Eräänä syksyisenä iltana oma rakas äitini saapui kotiin kauppareissulta hymyssä suin. Vuosi oli muistaakseni 1990.

”Arvatkaa mitä juuri ostin? Alkaa t-kirjaimella.”

Isoveljen kanssa arvailu ei tuottanut tulosta hyvistä yrityksistä huolimatta.

”Televisio? Taulu? Turtles?”

Spar-ruokakaupan lisäksi tie oli vienyt Mustaan Pörssiin, josta tilaukseen oli lähtenyt Commodore Amiga 500 sekä Panasonicin vakuuttava 12” putkitöllö. Televisionin mukana tuli jopa kaukosäädin.

T niin kuin tietokone. Se oli oikea vastaus.

Aikaa ennen Pelit-lehteä

Enpä ollut Amigaa aikaisemmin nähnyt, vaikka pelilehtien sivuilta monet koneen peleistä olivatkin jo tuttuja. Seuraavat vuodet tekivät minusta peliharrastajan – aivan kuten monesta 80-luvun lapsesta. Amiga oli Commodoren seuraava menestystarina C64:n jälkeen. Tietokone koostui yhdestä keskusyksiköstä, joka toimi samalla näppäimistönä sekä levyasemana. Harmaa, hieman kulmikas pallohiiri kuului lisäksi pakettiin. Pari ensimmäistä päivää meni ihmetellessä monimutkaiselta tuntunutta AmigaDOS-käyttöjärjestelmää, eikä kenellekään käynyt mielessä bootata konetta levy sisällä. Kunnes joku teki sen vahingossa: tietokoneen mukana tullut Karate Kid II ilmestyi ruudulle. Taikuutta.

amiga500.jpg

Alkupuolella pelit tulivat vielä yhdellä korpulla, mutta hiljalleen laajat seikkailupelit vaativat jo lähemmäs kymmenen levyä. Lisälevyasema tulikin nopeasti tarpeeseen, ettei jokaisen alueen jälkeen ollut tarve vaihtaa 3,5 tuuman korppua. LucasArts tarjoili nuorelle pelaajalle haastetta monipuolisten seikkailujen muodossa, mutta myös kielikuvia ja sanaleikkejä vilisseen dialoginsa takia.

Ala-asteikäinen oli ihmeissään Suomi-Englanti-Suomi-sanakirjan kanssa, kun apinaa pystyikin käyttämään jakoavaimena (monkey wrench). Mutta toisaalta, kielitaitoni kehittyi ja monipuolistui juurikin pelaamisen ansiosta. Monkey Islandit ja Indiana Jonesit olivat käsikirjoitustensa osalta taianomaisia – jopa niin hyviä, että Indiana Jones and the Fate of Atlantis olisi kääntynyt uskottavasti elokuvaksi asti. SCUMM eli Script Creation Utility for Maniac Mansion -pelimoottorimainen kehitystyökalu, jonka päälle LucasArtsin taideteoksen rakentuivat, teki lähtemättömän vaikutuksen alusta asti. Läpipeluuohjeita metsästettiin paikallisista antikvariaateista, ellei naapurilla sattunut olemaan juuri oikeaa lehteä.

Larry Lafferin opissa

Toisessa päässä olivat sitten tekstipohjaiset seikkailut, joissa toiminnat piti itse naputtaa ruudulle. Varsinkin Sierra julkaisi useita Quest-lisänimen saaneita nimikkeitä. Police Quest ja King's Quest olivat näistä kenties tunnetuimmat. Oven kohdalla kirjoitettiin ”open door” ja esineitä tutkittiin ”look at” -komennolla. Leisure Suite Larry vei sivistämisen astetta pidemmälle ja opetti samalla myös anatomiaa sekä seksivalistusta. Jos ”use condom” jäi naisvieraan kanssa toteamatta, iski kuolema pikaisesti sensurointipalkin hytkymisen loputtua.

lsl_3.png

Amiga 500 sai valtavan määrän pelejä olemassa olonsa aikana. Todennäköisesti harva teki niistä voittoa villisti rehottavan piratismin takia. Naapuristossa pyöri satoja eri julkaisuja, ja niitä kopioitiin surutta kaverilta toiselle. Uutena pelit maksoivat 400 markan luokkaa, ja vaikka itsellänikin oli hyllynpäällinen täynnä komeita ostopaketteja, tuli suurin osa nimikkeistä hommattua laittomasti. Se oli ajan henki, eikä toimintaa edes ymmärtänyt vääräksi.

Amiga-Game-Indiana-Jones-and-the-Fate.jpg

Sotatoimintaan painottuva Cannon Fodder, synkkään tulevaisuuteen sijottunut Syndicate ja urheilupelien kiistaton kuningas Sensible Soccer muovasivat pelimakuani tavalla, jolla oli kauaskantoiset vaikutuksen jopa nykypäivään asti. Klassikkoteosten listaa voisi jatkaa ikuisuuden: brutaali Speedball, autenttinen Pinball Fantasies, legendaarinen UFO: Enemy Unknown ja vasemmalle kaartuva Indy 500. Kaikkien näiden parissa tuli vietettyä aikaa enemmän kuin vanhemmat olisivat toivoneet, ja olihan Amigalle tarjolla hulppea määrä erilaisia piirrustus- ja musiikkiohjelmiakin.

Guru Meditation

Muita hauskoja muistoja ovat ilotikkujen eli joystickien kestävyys. Napin rämppäämistä tai tikun vatkaamisesta vaatineet urheilupelit tuhosivat useita ohjaimia, joita sitten yritettiin paikata jeesusteippitempuilla. Toinen vitsaus oli levykkeiden hajoaminen. Itsekin sain lucasartsmaisen Beneath a Steel Sky ­­-seikkailun joululahjaksi vuonna 1994. Yksi levykkeistä oli suoraan paketista korruptoitunut, ja maahantuojan palautusrumban jälkeen pääsin pelaamaan scifi-eeposta elokuun helteillä. Silloin pelejä ei ostettu netistä, vaan ne tilattiin joko epämääräisten puhelinpalveluiden kautta tai hyvin harvoin kotikaupungin kirjakaupasta. Nopeasti suosikkinimikkeistään oppi ottamaan varmuuskopiot.

guru_meditation.gif

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin kävi myös Amigalle. Piratismi oli varmasti yksi syistä, mutta samalla tekniikka ajoi Commodoren ohi. PC-koneiden halventuminen siirsi markkinoita toisaalle, ja lisäksi konsolit kaappasivat ison osan pelaajista. Pelien laaja kirjo sekä useat musiikki- ja piirrustusohjelmat tekivät Amiga 500:sta kuitenkin monipuoliseen tietokoneen, mutta ennen kaikkea astinkiven peliharrastukselle. Kasarilapsena Amigalla on aina paikka sydämessäni – Commodore 64:n vieressä.