Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

: Menneisyys herää henkiin täydellisesti – ensitestissä Kingdom Come: Deliverance 2

Kingdom Come: Deliverance oli julkaisuvuotensa merkittävimpiä tapauksia, vaikka kärsikin useista lapsuksista. Se oli yksi omalaatuisimpia historiallisia seikkailupelejä, joka syntyi indie-studion intohimosta tehdä jotain erilaista, kuin mitä valtavirrassa oli tarjota. Siitä tuli hitti, ja jatko-osa oli vain ajan kysymys. KonsoliFIN pääsi testaamaan miltä tuntuu palata takaisin Bohemian maille.

Parannuksia laidasta laitaan

Kingdom Come: Deliverance II on kaikin tavoin merkittävä parannus alkuperäisestä. Se tekee kaiken sen, mitä jatko-osalta voikin toivoa. Mekaniikat ovat hienosäädettyjä, pelimoottori toimii paremmin, dialogi on jouhevampaa, ja kaikki tuntuu viimeistellyltä. Vaikka Kingdom Come: Deliverance oli erinomainen peli, jatko-osa saa sen näyttämään harjoittelulta itse pääkoitosta varten.

Pääsin kokeilemaan uutta seikkailua noin tunnin verran Gamescom-messujen yhteydessä, ja olisin halunnut jäädä loppupäiväksi talsimaan ympäri Warhorse Studion uutukaista. Sen luoma illuusio keskiaikaisesta Euroopasta on niin huumaava, että sen pariin voisi eksyä kuukausiksi edes huomaamatta ajankulua.

Demo kuitenkin rajoittuu yhteen kaupunkiin ja tehtävään, joka on kuitenkin skaalaltaan suurempi kuin muiden pelien päätehtävät. Ensimmäisen osan päähenkilö, Henry, on jälleen riitapukarien välikappaleena. Hän on saapunut kaupunkiin etsimään apua paikalliselta miekkamieheltä, joka on saapunut kaukaa opettamaan paikallisia uusissa taistelutavoissa. Ikävä kyllä paikalliset eivät halua olla missään tekemisissä kilpailijan kanssa, ja heidän tavoitteenaan on saada hänet häädettyä kaupungista.

Heti alussa voi nähdä, miten suuria harppauksia Kingdom Come: Deliverance II on ottanut. Dialogi tuntuu luontevammalta, valinnat ovat selkeämpiä, ja tekojen vaikutukset entistä monimutkaisempia. Kehittäjätiimin jäsen kertoo, että meidän tulisi valita tietyt dialogit tällä kertaa ajan vuoksi, sillä muut valinnat voivat johtaa huomattavasti suurempaan seikkailuun. Mikäli uutta tuttavuutta ei puolusta väkijoukkoa vastaan, hän poistuu kaupungista ja Henryn on lähdettävä etsimään miekkamiestä läheisistä metsistä ja pikkukylistä!

Ensimmäinen Kingdom Come oli jo huiman monipuolinen tämän suhteen. Jatko-osa kuitenkin haluaa ammentaa tästä entisestään. Kehitystiimin jäsen kertoo, että jokaisella tehtävällä on lukuisia eri tapoja, miten ne voivat ratketa, eikä peli rankaise sinua, jos teet asiat eri tavalla. Se on vain yksi keino edetä yli satatuntisessa seikkailussa omalla tyylilläsi.

Kaupungit elävät

Jahka miekkamiesten kahakka on selvitetty, Henry joutuu pohtimaan seuraavia askeleitaan. Loukattu matkalainen haluaa näyttää paikallisille, mistä kana pissii. Tätä varten pitäisi saada huijattua paikalliset kaksintaisteluun. Yksi vaihtoehto olisi varastaa heidän kiltansa seremoniallinen miekka, ja asettaa se heidän majatalonsa oven yläpuolelle. Paikallisten tapojen mukaan tämä tarkoittaa, että he olisivat valmiita kaksintaisteluihin.

Henry voi tässä vaiheessa laittaa ranttaliksi ja aiheuttaa älämölöä päiväsaikaan, jolloin tappelulta ei voisi välttyä. Hän voi puhua tiensä kilpailijoiden tiloihin, joko hurmaten tai vedoten omaan asemaansa yhteiskunnassa. Tai, kuten itse valitsin, hän voi kierrellä ympäri kaupunkia ja suunnitella keikan, jolla ryöstää miekka keskellä yötä.

Mikään ei estä etenemistä, eikä kukaan opasta sinua sanomalla, mikä olisi oikea tapa lähestyä ongelmaa. Kingdom Come: Deliverance II elää vapaudesta, ja se näkyy ja tuntuu jokaisessa hetkessä.

Kierrellessäni kaupunkia huomaan jatkuvalla syötöllä upeita yksityiskohtia. Paikalliset tavernat täyttyvät illan mittaan, kun työpäivät päättyvät. Sepät tekevät erilaisia duuneja tunnista riippuen. Yöllä vartijat huomauttavat, että kaikilla pitää olla jonkinlainen soihtu mukana, jotta muut näkevät, mitä olet tekemässä. Kaupunkia ympäröivä luonto muuttuu auringon laskettua, ja soihtujen keltaisesta hehkusta tulee yllättävän turvallinen olo pimeyden keskellä.

Pelin maailma on käsinkosketeltavan upea luomus, joka tuntuu aidolta. Siihen haluaa sukeltaa syvälle.

Tule jo

Oma ryöstöretkeni eteni tragikoomisesti.

Löydettyäni oikean talon, johon piti murtautua, onnistuin kaatamaan pöydällä olevat astiat heti astuttuani sisään. Paikallinen piika ryntäsi paikalle huutaen kuin palosireeni vartijoiden perään. Se siitä yrityksestä.

Toinen kokeilu meni paremmin. Uusittu tiirikointiin pohjautuva minipeli on loistava lisäys, joka tuntuu huomattavasti paremmalta kuin edeltäjässä. Henry hiiviskelee ja liikkuu myös kepeämmin kuin aiemmin, mikä tekee tutkimisesta entistä hauskempaa.

Löydettyäni miekan, minun silti piti paeta vihollisen majatalosta, löytää turvallinen paikka oleskella aamuun asti, ja asettaa miekka näkyvälle paikalle killan oven ylle. Kaupunki kuitenkin huokuu elämää, jopa öisin. Paikalliset vartijat tarkkailevat kujia ja yökukkujia. Eläimet pitävät ääntä, ja paikalliset juopot alkavat äänekkäästi haastaa riitaa, jos he kokevat olonsa uhatuksi.

Huomasin, etten halunnut tarinan jatkuvan ja tehtävän päättyvän, joten päädyin tutkimaan jokaista eri sopukkaa ja kujaa, minkä vain löysin. Tästä huolimatta en ehtinyt edes nähdä murto-osaa tästä pienestä kaupungista, kun aika oli täynnä. Kehittäjätiimin jäsen kertoi, että tämä on vain pieni paikka Kingdom Come: Deliverance II:en maailmassa. Se on kuitenkin suunniteltu tarkoituksella niin, että jopa sen parissa voi viettää yhtä paljon aikaa kuin muiden pelien päätarinan kanssa.

En ehtinyt edes tutustua pelin muihin osa-alueisiin, kuten kaupantekoon, turnajaisiin, tai siihen, miten oma käytös vaikuttaa maailman menoon. Puhumattakaan lukemattomista sivutehtävistä ja salaisuuksista, mitä se pitää sisällään. "Tämä on meidän versio luolastoista, joissa ei ole lohikäärmeitä", kehitystiimin jäsen naurahtaa. Hän viittaa maailmankuuluun Dungeons & Dragons -pöytäpeliin, joka on teoriassa ääretön maailma täynnä potentiaalia.

Se sama tuntuu pätevän Kingdom Come: Deliverance II:een, jolta voi odottaa yhtä syvintä pelikokemusta, mitä ensi vuonna on luvassa.

Kirjaudu kommentoidaksesi

Juttusarja: GC 2024

<< Edellinen: "Me myymme iloa ja muistoja" – haastattelussa Limited Run Gamesin Jared Petty
>> Seuraava: Pikkuiset painajaiset tulevat uniin – KonsoliFIN testasi Little Nightmares III:a
 
Julkaisijat: