Onko Microsoftilla käänteinen Midaksen kosketus?

Tuloksia saneeraamalla

Maaliskuussa 2021 uutishuomio paukkui muuallakin kuin pelimedioissa, kun Microsoft haukkasi miljardiluokan kaupalla ZeniMax Median itselleen. Vanhan viisauden mukaan jopa 90 prosenttia yrityskaupoista epäonnistuu. Studiokaupoista seuraa hämmentävän usein ennen pitkää verilöyly, eikä ilman uhreja selvitty tälläkään kertaa.

Suurimman osuman otti suosikkikehittäjiini kuulunut Arkane Studios. Arkanen meriitteihin kuuluu lukuisia puoliavoimen maailman moderneja klassikoita, kuten Prey, Deathloop ja Dishonored jatko-osineen. Aivan syystäkin seuraava kehitteillä oleva teos, Redfall, oli vuoden odotetuimpien pelien listallani. Sitten tapahtui jotain, ja pian 70 % studion kehittäjistä oli kaikonnut.

Redfall puskettiin väen vängällä kultaan, luultavasti jotta Game Passille saataisiin keväälle kunnon yksinoikeussisältöä. Lopputulos oli totaalinen farssi. Tyhjän tyhmä maailma oli todella geneerinen, eikä avoimesta maailmastakaan saatu otettua muuta iloa irti kuin kasoittain taisteluita ja nopeasti käsiin vanhenevia varusteita.

Redfall: sitä samaa aseiden kanssa

Kohti käymälättömiä korpimaita

Arkanen joukkopaon voi laittaa yrityskauppastressin piikkiin, mutta Bethesdan oman Game Studiosin suoriutuminen Starfieldin kanssa on luultavasti ennemmin sen omaa ansiota – maustettuna kohtalaisella määrällä Microsoftilta tulevaa julkaisupainetta.

Make no mistake, vuosia kehitteillä ollut Starfield on oikein kelpo eepos. Kaikesta huolimatta se on ainoastaan hyvää perussuorittamista, jossa massiiviseen maailmaan on pultattu kymmenen vuotta vanhoja Skyrim-henkisiä elementtejä. Tekemistä kyllä riittää, mutta se ei ole millään tavalla mieltä räjäyttävää. Kaiken huipuksi kilpailu Baldur's Gate 3:n kanssa vei julkaisun epäedulliseen valoon.

On kuvaavaa, että The Game Awardsissa Starfield ei kelvannut ehdokkaaksi kuin yhteen kategoriaan: parhaaksi roolipeliksi. Ja tätä kategoriaa se ei tule voittamaan. Pienellä lisätuunauksella sekä ajoittamisella kauemmaksi Baldurista julkaisua olisi varmasti voinut terävöittää ja maustaa elävämmäksi.

Starfield tehtävät

Homma meni niin hyvin, että kymmenkertaistetaan panokset

Annan ZeniMaxille myös hieman kiitosta, sillä onnistumisiakin on saatu aikaan yrityskaupan jälkeen. Kaikki esimerkit ovat Tango Gameworksin tuotoksia: kauhutoimintaseikkailu Ghostwire: Tokyo oli eri hyvä pläjäytys ja Hi-Fi Rush oli eräs tämän vuoden parhaita julkaisuja. Nähtäväksi tosin jää, miten tämäkään suoriutuminen jatkuu, sillä studion perustaja Shinji Mikami päätti jättää yhtiön helmikuussa.

Koko peliyhteisö jää tämän toilailun jäljiltä seuraamaan kauhulla, miten Microsoftin ostaman Activision Blizzardin fuusio etenee. Ainakin ensimmäiset kauppojen jälkeiset merkit ovat selkeät: Call of Duty: Modern Warfare III on kaikin puolin keskinkertainen tuotos. Tämä voi tosin kertoa enemmän Call of Dutyista kuin Microsoftista.

Kauppojen koossakin on hitusen eroa: ZeniMaxin hinta oli 7,5 miljardia dollaria, Activision Blizzard maksoi taas lähes kymmenenkertaisesti 68,7 miljardia dollaria. Suurissa puitteissa on suuret virhemarginaalit, tämä viisaushan tunnettiin jo Neuvostoliitossa. Nähtäväksi jää, tuottaako Activision Blizzard tai ZeniMax enää yhtäkään uutta ja ainutlaatuista pelisarjaa, vai tyytyvätkö ne lypsämään rahaa tutuilla brändeillään.