Carto – pala ja peli
Aina ei kannata painella nappeja, joita ei tunne. Varsinkaan jos istuu mummonsa kanssa ilmalaivassa, sillä seuraukset saattavat olla samat kuin Carto-tytöllä. Epäonninen yhteensattuma pudottaa hiljaisen nuoren aluksesta ulos aina maahan asti. Onneksi pudotus on pehmeä, mutta mummo lenteliee myrskyn mukana kauas pois. Siitä alkaa sympaattinen seikkailu läpi aavikoiden, metsien, omituisten otusten ja hassujen kumppanien kohti jälleentapaamista.
Tarinallinen pulmapeli keskittyy Carton värikkääseen matkaan, joskin teoksen pääosassa on peleissä harvemmin käytetty palapelimäinen mekaniikka. Maailma muodostuu neliön muotoisista paloista, joita voi siirrellä ja käännellä tiettyjen lainalaisuuksien mukaan: Jos paloja yhdistelee, pitää reunojen istua toisiinsa taikka homma ei toimi. Meri vaatii vastapalakseen meren, metsä metsän ja niin edelleen. Carcassonnea pelanneet ovat taiteilun kanssa alusta asti kuin kotonaan. Pulmat eivät ole vaikeimmasta päästä, mutta haastavat juuri sopivasti. Yleensä ratkaisua varten palaset pitää järjestää oikeaan muotoon, jolloin uusi reitti aukeaa.
Carton audiovisuaalinen anti rauhoittaa mielen. Käsin piirretty, satukirjamainen grafiikka miellyttää silmää. Seikkailun aikana tulee vastaan useita omalaatuisia persoonia sekä muistettavia kohtaamisia. Pienen indiestudion luomus huokuu rauhaa ja harmoniaa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla tämä neljän tähden ja muutaman illan seikkailu.
ScourgeBringer – terä edellä toiseen ulottuvuuteen
Pitkään Steamin Early Accessissa ja Xboxin Game Preview -ohjelmassa testiaikaa viettänyt ScourgeBringer julkaistiin virallisesti lokakuun loppupuolella. Kovasti Hyper Light Drifterin visuaalista tyyliä muistuttava roguelike lainaa myös loistavalta Celesteltä mekaniikkoja. Mystiseen toiseen ulottuvuuteen on lähetetty vuosien saatossa useita taistelijoita tutkimaan, mitä portaalin toisella puolella odottaa. Kukaan ei ole koskaan palannut. Nyt on pelaajan vuoro astua tuntemattomaan.
Sivusta päin kuvattu, nopeatempoinen ScourgeBringer vaatii sorminäppäryyttä ja tarkkaa silmää. Sankarin aseena toimivat aina valmis terävä miekka sekä latausta vaativa ase. Yksi kenttä rakentuu useasta huoneesta, jotka on tyhjennettävä vihollista, jotta matka voi jatkua seuraavaan tilaan. Viholliset tottelevat terästä, ja sitä päähahmo myös tarjoaa akrobaattisilla komboiskuilla. Hyppyjen, ryntäysten ja iskujen sarjat pitävät sankaria ilmassa, jolloin koko alueen pystyy nujertamaan käytännössä yhdellä pitkällä liikesarjalla.
Roguelikelle tyypilliseen tyyliin kuolema palauttaa tason alkuun, jolloin myös kenttärakenne satunnaisgeneroituu uudelleen. Kuolemien välissä käydään avaamassa uusia kykyjä ja myymässä kentistä kerättyä valuuttaa, verta. Askel askeleelta päähahmosta kehkeytyy voimakkaampi, jolloin välipomot kaatuvat ja viimeinen vastus lähenee. Vihollisissa on kiitettävästi variaatioita, mutta välillä nopeatempoinen taistelu menee sekavaksi pomppimiseksi seinältä toiselle eikä kaikkia vaaroja hahmota. Pikselimäinen ulkoasu ajaa kuitenkin asiansa paremmin kuin hyvin.
ScourgeBringerin tapaisia haastavia teoksia on tarjolla paljon. Nimike erottuu joukosta napakoiden kontrollien ja lennokkaan taistelutyylin avulla. Viihdyttävää räimettä pimeneviin iltoihin.
