Kaunista anarkiaa
Ensikosketus The Ascentiin saa silmät pyöristymään päässä. Pelimaailma on todella hyvännäköinen kaikkine yksityiskohtineen ja valaistukset, varjot ja räjähdykset toimivat moitteettomasti. Hahmot ovat hieman miljöötä yksinkertaisempia, mutta tässä vaiheessa huomioni kiinnittyykin animaatioihin. Tavat, joilla pelihahmo kyyristyy ampumaan suojan takaa pitäen samalla päänsä alhaalla, tai hahmon kyyristyessä korjaamaan jotain, tuntuvat todella sulavilta ja yllättävän vivahteikkailta. Tämäkö on tosiaan saavutettu vain 12 ihmisen voimin?
Toinen hieno asia teoksessa on ehdottomasti äänimaailma. Aseiden erilainen jyrähtely tuntuu loistavalta ja futuristinen jumppamusiikki saa veren pumppaamaan juuri sopivissa määrin. Ääninäyttely on hieman harvinaisempaa, mutta todella toimivaa silloin kun sitä kuulee. Kadulla ihmisten keskinäinen porina on korvattu siansaksalla tekstitysten juostessa ruudun alareunassa.
Megakorporaation hylkäämän maailman katukuva on täynnä roskaa, populaatiota, rikkoutuvia laatikoita ja räjähtäviä tynnyreitä. Paljon tuhoutuvia objekteja ja tietysti veripalttuna ilmaan tuhoutuvia vihollisia. Katukuva on kaikessa elävyydessään myös hyvin sarjakuvamainen, tuoden mieleen elävästi esimerkiksi Judge Dreddin.
Söiskö lyijyä vai purkkaa?
The Ascentin pelattavuus on todella räiskintäpainotteista. Roolipelielementit tuovat peliin lähinnä taitopisteitä ja erilaisia cyberneettisiä lisäjatkeita, joita pelaaja voi hahmoonsa asennella ja saada uusia erikoistapoja lahdata vihuja. Taitopisteitä voi käyttää passiivisiin kykyihin, kuten nopeampaan aseen lataamiseen, suurempaan kriittisen osuman mahdollisuuteen tai mahdollisuuteen väistellä luoteja.
Tässä vaiheessa mainitsemisen arvoista on kyky ampua joko ylemmäs tai alemmas; hahmo voi joko ampua normaalisti keskiruumiin korkeudelta, tai tähdätä ylemmäs, osuen joko pidempiä kohteita päähän tai ampuen esteiden yli jos hahmo on kyyristynyt suojaan. Suojautuminen ja eri korkeustasoilta ampuminen luovat peliin lisää taktikoinnin varaa. Vihulaisten AI on hommassa täysin mukana, yrittäen suojautua itsekin tai yrittäen piirittää suojautuneen pelaajan.
Peli on varsin haastava. Vaikeusasteita räplätessäni huomasin, että jossain välissä myös helpoimmalla asteella pelaaminen johti useampaan kuolemaan loppupään pääbossien kanssa. Tämä on varmasti asia, josta isometristen ammuskelupelien ystävät vain tykkäävät: on aina parempi kun tällainen peli on hieman turhankin haastava, kuin että se olisi liian helppo. Taistelutilanteissa joutuu huomioimaan paljon erilaisia asioita selviytyäkseen, ja käyttämään hyväksi jokaista hahmon kykyä ja pelikentän suojaa tai räjähdettä. Tämä lisää taitopisteiden ja niiden sijoittamisen tärkeyttä. Taktikointi on peleissä aina jees, mutta minusta tuntuu silti että pieni optimointi eri vaikeusasteiden välillä voisi olla tarpeen. Varsinkin soolona pelattaessa. Jotkut taistelut tuntuvat täysin siltä, että ne on suunniteltu useamman ihmisen pelattavaksi.
Joitain pikkujuttuja jäin teokselta kaipaamaan, kuten juoksunappia, ja varsinkin rauhallisessa katukuvassa, kun kaupasta toiseen käveleminen ei tunnu tarpeeksi nopealta. Toinen juttu on että välillä pelimaailma itse tulee hahmon eteen näköhäiriöksi: esteet eivät muutu läpinäkyviksi eikä maailmaa voi pyöritellä näkökulman vaihtamiseksi. Näiden juttujen puuttuminen on kuitenkin ymmärrettävää pienen tiimin peliltä. Yhtiöltä vaadittaisi aika paljon jos pelikentät pitäisi suunnitella joka näkökulmasta ja juokseminen voisi vaikuttaa ärsyttävästi kuvataajuuteen. Mistä pääsemmekin viimeiseen osioon..
Ärsyttävät kuvataajuudet
Teos on varsin hauska kokemus, mutta ikävä kyllä tekninen puoli vaatii risuja. Vaikka pelin Steam-versio toimii melko lailla moitteettomasti, Game Pass -version kanssa on ollut todellisia ongelmia, varsinkin freimien äkkinäisen putoamisen suhteen. Tiettyjä asioita on jo korjailtu, mutta jotkut uudistukset ovat taas poikineet lisäongelmia, kuten tuttuun kaavaan tietokonepelien kohdalla kuuluu:
Peli sai tätä kirjoittaessani juuri pari päivää sitten uuden patchin, jonka oli määrä korjata joitain yhteispeliin kuuluvia bugeja. Ikävä kyllä tämän patchin myötä internet on alkanut myös ulvomaan lagisuuden lisääntymisestä. Kuvataajuus tipahtelee välillä täysin typerille taajamille, ja tämä ongelma odottelee edelleen korjaamistaan. Mahdollisimman eheän pelikokemuksen saamiseksi suosittelisin Steam-versiota, mutta sehän taas valitettavasti maksaa — kokonaiset 30 euroa.
Haastava toiminta ja elävä maailma saavat kuitenkin varmasti kohdeyleisön valtaansa. Neon Giant on avannut oman pelinsä kehittäjien kentällä todella tyylikkäästi, ja odotan mielenkiinnolla tulevia projekteja.
