CI Gamesin sinnikkyys sarjan parissa on jokseenkin hämmästyttävää jo sen vuoksi, että varsinkin ensimmäiset nimikkeet olivat erittäin kehnoja. Laatua kuitenkin hinataan ylöspäin hitaasti mutta varmasti osa osalta. Edellisellä kierroksella nimeämispolitiikkaa entistä kapulakielisemmäksi muuttanut Sniper Ghost Warrior Contracts edusti jo ihan kelpoa viihdettä.
Kiusaajat kuriin kartta kerrallaan
Sniper Ghost Warrior Contracts 2 jatkaa melko lailla suoraan siitä, mihin edeltäjä jäi. Yhtenäisen avoimen maailman sijaan peli jaetaan muutamaan selkeämmin rajattuun karttaan. Kullekin tehtäväalueelle määritellään useampi tavoite, jotka suorittamalla matka jatkuu seuraavaan kohteeseen. Näinä massiivisuutta tavoittelevien ympäristöjen aikakautena tyylinvaihdos on harvinainen, mutta erittäin toimiva. Kehittäjät ovat pystyneet panostamaan alueisiin ja käytettäviin reitteihin huomattavasti enemmän kuin tunkemalla kaikki yhdeksi kokonaisuudeksi. Kentissä riittää joka tapauksessa tarpeeksi lääniä tarkka-ampujan tallusteltavaksi.
Tehtäviin lukeutuu jonkin verran kohteiden sabotointia sekä satunnaista tiedonkeruuta, mutta pääpaino pidetään luonnollisesti eritasoisten merkkihenkilöiden listimisessä. Juonentynkä on juuri niin kevyt ja turhanpäiväinen kuin etukäteen olettaa saattaa, kun ilkeän kartellin johtoporrasta kutistetaan päänahka kerrallaan. Matkan varrella käydään satunnaisia radiokeskusteluita lisäohjeiden sekä yleisen jutustelun merkeissä, mutta muutoin keskitytään kylmään toimintaan.
Terveisiä kukkulan kupeesta
Tarkka-ammunnan parhaat hetken sijoittuvat odotetusti laajoihin ulkotiloihin, kun kohtalostaan tietämätöntä sotapäällikköä pääsee yrittämään pois päiviltä jopa yli kilometrin päästä. Luonnollisesti kohde ei seisoskele taivasalla laukausta odottamassa, vaan pelaajan täytyy ensin haistella kaukaisuudessa siintävän leirin rutiineita sekä tarvittaessa vaikuttaa niihin esimerkiksi katkaisemalla sähköt tai muutoin hämmentämällä pakkaa.
Kiikaroinnin haastavuuden saa säädettyä kiitettävän hyvin pelityyliin sekä taitotasoon sopivaksi. Ilman mitään apuja täytyy pidemmän osuman eteen käyttää huomattava määrä aikaa ja vaivaa. Vastaavasti helpoimmillaan niin tuulen kuin lentoradan vaikutukset otetaan huomioon automaattisesti – riittää, kunhan tähtäimen asettaa suurin piirtein kohteen silmien väliin. Omaan makuun paras kokemus löytyy kahden ääripään välimaastosta, kun aseeseen täytyy manuaalisesti asettaa parametrit, mikä puolestaan kalibroi aputähtäimen. Tällöin laukauksia täytyy hieman valmistella, mutta ne onnistuivat isolla prosentilla ja pelaaminen on hauskaa.
Onnistunut kaukolaukaus palkitaan tarkka-ammuntapeleistä tutulla tyylillä, eli dramaattisella hidastuksella luodin matkasta aseen piipusta aina määränpäähänsä saakka. Useaan otteeseen nähty kikka alkaa olla jo aikansa elänyt, mutta visuaalisesti se vakuuttaa. Ylipäätään tekniseltä kantilta tarkasteltuna CI Games on ottanut vihdoin ja viimein isoja kehitysaskeleita sarjan parissa. Lopputulos näyttää paikoin jopa erittäin vakuuttavalta. Series X:llä testattu versio myös ennen kaikkea pyörii sulavasti, mikä on tämän tyylisessä teoksessa äärimmäisen tärkeää – eikä lainkaan itsestäänselvyys kyseisessä sarjassa. Hiottu fiilis jatkuu audiopuolella. Aseet kuulostavat hyviltä, ja ympäristöt huokuvat elämää etenkin kuulokkeiden läpi koettuna.
Eteenpäin on menty
Teknisistä edistysaskeleistaan huolimatta Sniper Ghost Warrior Contracts 2 ei vieläkään hätyyttele aivan räiskintägenren piikkipaikkoja. Vahvasti hiippailuun painottavissa peleissä tekoälyn typeryydet tappavat immersion nopeasti, ja samaan ansaan langetaan myös tällä kertaa.
Vastustajien oudot toimet edustavat kahta tuttua ääripäätä: Lähietäisyydellä onnettomia vahteja pääsee hassuttamaan suorastaan naurettavan helposti. Suurin osa pönöttää jo valmiiksi selin pelaajan reitillä. Vastaavasti kaukolaukauksissa koko ryhmärämä paikallistaa ampujan nanosekunneissa jopa satojen metrien päästä. Samalla hetkellä vastustajille kehittyy myös yliluonnollinen ampumatarkkuus, kun konekiväärimiehet napsivat osumiaan uskomattomalla tehokkuudella etäisyydestä riippumatta.
Pelaajalle suodaan kosolti kustomoitavia leluja, kuten etälaukaistavia kivääreitä sekä monenlaiseen jäynäntekoon ja vihollisten paikallistamiseen soveltuvia drooneja. Niiden käyttö jää kuitenkin lopulta vähäiseen rooliin: Yksinkertaisten vihollisten selustaan hiippailu tai porukan harventaminen vaimennetulla pistoolilla on huomattavasti tehokkaampi tyyli edetä. Vihollisia voi myös kuulustella, mutta muutaman kaapatun kaverin jututtamisen jälkeen käy selväksi, ettei kyseisestä menetelmästä ole yhtään mitään hyötyä. Matkan merkittävin apuri lienee visiiri, joka paljastaa lähistön tapahtumat sekä oikean kulkusuunnan napin painalluksella.
Sniper Ghost Warrior Contracts 2 on selkeästi parhaimmillaan laajoissa ulkokohtauksissa. Sen vuoksi onkin harmi, että mukaan ängetään yllättävän paljon erilaisten tukikohtien sisään soluttautumista. Kapeilla ja sokkeloisilla käytävillä pelin ilmeisimmät heikkoudet, kuten kehno tekoäly sekä lähitaisteluiden kömpelyys nostavat turhan vahvasti päätään, eikä kokemus tunnu muutoinkaan tarkka-ampujan leipätyöltä. Toisinaan sankari jää inhottavasti jumiin ahtaisiin nurkkiin. Vaikkei tallennuspaikka ole milloinkaan kaukana, latistavat moiset kömmähdykset tunnelmaa.
Aavoissa maisemissa ja korkealta kukkulalta tähystellessä on yleisfiilis kaikista muista kömpelyyksistä huolimatta enemmän kuin kohdallaan. Toivottavasti kehittäjä panostaa tähän puoleen entistä vahvemmin vääjäämättömässä jatko-osassa. Ainakin sarja edelleen jatkaa selvästi nousujohteisella uralla, joten lähtökohdat paranevat jälleen pykälän tulevaisuutta ajatellen.
