KonsoliFINin seurue on heilahtanut takaisin Suomeen Gamescomista, joten on aika vetää yhteen reissun antia. Onhan se jälleen todettava, että kyseessä oli kiireestä, sattumuksista, paniikista ja yöunien vähyydestä huolimatta jälleen erittäin antoisa piipahdus Kölniin.

Kolmen päivän munaravin jäljiltä on vaikea edes tietää mistä aloittaa. Kun nyt kyseessä on kuitenkin pelisivusto, niin kenties nähdyt julkaisut ovat luontevin tapa käynnistää ajatusten purkaminen. Sinivalkoisin lasein katsottuna oli häkellyttävää havaita Quantum Breakin aiheuttama hype. Remedy on kehittänyt peliään kuin Iisakin kirkkoa, mutta Kölnissä nähdyn perusteella vaiva on tuottanut tulosta. Kun Sam Laken vetämä 20-minuuttinen esitys oli ohitse, myönnän menneeni täysin sanattomaksi. Esityksen lopuksi oli pakko käydä henkilököhtaisesti lyömässä käsipäivää ja toteamassa, että toistaiseksi nähty veti täysin hiljaiseksi. Ei voi kuin hattua nostaa, sillä jo pelkästään tuon teoksen takia Xbox Onen ostaminen on tyystin selvä päätös.

Myös median alueella ollut Hotline Miami 2 veti sekin hymyn korviin asti, vaikka alustana olikin PC. Jos sarjan ensimmäinen osa koukutti välittömästi, ei kakkonen tuntuisi pudonneen kauaksi puusta. Brutaali väkivalta, millintarkka toiminta sekä taidon ja tuurin sopiva koktaili takasivat ratkiriemukkaan kymmenminuuttisen. Enemmänkin olisin halunnut pelata, mutta demon läpäiseminen ensimmäisenä pressin edustajana vei jatkomahdollisuudet. Ei pitäisi olla niin taitava. Hotline Miami 2 on joka tapauksessa jälleen kerran osoitus siitä, minkälaista tuotantoa indie voi parhaimmillaan tarjota. Nerokasta, koukuttavaa, audiovisuaalisesti tyyliteltyä ja yksinkertaisesti hauskaa toimintaa.

Sonyn osastolta olin odottanut ehdottomasti eniten E3-presentaatiossa syvän vaikutuksen tehnyttä No Man's Skyta. Tunnin esitys oli ikimuistoinen, mutta ei todellakaan odottamastani syystä. Hello Gamesin edustaja teki nimittäin välittömästi selväksi, että kyseessä on indiestudio. Ensimmäiset 50 minuuttia menivät autuaan onnellisesti miehen monologia kuunnellessa siitä, minkä takia firma on ylipäätään perustettu. Esitystapa ei välttämättä ollut puheviestinnän oppikirjaesimerkki mutta joka tapauksessa todella viihdyttävä. Osansa saivat Sony, Ubisoft, Hello Games itse, nettikeskustelut, median edustajat, pressipuheet yleisesti ja kaikki muukin mahdollinen. Jannu myönsi suoraan, että vaikka hän sanoisikin täysin rehellisesti No Man's Skyn olevan syy firman perustamiseen, ei hän sitä itsekään uskoisi, sillä jokainen studio puhuu julkaisujen yhteydessään aika samaa jargonia. On silti helppo uskoa, että kyseessä on firman sydänprojekti, jolta on odotettavissa paljon.

Koska peliennakoita saapuu eetteriin lähitulevaisuudessa tukuittain, lieneekin aika palata takaisin messufiilistelyyn. Kolmen ensikertalaisen kanssa olin hivenen skeptinen siitä, kuinka mukavasti messuhallissa liikkuminen onnistuu. Huoli oli tyystin aiheeton, sillä näin sujuvasti ei ole aikaisemmin toiminta alueella lutviutunut. Nokkelat, omatoimiset sekä ahkerat matkakumppanit Jepu, Kastle, JaakkimO ja Tonppa ansaitsevat siis ison kiitoksen. On helppoa olla suitsimassa kalenterivastaavana menemisiä tilanteessa, jossa ei oikeastaan ole ongelmia.

Toisaalta toiminta messualueen ulkopuolella herätti monesti hilpeyttä. Kun Kölnin ydinkeskustan raidelinja oli remontin takia motissa, tarkoitti se myös muun liikenteen ruuhkautumista. Vahvana esimerkkinä voisi todeta, että neljän kilometrin matka messuhallilta hotellille vei apostolinkyydin sekä junan yhdistelmällä noin 25 minuuttia, kun taas puolivälissä aiempaa reittiä olleeseen ravintolaan sai taksilla kulumaan roimat kolme varttia. Kuten reissun aikana totesin varmasti ärsyttämiseen asti: "täällä voi mennä joko taksilla tai nopeasti". Noh, pitkien pressipäivien päätteeksi itse kullakin on jalat taatusti maitohapoilla, joten täysin ymmärrettävästi käveleminen ei ole aina se miellyttävin vaihtoehto kahdeksannen Kölschin jälkeen.

Köln on kaikesta huolimatta paikka, jonne on jossain välissä pakko sykähtää reissuun muulloin kuin elokuussa. Kun torstai-iltana poistuimme illan päätteeksi majapaikkaa kohti, päädyin mielivaltaisella päätöksellä ennemmin kävelemään itsekseni. Kaupungista kun huokuu näin Gamescomin aikana pelaamisen lisäksi myös vahva tunnelma. Ja niin, kenties alla oleva kuva kertookin mihin oli pakko pysähtyä matkan varrella. Pitkän reissun jälkeen köydenohut iltaryybähdys taisi olla ihan ansaittua, vaikka itse sanonkin.

Viimevuotinen lähtöpäivä oli täydellinen katastrofi onnellisesta lopputulemasta huolimatta, joten tällä kertaa päätin joukon puolesta, että lähdemme naurettavan aikaisin. Juokseminen lentokentällä kelloa vastaan kun ei ole ihan sitä, mitä haluan jäädä muistelemaan loistavasta reissusta. Ja niinpä jokaiseen mahdolliseen siirtymäväliin ympättiinkin puolisen tuntia, jotta mitään riskiä ei varmasti olisi. Vaan eihän se silti ihan nappiin mennyt, sillä junaliikenne Kölnin päärautatieasemalta Düsseldorfin lentokentälle ilmeisesti alkaa vasta yhdeksän ja kymmenen välissä. Siinä ehdittiin yli puoli tuntia odotellessamme piipahtaa paatunutta ateistisieluakin syvältä kouraisevan tuomiokirkon vieressä olevassa kahvilassa nautiskelemassa vielä yhdet aamukahvit ja -teet. Asiakaspalvelun taso oli kieltämättä niin juroa, ettei sille voinut kuin nauraa. Toisaalta lähes viikon ajan noin neljän tunnin yöunia nauttineen mielelle huumorin laatukriteerit eivät ole häävit.

Kun juna viimein päätti saapua asemalle, alkoi paluu Suomeen sekä kotona jääkaappiin unohtunut ja sitä myöten pilaantunut maitopurkki realisoitua mielessä väkevänä tosiasiana. Myöhästynyt juna herätti ryhmässämme pohdiskelua saksalaisista rakennetusta brändistä, jonka keskeisinä termeinä ovat järjestelmällisyys, säntillisyys ja ahkeruus. Eipä ole sellaista kuvaa itselle välittynyt kolmen reissun aikana, mutta ei anneta sen häiritä. Saksa on hyvä maa, vaikka Rädyn Sepi muuta virkkoisikin. Brändityöryhmä on joka tapauksessa tehnyt erinomaista työtä.

Lentokoneessa oli tarkoituksena ryhtyä kirjoittelemaan tätä tekstiä pois, mutta läppärin kulahtanut akku ja toisaalta mielen väsymys eivät tätä sallineet. Ehkä hyvä näin, sillä aivolohkojen rauhoittaminen pois ylikierroksilta Katatonian hempein sävelin oli taatusti ansaittua. Messujen aikana raskas työ vaati raskaat huvit, joten väsymys vyöryi vastustamattomasti itse kunkin päälle.

  

Kun yhdessä mennään ja porukalla tehdään niin kaikki valmistuu aikanaan. Operaatio Matkapäiväkirja on tätä myöten valmis, mutta ennakoiden tekeminen vasta alkaa. Tekstiä, kenties podcastia ja luultavasti ainakin jonkinlaista videota on saatavilla lähitulevaisuudessa. Vielä lopuksi on kiitettävä kaikkia reissussa olleita ylläpitäjiä, foorumilaisia sekä yhteyshenkilöitä. Yhteispäivällinen keskiviikkona loistavan Destiny-sisällön tuottaneen Nisupullan sekä konkarikävijä Triviumin kanssa oli jälleen mukava muisto. Kölsch koko kuusikolle, kiitos muille matkalla tavatuille ihmisille, tattis Köln ja danke schön Gamescom. Tapaamme toivottavasti uudelleen.