Demoa jaettiin muun muassa ennakkotilaajille, jotka saivat lisäksi kolme ylimääräistä koodia kavereita varten. Ilmeisesti VIP-demoon oikeutettujen ihmisten määrä yllätti EA:n, sillä palvelimet tuntuivat olevan enemmän tai vähemmän jumissa koko viikonlopun ajan.
Parin päivän testailun jälkeen kokemukseen kuului lukuisia sisäänkirjautumisongelmia ja kaatuilua, mutta onneksi ne eivät jättäneet lopputulosta täysin laihaksi. Anthemin demo sisälsi muutaman tarinavetoisen tehtävän, jotka lähinnä esittelivät tulevaa. Sillä ei ollut tyngän kokemuksen kannalta suurta merkitystä, koska tekeminen painottui enemmän freeplay-muotoon.
Lähes vapaata samoamista
Freeplay antaa vapaat kädet seikkailla avoimessa maailmassa. Eteneminen käy kätevästi Javelin-puvuilla, joiden avulla hahmo voi muun muassa lentää lyhyitä matkoja. Puku ylikuumenee mitä kauemmin sillä lentelee, mutta vikatilan voi estää esimerkiksi syöksymällä vesiputouksien alta tai sukeltamalla järveen. Pakko antaa BioWarelle pisteitä kekseliäisyydestä.
Lentokyky on hyödyllinen myös vihollisten kanssa taistellessa. Energiatasojen tippuessa on helpompaa ampaista yläilmoihin kuin etsiä suojaa. Lentäminenkin on suhteellisen sulavaa. Ilmaan hypätessä painetaan juoksunäppäintä, jolloin moottorit aktivoituvat. Hahmoa ohjaillaan molemmilla tateilla. Suunnan valinta sujuu muitta mutkitta, vaikka välillä lento päätyykin seinämiin. Yläilmoissa haahuilu on kätevä tapa välttää vihollisen tulitusta, sillä suojan hakeminen maassa on ajoittain vaikeaa. Mass Effectien kaltainen suojasysteemi loistaa poissaolollaan. Moinen kieltämättä saattaisi koitua ongelmaksi näin hektisessä meiningissä.
Suit up
Käytettäviä pukuja on alussa vain yksi, mutta tasolla 12 voi valita mieluisen uuden Javelinin. Kokoversiossa valittavia pukuja on neljä, jotka painottavat erilaisia taistelutyylejä. Tankin virkaa ajaa raskas ja hidas Colossus, kun taas yläilmoissa sulavasti liikkuva Storm toimii velhona. Valittavana on myös yleispätevä Ranger sekä nopea ja ketterä Interceptor. Demossa pääsi käyttämään vain Rangeria ja valitsemaansa toista Javelinia.
Anthemin kokemussysteemi eroaa hieman muista kaltaisistaan. Pisteitä ei kerry pelkästään lahtaamalla vihollisia, eikä niitä tipahtele reaaliajassa. Tehtävän lopuksi koko tiimin panos lasketaan yhteen, ja jokaiselle pelaajalle jaetaan kokemuspisteet. Pisteitä voi ropista enemmän tehokkuudesta sekä haasteiden suorittamisesta. Lisäksi mukaan ynnätään Alliance-pisteet, joiden tarkoitusperä jäi vielä hieman pimentoon. Osittain pimentoon jäi myös varusteiden jakautuminen tiimiläisten kesken. Pomon kuollessa tehtävä päättyy noin kahdessa sekunnissa, jolloin uusien varusteiden keräily on mahdotonta. Toivottavasti tavara päätyy haaviin muutenkin kuin noukkimalla.
Kaik´ yhes koos
Anthem painottaa yhdessä tekemistä, minkä vuoksi oikeastaan koskaan ei tarvitse riehua täysin yksin. Vaikka et liittyisikään ryhmään, heittää peli lähimpänä olevan pelaajan tai ryhmän matkaan. Tämä on sekä kätevää että rasittavaa. Jos satut ottamaan muutaman askeleen liian kauas ryhmästä, lävähtää silmille latausruutu, jonka jälkeen siirrytään automaattisesti tiimiläisten viereen. Ainoa tapa välttyä tältä on säätää yksityisasetuksia niin, ettei kuka tahansa voi liittyä mukaan. Kysymys kuuluukin onko Anthemia suunniteltu lainkaan yksinpelaajille? Sanoisin, että ei. Taistelutilanteet tuntuvat ajoittain haastavilta, koska viholliset toimivat usein suurissa ryhmissä. Niiden kaataminen on kovin tuskaisaa itsekseen. Toisaalta peliseuraa on verrattain helppo löytää.
BioWaren scifiräiskintä pyrkii selkeästi kilpailemaan Bungien Destinyn kanssa. Anthem lainaa siltä esimerkiksi loot-systeemin, jota on kuitenkin viilattu järkevämmäksi. Pelaajat voivat myös osallistua porukalla kovemman luokan luolastoihin, joissa vastassa on väkevä pomo.
Luolastoissa noudatetaan samankaltaista kaavaa kuin Destinyssä: tietyn pisteen jälkeen uudelleensyntyminen on estetty ja vain toisen pelaajan herättämänä pääsee takaisin taisteluun. Jos koko tiimi kuolee, palautuvat hahmot edelliselle latauspisteelle. Lisäksi jokaisella hahmoluokalla on oma superiskunsa, joka aktivoituu tietyn vihollismäärän kaaduttua. Iskulla saa puhdistettua pöytää pienemmistä vihulaisista, ja sen käyttäminen on kohtuullisen helppoa. Esimerkiksi demossa esitelty Ranger kylvää tuhoa miniohjuksilla, jotka lukittuvat kohteeseensa pelaajan näkökentän mukaan.
Uusi, uljas maailma
BioWaren kyky luoda mainioita maailmoja on aina ollut sen valttikortti. Se pitää paikkansa myös Anthemin kohdalla. Planeetta tarjoaa yksityiskohtaisia luolastoja ja vaihtelevaa maastoa, jotka näyttävät mahtavilta. Lisäksi tukikohtana toimiva Fort Tarsis näyttää upealta, vaikka siellä liikkuminen onkin hyvin tahmeaa ja hidasta.
Tutkimusretkillä kuvakulma seuraa hahmon takana, mutta Fort Tarsisiin palatessa näkymä hyppää ensimmäiseen persoonaan. Toki siirtymä helpottaa hahmojen kanssa dialogin vaihtoa, mutta tukikohtaan palaaminen tuntuu vastenmieliseltä. Mieluummin sitä vain lentelisi koko ajan planeetalla.
Tukikohtaan on kuitenkin pakko ajoittain palata, sillä sitä kautta valitaan tehtävät ja tiimiläiset sekä päivitetään varusteita. Varsinaisia tehtäviä demoon mahtuu muutama, joista yksi on isompi luolasto. Siellä vastassa odottavat vihaiset skorpionit ja muut öttiäiset. Vihollistyypit muistuttavat Destinyn mörköjä, mutta ne vaikuttavat mielenkiintoisemmilta.
Ehkä tässä on suurin ero kilpailijaan nähden. Meininki on alusta asti mielenkiintoisempaa, mutta kuitenkin todella samankaltaista. Lisäksi hahmoluokilla on oikeasti merkitystä taisteluissa. Vielä on vaikea sanoa voittaako Anthem pelaajien sydämet puolelleen. Toiminta on toki maistuvaa mutta tarjoaa liian vähän uutta, mikä herättää kysymyksen: jaksanko edes vaivautua? Ainakaan demoa pelatessa ei missään vaiheessa syntynyt tunnetta, että Anthem menisi välittömästi ostoskoriin. Mene ja tiedä.
