Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Tämä kaikki on tapahtunut joskus aiemmin ja tapahtuu uudestaan. Avaussanat vuoden 1953 Peter Pan -piirretystä tuntuvat olevan Disneyn nykyinen motto. Tai oikeastaan minkä tahansa Hollywood-studion. Mikä-mikä-maan seikkailu on ajaton (tik-tak, tik-tak) klassikko, jonka näytelty uusioversio ei tuo teokseen mitään uutta.

Taas yksi lisää

Lapsuutemme klassikkopiirretyt tuntuvat kaikki saavan modernin käsittelyn, oli sitten kyseessä Aladdin, Leijonakuningas, pian teatterit valloittava Pieni merenneito tai varjoansa metsästävä Peter Pan. Yksikään näistä ei ole tuonut mitään lisää lähdeteoksille, mutta rahaa ne ovat takoneet Disneylle sitäkin enemmän. Nostalgia on vahva huume. Varsinkin henkilöille, jotka haluavat jakaa omille lapsilleen samaa taikaa, jota koimme itsekin pienenä.

Peter Pan & Wendy (suomeksi Peter Pan ja Leena) ei ota mitään riskejä, vaan kertoo saman alkuperäistarinan uudestaan päivittäen muutamia teemoja nykypäivän standardeille sopivaksi. Langanlaiha ja mustasukkainen Helinä-keiju ei enää mittaile takamuksensa leveyttä tai ole pahansuopa, kapteeni Koukulla ei ole tuplasikaria suussaan ja alkuperäiskansat esitetään paremmassa valossa. Kadonneet pojatkin ovat saaneet joukkoihinsa muutaman tytön.

Visuaalisesti pettymys

Elokuva kerrotaan Wendyn/Leenan (Ever Anderson), eli aikuisuuden kynnyksellä olevan nuoren naisen näkökulmasta, joka ei haluaisi luopua lapsuuden saduista ja leikeistä. Hän ottaa suuremman roolin ikuisessa satumaailmassa elävien lasten elämästä ja kantaa sankarin viittaa, kun Peter ei siihen pysty. Teos on aina ollut pohdintaa lapsenomaisen riemun unohtamisesta ja aikuisuuden vakavuudesta – ihmisten tavasta luopua mielikuvitusmaailmoista ja leikistä. Sama punainen lanka on onneksi edelleen mukana.

Piirretty tarjoaa enemmän (fyysistä) huumoria ja soveltuukin lähes kaiken ikäisille, kun taas Peter Pan & Wendy sisältää muutamia pelottavia kohtauksia sekä väkivaltaakin. Sen kohdeyleisö tuntuu olevan esiteinit tai sitä vanhemmat. Vaikka merirosvot esitetäänkin pääasiassa hölmöläisinä, niin ne ovat silti uhkaavia rosmoja likaisine hampaineen. Jude Law’n tulkitsema kapteeni Koukku – koko tarinan tärkein hahmo – ei kestä vertailua Dustin Hoffmanin vastaavalle. Ja vaikka en haluaisi lapsinäyttelijöitä kritisoida, niin myös Peter Panin (Alexander Molony) suoritus jää melko unohdettavaksi. Sivurooleissa vilahtavat Molly Parker ja Jim Gaffigan.

Kaikki tämä on vaikea niellä, varsinkin kun ohjaajan penkillä istuu David Lowery. A Ghost Storyn ja The Green Knightin visuaalisesta omaperäisyydestä ja pysäyttävästä kuvauksesta ei ole tarttunut Peter Panin seikkailuun kovinkaan paljoa. Vihreän ritarin tapa kuvata luontoa, maisemia ja tarunomaista kuvastoa herätti luottamusta teokseen, mutta lopputulos on tylsä, varman päälle pelaava lastenelokuva. Mikä-mikä-maa olisi ollut loistava tilaisuus esittää kekseliäitä ratkaisuja ja hyödyntää komeita kuvausympäristöjä. Kaiken kukkuraksi erikoisefektit – varsinkin lentäminen ja kerran ruudussa vilahtava jättiläiskrokotiili – eivät vakuuta.

Peter Pan & Wendy on unohdettava kokonaisuus.

Peter Pan & Wendy on unohdettava kokonaisuus. Se ei ota riskejä, vaan päivittää klassikkotarinan laiskasti nykypäivän lapsille. Itse katsoin mieluummin alkuperäisen piirretyn, jolla on sentään luonnetta vanhentuneista näkemyksistään huolimatta. Aika ei ole ollut sen animaatiojäljelle ja näyttelijäkaartille vihollinen.

Peter Pan & Wendy -elokuva lisätään Disney+:lle 28 huhtikuuta.

Kirjaudu kommentoidaksesi