Kauan sitten...
Jos LEGO-sarjan pelit ovat tuttuja entuudestaan, niin The Skywalker Saga ei tarjoile valtavia muutoksia. Suurimmat erilaisuudet pistävät silmään korkeintaan vartin verran, jonka jälkeen ne tuntuvat yhtä luontevilta kuin mitkä tahansa sarjan mekaniikoista. Kameraa on hilattu lähemmäs hahmoja, aluksia voi ohjata entistä laajemmalla skaalalla, ja maailmat ovat avoimempia kuin kertaakaan aiemmin. Näiden ohella voidaan kuitenkin puhua tutusta LEGO-kokemuksesta. Jos aiemmat Tähtien sota -pelit ovat viihdyttäneet, niin tulee tekemään myös The Skywalker Saga.
Tuttuus on tietyllä tapaa lohduttavaa, mutta myös odotettua. Tähtien sota ei ole tunnettu innovatiivisesta tarinankerronnasta. Se on valtaisa viihdeimperiumi, joka pohjautuu nostalgian elävöittämiseen. Aiemmat yritykset irtautua tästä kaavasta ovat saaneet vähintäänkin ristiriitaisen vastaanoton. Pitkään tuotannossa kitunut The Skywalker Saga ei siis tee pienintäkään elettä muuttaakseen mitään. Sen sijaan se hioo, parantaa ja kiilottaa tuttuja elementtejä siihen pisteeseen, että uutta jatko-osaa ei kaivata ainakaan puoleen vuosikymmeneen.
Tällä saralla kokonaisuus on napakymppi. Vaikka sen pitkä ja vaikea kehityshistoria näkyy paikoittaisina kompromisseina ja outoina päätöksinä, The Skywalker Saga saavuttaa sen eteerisen tavoitteen, jota monet muut ovat vuosia tavoitelleet. Se on paras mahdollinen tapa kokea elokuvat interaktiivisessa muodossa, mitä tähän mennessä on tehty.
Kaukaisessa galaksissa...
Kaikki yhdeksän elokuvaa kattava paketti on rakkaudella parsittu kasaan niin ikonisista kuin hämmentävistäkin valinnoista. Parhaimmat hetket ovat niitä, jotka sykähdyttivät elokuvateatterissakin. Millennium Falconin lentäminen tuntuu joka kerta huikealta. Tunteikkaat taistelut hyvän ja pahan välillä sukupolvien halki saa sydämen vieläkin pakahtumaan. Edes kömpelöt puujalkavitsit ja paikoittain todella heikko ääninäyttely ei hidasta menoa. Tähtien sodan voima on sen ikonisessa pop-taiteessa. Sitä emuloidessa The Skywalker Saga tuntuu suorastaan täydelliseltä.
Mutta samalla takaraivossa on kalvava tunne siitä, että kaikkea on ängetty mukaan jopa silloin, kun sille ei ole tarvetta. Yhdeksän elokuvaa pitää sisällään kuitenkin huikean määrän erilaisia kohtauksia, eivätkä kaikki niistä mitenkään taivu miellyttäväksi pelaamiseksi. Esimerkiksi Jakku-planeetalla vietettävät hetket seitsemännen episodin alussa ovat jopa laahustavan tylsiä. Aavikkomaisemaa ei edes yritetä elävöittää, eikä tekeminen ole lopulta muuta kuin kiiltävän tavaran loputonta keräämistä. Samat ongelmat vaivaavat myös alkupään episodeja. Nämä on jo koluttu niin kauttaaltaan muissa LEGO-peleissä, että samoista elementeistä on vaikea löytää uutta tutkittavaa. Vanhemmalle yleisölle nämä tulevat tuntumaan pakkopullalta.
Onneksi alkuperäisen sarjan loisto kääntyy lähes poikkeuksetta vauhdikkaaksi peliksi. Episodit 4-7 ovat niin tiiviitä paketteja, että niistä on vaikea löytää suvantokohtia. Vaikka kehittäjien luomat aasinsillat kenttien välillä pistävät silmään, niissäkin on jotain hurmaavaa John Williamsin upeiden sävelten pauhatessa kajareista.
On oikeastaan hauska nähdä miten tarkasti pelit noudattavat elokuvien laatua. Esiosista ainoastaan kolmas on kiinnostava. Alkuperäinen trilogia kompuroi ainoastaan loppumetreillä. Jatko-osista ensimmäinen on melkein retroaktiivinen tutoriaali, joka kertaa aiempien osien parhaita puolia. Kahdeksas episodi ottaa eniten riskejä ja sisältää koko saagan parhaat hetket, mutta samalla vaatii pelaajalta eniten kärsivällisyyttä. Viimeinen osa näyttää ja kuulostaa kivalta, mutta tässä kohtaa alkaa nähdä miten vähillä eväillä ollaan liikkeellä.
Melkein kaikille kaikkea
The Skywalker Saga on siitä ilahduttava tapaus, että se toimii melkein kaikille iästä tai kokemuksesta riippumatta. Melkein. Osa kentistä on vieläkin turhan pitkiä. Kontrollit ovat turhan puisevia, vaikka käytettävyyttä on parannettu valtavasti edellisistä peleistä. Osa huumorista on liian lapsellista aikuisille, osa taas liian väkivaltaista ihan nuorimmille. Tietyt episodit voisi huoletta ohittaa ilman sen suurempia tunnontuskia. Harmillisesti peli ei anna hypätä heti omiin lempparikohtauksiin alusta pitäen. Vaikka kaikki episodit on koluttavissa ensi metreiltä, niiden sisäiset luvut aukeavat vasta pelatessa.
Sisältöä on kuitenkin niin paljon, että The Skywalker Saga toimii vioistaan huolimatta koko perheen suurprojektina. Jos haluaa löytää kaiken, mitä pelillä on tarjottavana, saa varautua lähemmäs sadan tunnin savottaan. Kuten esikuvansa, The Skywalker Saga on parhaimmillaan fanikuntansa peili. Jokainen löytää siitä jotain rakastettavaa tavalla tai toisella. Se on majesteettinen hiekkalaatikko, joka antaa kaikenikäisille mahdollisuuden kokea rakkaimmat hetket galaktisesta saagasta yhä uudelleen.
Sen parempaa lahjaa ei faneille voisi toivoa.
