Realismi sucks
Switchille syksyn mittaan vaivihkaa saapunut Cruis'n Blast eroaa tästä porukasta siinä, että se pohjautuu aidosti arcadekabinettiin, joka puolestaan on jatkoa ysäriltä ponnistavalle Cruis'n-sarjalle. Pelihalleissa tuoreinta osaa päästiin kaahaamaan ensimmäistä kertaa jo vuonna 2017. Onneksi Nintendon hybridikonsolin sisuksiin saapuessaan paketti on saanut kosolti lisää lihaa luidensa ympärille niin uusien ratojen kuin kulkupelien muodossa.
Vaikka autovalikoimassa vilahtelee lisensoituja merkkejä, käy radalle siirryttäessä pelin henki nopeasti selväksi. Realismilla ei ole mitään asiaa näille kentille. Ajamista sävytetään tosielämän tylsyyden imitoinnin sijaan valtavilla dinosauruksilla, ratoja hajottavilla jättiläisgorilloilla tai ufojen hyökkäyksillä. Ensimmäiset kisat menevät lähinnä ihmetellessä, mitä ympärillä tapahtuu. Turnausten edetessä kulkupelitkin alkavat kadottaa kosketuspintaansa todellisuuteen, kun alle suodaan toinen toistaan härömpiä tuttavuuksia aina jurakauden liskoista lähtien.
Meno on myös ajettavuuden osalta rehdin ylilyötyä arcadea. Jarrunäppäin lienee jossain, mutta koskaan sitä ei tarvitse painaa. Tärkeimmät toiminnot kaasun ohella ovatkin turbo sekä driftaus. Matkaa tehdään lähes poikkeuksetta joko näyttävissä turbopalkkia kerryttävissä sivuluisuissa tai vähintään keula pystyssä värikkäiden efektien saattelemana.
Tuurimestaruuksia
Kisat mitellään yhdeksää tekoälykuskia vastaan. Toki varsinaisesta älykkyydestä puhuminen menee jo vahvan liioittelun puolelle. Genren perinteitä kunnioittaen kilpakumppanit ovat lähinnä liikkuvia esteitä, jotka roikkuvat kyljessä kiinni äärimmäisen tiukan kuminauhan voimin. Voitosta ajaminen on silti pienissä annoksissa hulvattoman hauskaa, sillä kanssakruisailijoita pääsee kiilailemaan varsin asiallisella aggressiivisuudella.
Yksinpelisisällön suhteen konsoliversio saa kiitosta. Lukuisat teemoittain järjestetyt turnaukset, kustomoitavat sekä ostettavat menopelit yhdistettynä muuhun avattavaan bonussälään osoittavat, että kehityspöydän äärellä on oikeasti mietitty rahoille vastinetta kotioloihin. Sen sijaan nettipelin puuttuminen saa mielen matalaksi, sillä nopeatempoinen rymistely olisi kuin luotu vauhdikkaisiin verkkosessioihin. Toki samalta sohvalta kisaaminen kavereiden kanssa onnistuu jopa neljän pelaajan kesken.
Cruis'n Blastin isoin ja ainoa ongelma liittyy siihen, ettei se pysty koukuttamaan pelaajiaan järin pitkäksi aikaa. Talla pohjassa suhaamisen oheen jää kaipaamaan jotain ekstraa joko ajotuntumaan tai tekoälyn toimintaan. Toisin sanoen toivelistalla on jotain, minkä vuoksi kehittyä ja palata yhä uudelleen pelin pariin. Kisoissa pärjääminen tuntuu nojaavan turhan usein pelkkään tuuriin, mikä harvoin johtaa järin pitkäikäiseen kokemukseen.
Lopulta voisi kuitenkin sanoa, että Cruis'n Blast tarjoaa tismalleen sitä mitä mainosteksteissään lupaa. Nopeatempoista, näyttävää ja ylitselyötyä arcade-mellastusta, joka keskittyy puhtaasti hauskanpitoon. Tässä tavoitteessaan se myös onnistuu mainiosti. Pelin parissa on kieltämättä mukava ottaa pari kisaa aina silloin tällöin, kun kaahailuhammasta oikein kolottaa. Suoritushenkisten tosikkojen ei kannata vaivautua.
