Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Baker Streetin kuuluisin asukas on pitänyt pintansa vuosista toiseen dekkaririntaman uusista haastajista huolimatta. Rikosklassikot viihdyttävät edelleen, sillä Sir Arthur Conan Doylen luomista hahmoista ammennetaan teoksia moneen eri mediamuotoon. Yksi erinomainen tapa uppoutua Holmesin ja Watsonin maailmaan on jo 1980-luvulla lanseerattu Sherlock Holmes: Consulting Detective -lautapelisarja.

Vanhoja tapauksia uusissa kansissa

Uudelleen julkaistu Carlton House & Queen's Park -kokonaisuus päästää pelaajat mittelöimään itse mestaria vastaan kymmenessä eri tapauksessa. Lopputulema on usein nöyryyttävä tappio ärsyttävän ylimieliselle Holmesille, mutta se ei haittaa. Rikoksia ja mysteereitä ratkoessa aika ja mielikuvitus lentävät, kun mitä monitahoisemmat tapaukset vaativat peliseurueen herkentymättömän keskittymisen. Ja mikä parasta, homma toimii mainiosti myös yksin.

Materiaalit ovat todella laadukkaita.

Jykevän tyylikäs paketti sisältää ohjekirjasen, osoitekirjan, viktoriaanisen ajan Lontoon kartan sekä pohjakuvat pelien nimeä kantavista paikoista, Carlton House -kartanosta ja kuuluisasta Queen’s Parkin puistoalueesta. Lisäksi mukana tulee jokaisen rikoksen päiväykselle päivätyt The Times -sanomalehdet ja tapauskohtaiset vihkot, joissa kuvataan tapaukseen liittyvät asiat, ihmiset ja keskustelut. Consulting Detectiven rikokset – usein murhat – aukeavat hitaasti lukuisten tekstien ja kuulustelujen kautta, joten peli vaatii muistiinpanojen ohella paljon englanninkielisen tekstin lukemista. Yksin pitkien kuvausten sisäistäminen ei vaadi ihmeitä, mutta isommassa porukassa 1800-luvun lopun tapahtumien ääneen lukeminen vaatii asteen parempaa lausumista tarinan kertojalta ja kuuntelijoilta tarkkaa keskittymistä. Lopputulos kuitenkin palkitsee leikkiin lähtijän.

Rikospaikasta toiseen

Pelin kulku on suhteellisen suoraviivainen prosessi, joka vaatii ennen kaikkea rauhallisen tilan sekä pöytätilaa. Tapaukset kestävät kolmestakymmenestä minuutista pariin tuntiin riippuen porukan koosta ja rikoksen haasteellisuudesta. Lontoon kartan ympärille asetellaan sanomalehdet, pohjakuvat sekä osoitekirja, jonka avulla pystyy suunnistamaan pitkin pääkaupungin katuja. Tämän jälkeen yksi toimii kertojana ja lukee tapauskohtaisesta vihkosta alkutilanteen kuvauksen. Usein mysteerit starttaavat 221B Baker Streetin savuisesta asunnosta, minkä jälkeen Wigginsin johtamilla katulapsilla on vapaat kädet siirtyä mihin vaan ympäri Lontoota. Kartta on jaettu ilmansuuntien mukaan alueisiin, ja jokaisella alueella on noin sata paikkaa.

Tietolähteistä on paljon apua, ja ne on listattu ohjekirjan takakanteen.

Loogisin valinta on yleensä mennä suoraan rikospaikalle, saada lisäinfoa traagisista tapahtumista ja siirtyä uusien johtolankojen perässä kuulustelemaan silminnäkijöitä taikka kuolinsyytutkijaa. Scotland Yard sijaitsee esimerkiksi osoitteessa 13 SW, joten sinne mentäessä kertoja lukee kyseisen kappaleen vihosta pöytäseurueelle. Tämän jälkeen joku saattaisi piipahtaa 34 SE:ssä, jolloin kyseisen paikan kuvaus luetaan – ja niin edelleen. Joskus visiitit saattavat sisältää pitkiä keskusteluja, joskus käteen jää vain tyhjä arpa. Tärkeää on myös lukea The Timesin uutiset ja ilmoitukset, koska niistäkin saattaa olla merkittävää hyötyä.

Tappiokin saattaa olla joskus voitto

Tavoite on ratkaista murhat ja muut mysteerit mahdollisimman pienellä lukumäärällä siirtoja, sillä jokainen visiitti maksaa pisteitä taistossa mestarisalapoliisia vastaan. Sherlock päättelee usein tapahtumien kulun maineensa mukaisen tehokkaasti. Vaikka kuinka keräisi johtolankoja tai tekisi päätelmiä, selkeää vastausta ja syyllistä ei välttämättä pysty muodostamaan, joten jossain vaiheessa on parasta vain tehdä sivistynyt päätelmä tai arvaus sekä syyllisistä että rikoksen taustoista. Tämän jälkeen vihon lopusta vastataan kuuteen kysymykseen, luetaan Sherlockin syväluotaava analyysi ja katsotaan kirjekuoresta, kuinka pahasti omat päätelmät menivät metsään.

Juttukohtainen vihko sisältää jokaiselle paikalle omat tekstinsä.

Oikeista vastauksista saa pisteitä, mutta jokaisesta ylimääräisestä visiitistä verrattuna Holmesin toimintaan kertyy tilille viisi miinuspistettä. Jos esimerkiksi Sherlock ratkaisi tapauksen kuudella siirrolla ja pelaaja(t) viidellätoista, miinuksia kertyy jopa 45 kappaletta. Jos pääsee edes lähelle Sherlockin tulosta, on suoriutunut erinomaisesti!

Loistavasti kirjoitettu, Watson

Consulting Detective tavoittaa Doylen luoman maailman tunnelman liki täydellisesti. Käsikirjoitus sisältää kiinnostavia henkilöitä, viheliäitä rikollisia, yllättäviä juonikoukeroita ja viiltävää holmesmaista huumoria. Oli sitten kyseessä kosto- tai ryöstöjupakka, motiivit eivät aina ole sitä miltä aluksi näyttävät. Osa tapauksista ovat äärimmäisen monimutkaisia, jolloin ratkaisu saattaa mennä kaikesta huolimatta ohi, mutta pelaamisen hauskuutta pieni epäonnistuminenkaan ei onnistu pilaamaan.

Mainio kokonaisuus, kerta kaikkiaan!

Päättelyketjut ja omin käsin tehdyt muistiinpanot herättävät sisäisen salapoliisin, jota tarkat kuvaukset miljöistä sekä henkilöistä ruokkivat. Tapauksissa on hauskasti jatkumoa, sillä kymmenen tutkimusta tapahtuvat parin vuoden aikajanan sisällä, ja muun muassa sanomalehdet sisältävät viittauksia aiempiin rikoksiin tai tuttuihin.

Epälineaarinen tarinankerronta sisältää paljon haasteita, mutta Carlton House & Queen’s Park onnistuu yllättävän hyvin kuljettamaan salapoliisityötä yksi askel kerrallaan eteenpäin. Aivan kuten alkuperäiset rikosklassikot, nämäkin toimivat oivallisen ja terävän kirjoituksensa ansiosta. Uudelleenpeluuarvoa paketti ei sisällä, mutta toisaalta kymmenessä tapauksessa riittää ajanvietettä useiksi tunneiksi. Mainio kokonaisuus, kerta kaikkiaan!

Kirjaudu kommentoidaksesi