Öhöttäjien metsään
Welcome to ParadiZe, eli tervetuloa paratiisiin. Jos elämän ja kuoleman teemalla tehtäisiin komediaelokuva, voisi uutukaisesta poimia ainakin jotain hassutteluja mukaan. Asusteilla tai itse säädettävillä yksityiskohdilla tässä ei kuitenkaan koreilla, vaan valitaan eniten miellyttävä kuvatus 12 valmiin hahmon joukosta ja sukelletaan eriskummalliseen seikkailuun.
Lintuperspektiivistä kuvattu pelinäkymä tuntuu alkuun mukavan yksityiskohtaiselta ja selkeältä, mutta yksi asia tavallaan häiritsee: kameraa ei voi kääntää lainkaan. Ajan kanssa kuitenkin totuin moiseen, vaikka etenkin alaspäin ja sivulle edettäessä viholliset ehtivät turhan lähelle, kun taas kameran sijainnin ansiosta ylöspäin näkee huomattavasti pitemmälle. Vaan eipä sillä niin väliä, sillä tämä zombieteemainen seikkailu on erittäin rentoa pelattavaa eikä hammastenkiristelylle ole ollut tarvetta.
Selviytymisen lyhyt oppimäärä
Miten itse toimisit, mikäli maailma olisi epäkuolleiden kansoittama ja älyllistä elämää saisi hakemalla hakea? Lähtökohtaisesti tarvikkeiden haaliminen ja hengissä pysyminen ovat ykkösprioriteetteja, samaten jonkin sortin lähi- ja kaukotaisteluvermeiden kerääminen viholliskohtaamisia ajatellen. Welcome to ParadiZessa ei kuitenkaan tarvitse alkaa keksimään pyörää uudestaan, vaikka valikoissa vieraillaankin usein, kunhan osaa kurkistaa jokaisen välilehden taakse silloin tällöin.
Yksi uutukaisen omaperäisistä ideoista liittyy omaan käyttöön kaapattaviin zombotteihin, kuten peli omalla tyylillään ilmaisee. Apurin saa käyttöönsä iskemällä vihulaisen päähän erikoisvalmisteisen kypärän, jolloin huvittavaan tapaansa koikkelehtiva epäkuollut syö kädestä ja uhrautuu henkesi puolesta. Omalle zombotille voi antaa valikosta kaikkiaan neljä eri käskyä toteutettavaksi, jolloin se esimerkiksi parantaa sinua automaattisesti, kerää hyödykkeitä luonnosta, käy kaltaistensa kimppuun tai provosoi niitä vetäen huomion pois pelaajasta.
Zombotille voi antaa käyttöön lisävarusteen ja yhden aseen, kun taas sankari pystyy operoimaan kahden eri aseen kanssa, joista tyypillinen yhdistelmä on esimerkiksi pesäpallomaila ja jousipyssy. Lisäksi päälle voi pukea suojaavia vermeitä kaikkiaan kuuteen eri kohtaan. Puolustautumista ajatellen useimmat jutut saa valittua helposti, mutta suojavarusteiden kohdalla joutuu hieman arpomaan, sillä peli ei tarjoa minkäänlaista vertailua: härpäkkeen arvo selviää vain kokeilemalla.
Helppoa ja kivaa
Lähtökohtaisesti pelinkehittäjä Nacon on rakentanut seikkailuaan pelattavuus edellä, sillä Welcome to ParadiZe toimii parhaimmillaan kuin junan vessa. Kaikenlainen hikoilu, hammastenkiristely ja turhautuminen ovat vain kaukaisia ajatuksia maailmaa tutkittaessa. Kartta on selkeä, henkiinheräämispaikkoina toimivia pikamatkustuspisteitä on ripoteltu tiuhaan, ja noutajan tullessa menetetään vain hieman kokemuspisteitä. Kuolema ei ole korjannut kuin harvakseltaan, ja niistäkin puolet oman apurin aiheuttamina: mokoman kun voi kytkeä räjähtämään viholliskasan keskellä ennen elämämittarin tyhjentymistä.
Eri alueita tutkittaessa ruutuun ilmestyy myös suositeltava taso, mutta enimmäkseen luvut ovat vain viitteellisiä. Esimerkkinä tason 12 hahmoni pärjäsi varsin hyvin alueella 25–35, sillä samat taktiikat tuntuivat toimivan aina. Pelistä saa yksinkertaisesti nauttia, kunhan osaa hyödyntää apuriaan käskyttämällä tämän maalitauluksi, jolloin taustalta on helppo rankaista massoja esimerkiksi jousipyssyllä. Toimintakohtausten tunnelmaa on hienosti elävöitetty nopeatempoisilla rallatuksilla, jotka kuulostavat hyvältä vielä noin 30 tunnin tahkoamisen jälkeenkin.
Sankarin seikkailemista on helpotettu myös kykypuulla, joka on jaettu kolmeen osioon. Kykypuun eri juttuja saa vapaasti kokeilla, sillä sijoitetut pisteet saa vapaasti nollata milloin tahansa ilman menetyksiä.
Kriittisin silmin
Aika perata myös ne huonot puolet, sillä valkoisimmassakin pilvenreunassa on synkkiä puolia.
Eniten harmaita hiuksia on aiheuttanut tavarapaljous, sillä jopa näin himoloottaajan näkökulmasta katsoen erilaista kampetta on pitemmän päälle turhauttavan paljon. Lähes jokainen vihulainen pudottaa jotakin roinaa tantereeseen, minkä lisäksi tarvikkeita löytää myös määrättyjen karttamerkkien luota. Kaiken huippuna joka ainoa kasvi, vihollisen rakennelman sisällä olevan arkun sisältö ja muut hyödykkeet uusiutuvat sijoilleen melko tiuhaan. Vaikka olen jo yli kaksinkertaistanut inventaarioni alkuperäisen kapasiteetin, joudun jatkuvasti purkamaan turhaa roinaa osiin.
Ja entäs ne ylijääneet osat sitten? "Scrap"-osia on jo yli 10 000, eikä mitään voi säilöä esimerkiksi oman tukikohdan kaappeihin tai muihin tiloihin, sillä sellaisia ei ole. Vaikka kuinka haluaisin rohmuta kaiken, niin se ei ole vain yksinkertaisesti mahdollista. Kaiken huippuna omia zombotteja voi valjastaa keräämään esimerkiksi puuta tietyltä alueelta, josta ne siirtyvät automaattisesti säilöön lisäten kuormaa. Managerointia ei onneksi tämän suhteen tarvita, vaan maksimin tullessa vastaan tuotanto pysähtyy. Haluaisin silti vaikuttaa oman tukikohtani asioihin enemmän, enkä olla kuin aivoton kone, joka vain kerää kaiken.
Tavallaan liika helppous on myös tylsää, sillä henkilökohtaisesti kaipaan ja odotan pelaamiltani peleiltä myös haastetta. Nyt suurinta hupia on isojen zombielaumojen löylyttäminen silloin tällöin, alueiden tutkiminen ja muiden selviytyjien auttaminen. Välillä saadaan sentään hieman vaihtelua päätarinan etenemisen myötä aukeavien videoiden ansiosta, mutta näitäkin on kovin harvassa.
Teknisellä puolella Welcome to Paradize oli jopa hieman raakile vajaat kaksi viikkoa ennen julkaisua, sillä kaatumisia ja jäätymisiä tapahtui silloin tällöin. Myös tekstuurien vilkkuminen, loottien putoaminen keräysalueen ulkopuolelle ja freimien lievät putoamiset vaivasivat, mikäli ruudulla oli paljon rakennelmia. Muutaman päivityksen myötä on kuitenkin otettu askelia oikeaan suuntaan.
Varmuuden vuoksi mainitsen myös olosuhteiden vaikutuksen, sillä oma hahmo tarvitsee juotavaa kuumilla alueilla tai lämmintä vaatetta talvisissa olosuhteissa. Vaikka olisitkin ns. turva-alueella ja poistut tekemään jotain muuta vaikka 5 minuutin ajaksi, saatat palatessasi löytää hahmosi elottomana joko janon tai paleltumisen takia. Kannattaa siis käyttää ns. vahvaa pause-tilaa, joka tosin toimii vain verkkopelin ulkopuolella.
Kivaa niin yksin kuin porukallakin
Vaikka päädyinkin arviossani "vain" kolmeen tähteen, niin Welcome to ParadiZe voi olla tätä parempi yhdessä tai porukalla pelaten. Seikkailua on mahdollista pelata kahden pelaajan sohva-cooppina tai verkkopelissä jopa neljän ihmisen voimin. Menevä musiikki, pelin sisältämä huumori, tekemisen helppous, pelattavuus ja lukuisat vaihtoehdot valmistettavia aseita koskien pitävät puuhastelun virkeänä.
Myös oman zombotin kustomointi herättää hilpeyttä. Miltä kuulostaisi esimerkiksi moottorisahalla, konekiväärillä tai liekinheittimellä varustettu aivoton, joka on tökitty täyteen keihäitä lähitaisteluun pyrkiviä varten? Tai sitten laitat oliolle satulan, hyppäät selkään ja karautat kentälle kuin vanhan ajan ratsumies sapelisi kera. Tyynyillä päällystetty zombotti puolestaan kestää paljon kaukoaseiden osumia. Variaatioita on ilahduttavan paljon moneen makuun.
Pieni varoitus kuitenkin herkemmille: Welcome to ParadiZe on pohjimmiltaan hyvin brutaalia katseltavaa. Päitä pudotellaan, maahan kaatuneita zombeja liiskataan muusiksi, veri roiskuu ja niin pois päin. Parhaimmillaan se on leppoisana ja erittäin pelattavana pelinä muiden kanssa koettuna, mutta viihdettä piisaa yksinkin seikkailtaessa. Uutukainen on myös ulkoisesti nätti ja värikäs, mikä lisää sen vetovoimaa.
