PS2-pelien parhaimmisto on kestänyt aikaa varsin hyvin. Kontrollit ovat osittain vanhentuneet, mutta tunnelma korjaa pienet puutteet moninkertaisesti. Minimalistinen tarinankerronta vetoaa tunteisiin paljon tehokkaammin, kuin keskivertopelin ylilyöty epiikka ja puhkiselittäminen.

Etenkin Icon viimeinen tunti teki aikanaan lähtemättömän vaikutuksen, eikä sen voima ole kadonnut vuosien saatossa mihinkään.