkään peliä rikkovaa bugia tai juuri mitään suurempaa valittamisen aihetta. Ainoa närästys liittyy sattumanvaraisiin kohtaamisiin kaupunkikartalla vaeltaessani: satuin kerran nimittäin saamaan saman kohtaamisen kolme kertaa putkeen. Tähän olisi hyvä löytää jonkinlainen systeemi, mikä estäisi saman kohtaamisen tapahtumisen useamman kerran peräkkäin. Mutta tekijätiimi on varmasti tästä tietoinen, ja asia toivottavasti ja luultavasti korjataan kehitystyön edetessä.
Trudogradista jäi todella hyvä maku suuhun. Minua oikeasti harmitti, kun huomasin, etten voi enää edetä tarinassa eteenpäin ennen kuin kehittäjät saavat julkaistua lisää materiaalia peliin. Onneksi myös emopeli on itselläni edelleen kesken, ja siinä on mukavasti yli 100 tuntia sisältöä. Kunhan olen saanut alkuperäisen seikkailun pelattua läpi, lataan varmasti hahmoni lisäosaankin ja palaan parin kuukauden kuluttua katsomaan, mitä kehittäjätiimi on saanut aikaiseksi. Suosittelen jokaiselle isometristen ropellusten ystävälle samaa. Jos tämän tyyppisistä peleistä tykkää, ATOM RPG ja Trudograd ovat loistavia helmiä, joita ei ole hinnalla pilattu.
Kommentit
puucee-arvosteluihin voisi
puucee-arvosteluihin voisi tökätä laitevaatimuksia kylkeen kans :)
Kommentoi
Kirjaudu kommentoidaksesi