Wuhuu! Paluu Wuhu-saarelle nostaa suupielet korviin asti! Wuhuu!

Wuhuu!

Tai siis Wuhu. Tarkemmin sanottuna Wuhu Island, tuo Nintendon peleistä tuttu saari on täällä taas.

Wii Fit -pelissä debyyttinsä tehnyt fiktiivinen lomasaari on toiminut useamman Nintendon nimikkeen ympäristönä PilotWings Resortista aina Mario Kart 7:ään saakka. Nyt tämä saari tekee paluun urheilulomakohteena Nintendo Switch 2 -konsolille julkaistussa Nintendo Switch Sports Resort -pelissä.

Wuhuu!

Lomamatka tuttuihin maisemiin

Nintendo yritti tuoda liikkeentunnistusta hyödyntävät urheilupelit takaisin vuonna 2022 Nintendo Switch Sportsin merkeissä, mutta tuolloin kyseessä ei ollut mikään nappiosuma positiivisista puolistaan huolimatta. Nyt samalla asialla ollaan jälleen entistä laajemman kattauksen turvin.

Kuva

Aktiviteetit rivissä, saarimaisema taustalla.

Homman pihvinä on ottaa osaa erilaisiin urheiluaktiviteetteihin, joita on pelissä mukana 12 kappaletta. Niitä ovat jousiammunta, nyrkkeily, tennis, pöytätennis, koripallo, lentopallo, keilaus, golf, peukalopaini, skeittaus, vesiskootterilla huristelu ja propellilentokoneella lentely. Myös hyppynarulla hyppely on mukana ylimääräisenä lämmittelynä.

Ideana on käyttää konsolin Joy-Con 2 -ohjaimia muun muassa mailoina, jousina, nyrkkeilyhanskoina ja muina välineinä. Homma toimii mainiosti, vaikka hittien ohella mukana onkin myös pienoisia huteja.

Paljon enemmän kuin huitomista

Vilaistaanpa noita aktiviteetteja.

Jousiammunta on jälleen loistavaa viihdettä, joka on myös samalla paras esimerkki liikkeentunnistuksen käytöstä. Pelaajat nostavat ensin kaksi kättä eteensä ja nappia pohjassa pitäen vetävät toista ohjainta taaksepäin ihan kuin oikealla jousella ampuessa. Intuitiivista ja todella hauskaa.

Hupia lisäävät haastavammat maalitaulut, joihin osumiseen vaikuttavat tuuli ja pitkät välimatkat. Mukana on myös tulivuoren sisään sijoitettuja tauluja sekä tila, jossa pelaajat jakavat saman maalitaulun keskenään.

Kuva

Jousiammuntaa jaetulla ruudulla.

Tennis on tuttu laji aiemmista osista, eikä siitä ole juuri pahaa sanottavaa. Tiukempaa ja hauskempaa menoa tarjoaa kuitenkin pöytätennis, joka sekin on sarjan veteraani. Yhden pöydän ääressä pelattava pallonläiskintä karsii isompien kenttien juoksentelun, ja matsit tuntuvat siksi napakammilta.

Tennistä voi pelata neljä pelaajaa yhtä aikaa, kun taas pingiksessä pöydän molemmille puolille mahtuu vain yksi.

Kuva

Pöytätennis toimii varsin hyvin kaksinpelinä.

Golf on tämän pelisarjan hidastempoisempi vakisuorittaja, joka toimii myös tällä kertaa mallikkaasti. Pelissä on täysin uusia ratoja, joista osa tarjoaa mukavaa haastetta. Kolopallon pelaaminen on mukavan yksinkertaista, sillä ohjainta heilautellaan oikean mailan tapaan, aivan kuten tenniksessä ja pöytätenniksessäkin.

Keilaus on toinen oivallinen vakiosuosikki ja -suorittaja. Pallon heittäminen on helppoa, ja kierrettä saa mukaan luontevasti. Mukana on myös 100 keilan sekä muuta haastetta, joiden ansiosta aktiviteetin pariin palaa mieluusti etenkin seurassa.

Mukana on myös 100 keilan kaatoa sekä muuta haastetta, joiden ansiosta aktiviteetin pariin palaa mieluusti etenkin seurassa.

Hyvällä tapaa hönöä

Uutta Punch-Out!!-peliä odotellessa nyrkkeily hoitaa muksintapuolen. Suurinta osaa lajeista voi pelata yhdellä Joy-Con-ohjaimella, mutta nyrkkeilyssä tarvitaan kaksi, yksi kumpaankin käteen. Iskut lähtevät lyömällä ilmaa, ja väistöt tehdään kallistamalla ohjaimia sivusuuntaan. Innokas huitominen voi joskus jättää liikkeitä rekisteröimättä, mutta kokonaisuutena mäiskiminen on kohtuullisen hauskaa, joskaan ei erityisen kiehtovaa tai syvällistä.

Kuva

Huomatkaa ohjeet hahmojen päällä, noita toimintoja pitäisi nyt sitten viuhtoa.

Koripallo ja lentopallo ovat tämän paketin heikoimmat osa-alueet. Molemmat nojaavat liiaksi samojen liikkeiden toisteluun, eikä pelaajalle välity tunnetta vapaasta liikkumisesta tai urheilusta. Koripallo etenkin on liian kankeaa menoa, jossa liikkuminen on rajattua ja samojen liikkeiden toistelu on kömpelöä. Moninpelissä kaksikosta saa hieman enemmän irti kuin soolona, mutta tämä kaksikko jää helposti muun sisällön varjoon.

Lue myös: Niin hauska peli, että meinasin unohtaa koko arvostelun tekemisen - arvostelussa Tomodachi Life: Living The Dream

Yksi uusista lajeista on peukalopaini, joka vaikuttaa ensi alkuun hitusen hölmöltä puuhalta. Ensitestien jälkeen peukuttelu paljastuu kuitenkin vekkuliksi ja nintendomaisen hassuksi lisäykseksi kokonaisuuteen. Mukana on ripaus strategiaa, jotta omaa sormea voi vahvistaa ja vastustajaa houkutella hölmöihin liikkeisiin.

PilotWings soitti ja haluaa pelinsä takaisin

Vielä on mainitsematta kolme Leisure Sports -termillä kuvailtavaa hupailua.

Propellilentokoneella lentely päästää pelaajat pyörimään Wuhu Islandin ilmatilassa ja vaikkapa kiven sisään kurottavissa luolastoissa. Koettavana on pari eri pelimoodia, joista ensimmäisessä suhataan ympäriinsä etsien valokuvakohteita ja ammuskellaan ilmapalloja viiden minuutin aikarajan turvin. Kyseessä on rentoa ja hauskaa puuhaa, johon upottaa mielellään monet tovit yksin tai kaksinpelinä.

Kuva

Lentely on mukavaa puuhaa yksin tahi kaksin.

Toinen moodi on Ball Battle -moninpelikoitos, jossa pyritään keräämään enemmän palloja kuin vastapuoli. Kolmantena on vapaa lentely, jolloin käytössä ei ole mitään aikarajaa, mutta myöskään mitään kerättäviä asioita ei ole ripoteltuna ympäri saarta.

Kontrollointi on upean yksinkertaista, sillä ohjainta pidetään kädessä kuin paperilennokkia ikään. Tämä pelimuoto saa haikailemaan uuden PilotWings-sarjan pelin perään.

Skeittaus ei etukäteen vaikuttanut kovin lupaavalta, mutta ennakkofiilis osoittautui vääräksi. Lautailu on erinomainen esimerkki siitä, miten hiirimäisiä ohjausliikkeitä voi hyödyntää muuhunkin kuin kursorin liikutteluun.

Kuva

Pelimaailma on täynnä kaiteita ja muita asioita grindattavaksi.

Pelaaminen onnistuu asettamalla ohjain pystyyn pöydälle tai omalle reidelle. Ohjainta käytetään kuin potkivaa jalkaa, jolla annetaan vauhtia, ja kääntyminen hoituu kallistelemalla. Hypyt tehdään nostamalla ohjainta etuosa edellä. Ohjaus tuntuu yllättävän luontevalta, oli kyse sitten aikarajan puitteissa tapahtuvasta maamerkkien etsinnästä, vauhtikisasta tai vapaasta rullailusta.

Toivoin Nintendo Switch 2 Welcome Tour -nimikkeen arviossa enemmän käyttöä pelissä esiteltyyn tapaan käyttää Joy-con 2 -ohjaimia moottoripyörän ohjaustankona. Toiveeseen on vastattu vesiskootterihuvittelussa, jossa ohjaimia pidetään poikittain käsissä kuin kyseisen menopelin ohjaustankoja.

Kuva

Peukalopaini on nintendomainen aktiviteetti.

Kyseessä on vekkuli lisä, vaikkei se aivan yllä kahden aiemmin mainitun aktiviteetin tasolle. Laaja merialue ei ole yhtä kiinnostava tutkittava ympäristö, ja ohjauskin on hieman kankeampaa. Silti puuhassa on omat vahvuutensa. Erityisesti Sea Sprint -aika-ajot, joissa pujotellaan renkaiden läpi, tuovat vahvasti mieleen Nintendon Wave Race -sarjan, joka sekin sietäisi saada uuden osan mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Viisiminuuttiset katoavat mystisesti

Pelille pitää antaa erityistä kiitosta siitä, miten yhtenäinen pelimaailma on ja miten jokainen urheilulaji on sijoitettu Wuhu Islandille.

Asia tulee varsin hyvin selväksi niissä aktiviteeteissa, joissa saarta voi tutkia enemmän tai vähemmän vapaasti. Etenkin lennellen ja skeittilaudalla jalankulkijan tasolla rullaillen voi tutustua saaren eri soppiin ja löytää vaikka eri golfkenttiä, tennishalleja ja peukalopainin areenan. Vesiskootterointi toimii samaan tyyliin, joskin vedestä käsin nähtävää on vähemmän.

Kuva

Skeittauksen, lentelyn ja vesiskootteroinnin jälkeen näkee kuljetun reitin ja kerätyt valokuvat. Mainio pieni ominaisuus!

Siellä olemisen tunne välittyy oivallisesti.  Propellikoneella ja skeittilaudalla alueiden tutkiminen viiden minuutin aikarajoissa kuvia, palloja tai pyöriä etsien on todella rentoa ja mielekästä puuhaa. Viisiminuuttiset kuluvat kuin siivillä. Kumpaankin aktiviteettiin voi ottaa osaa yksi tai kaksi pelaajaa, kun taas kilpailullisempiin puuhiin ja saaren vapaaseen tutkimiseen voi lähteä maksimissaan neljä pelaajaa.

Kimpassa kivempi

Yksin pelaaminen on hauskaa etenkin tietyissä lajeissa, kuten jousiammunnassa, skeittauksessa ja lentokoneella lentelyssä. Silti huvimittari kääntyy kaakkoon, kun useampi pelaaja kerääntyy saman laitteen äärelle. Jopa koripallo muuttuu hieman mielenkiintoisemmaksi epämääräiseksi huitomiseksi kaverin kanssa.

Kuva

Lentopallossa on tarjolla tämän sortin hupailumoodi.

Peli onkin parhaimmillaan porukalla. Suurinta osaa aktiviteeteista voi pelata yhdeltä laitteelta 1-4 pelaajaa joko yhtä aikaa tai vuorotellen, lajista ja tietenkin ohjainten määrästä riippuen. Vain peukalopaini, pöytätennis ja nyrkkeily rajoittuvat kaksinpeliin. Nyrkkeilyssä tarvitaan kaksi Joy-Con-ohjainta per pelaaja, yksi kumpaankin käteen.

Nintendo Switch Sports Resortin verkkopeli rakentuu kolmesta selkeästä moodista, joita ovat Pro League, kasuaalinen pelailu sekä ystävien kanssa pelaaminen. Pro League tarjoaa taitotason mukaan jakautuvan ranking-järjestelmän, kun taas kasuaalimoodissa voitot ja häviöt eivät tallennu muistiin lainkaan. Ystävien kanssa voi luoda omia huoneita ja vaikkapa jakautua eri aktiviteetteihin. Harmillisesti muiden pelaamisen seuraaminen ei ole mahdollista.

Kuva

Jokaisessa Island Crown -aktiviteetissa on oma mestarinsa tai kaksi haastettavaksi.

Jos käsien ulottuvilla ei kuitenkaan ole muita pelaajia ja nettiin ei halaja, niin soolopelaajille on tarjolla Island Crown -moodi. Se tuo sarjaan kaivatun "yksinpelikampanjan", jossa pelaajat kiipeävät rankingtaulun pohjalta kohti kunkin yhdeksän lajin ykkössijalla odottavaa mestaria.

Tiellä kohti huippua on 20 vastustajaa, joiden taso nousee tasaisesti joka askeleella. Mitään sen suurempaa tarinaa ei ole, mutta eteneminen kohti ykköspallia ja sen yli on oivallista yksinpelisisältöä. Ainakin tovin aikaa, sillä ihan joka lajia ei tee mieli hinata huippuunsa, olivat matkan varrella jaeltavat mestarien pulinat sitten kuinka kannustavia tai naljailevia tahansa.

Look at Mii, sanoi hän

Pelaajan hahmot voivat olla Nintendon konsoleilta tuttuja Mii-hahmoja tai sarjan aiemmassa osassa nähtyjä Sportsmate-avataroja. Molempien ulkoasuja voi muokata erilaisilla asusteilla, joita avataan aktiviteettien saavutuksilla. Pelaaja saa myös pelin sisäistä valuuttaa, jota voi käyttää viikoittain ja kuukausittain vaihtuvassa kaupan valikoimassa.

Kuva

Pelaajalle arvotaan yksi kuvassa näkyvistä asioista ostostapahtuman yhteydessä. Haluttua asiaa ei siis voi valita itse, höh.

Avattavaa tuntuu piisaavan huomattavan paljon, joten kaiken mahdollisen kokemiseen ja saavuttamiseen voi kuluttaa kymmeniä tunteja.

Ulkoisesti peli on värikäs ja mukavan näköinen, joskaan kovin persoonalliseksi sitä ei voi kutsua. Musiikkipuoli ei puolestaan jätä itsestään kovinkaan suuria mielikuvia, mutta se tukee nimikkeen kepeää yleisilmettä ja uhkuu Wii Sports -tyylistä tunnelmaa.

Aktiivilomalla

Nintendo Switch Sports Resort on oivaa viihdettä, suurimmaksi osaksi ainakin, ja etenkin yhden tai useamman pelikaverin kera. Jo pelkkä Wuhu Islandin tutkiminen kaverin kera skeittilautojen kera on yllättävän mielekästä hupia, etenkin nuoremmille pelaajille.

Kuva

Golf se vaan toimii pelistä toiseen.

Nimike on huomattava parannus sarjan aiempaan osaan, joka jätti hyvistä puolistaan huolimatta kosolti toivomisen varaan.

Harmillisesti muutama sarjan aiemmissa osissa nähdyistä lajeista ei ole mukana. Erityisesti vekkulia miekkailua olisi kaivattu mukaan baseballin ohella. Jos lisää lajeja saataisiin ladattavana lisäsisältönä, niin näyttäisin peukaloa jos toistakin.

Tässä muodossaan Sports Resort on kuitenkin jo varsin kelpo lomamatka. Aktiivinen sellainen.