Lisenssipelejä ajatellessa tulee mieleen helposti
persoonattomat toimintapelit, joilla ei ole oikeastaan muuta tekemistä
lisenssinsä kanssa kuin esimerkiksi elokuvasta otetut hahmot ja
ympäristöt. Muuten kyseessä voisi olla mikä tahansa keskinkertainen
toimintapläjäys. Onneksi silloin tällöin pelintekijät löytävät
lisenssille hieman mielikuvituksellisempia käyttötapoja, kuten tässä
idealtaan varsin hyvässä Harry Potter -pelissä.

Tervetuloa seuraamaan huispauksen mestaruuskisoja


Kuten nimestä voi päätellä, keskittyy Huispauksen MM-kisat tuohon Harry
Potter –kirjoista ja elokuvista tuttuun vauhdikkaaseen urheilulajiin,
eli huispaukseen. Siinä pelaajat liikkuvat soikion muotoisella kentällä
vauhdikkaasti ratsastaen lentävillä luudilla. Se muistuttaa etäisesti
amerikkalaista jalkapalloa ja koripalloa. Tarkoituksena on saada pallo,
jota kutsutaan kaadoksi, kentän päissä olevien maalivanteiden läpi.
Maalista joukkue ansaitsee kymmenen pistettä. Kaatojen lisäksi pelissä
on myös muunlaisia palloja, eli noiduttuja ryhmyjä ja kultasieppi.
Ryhmyjen tarkoitus on lähinnä jahdata pelaajia umpimähkäisesti, joten
jokaisessa joukkueessa on omat pelaajat mailojen kanssa pitämässä nämä
kiusankappaleet sopivan etäisyyden päässä. Pelissä ei ole minkäänlaista
peliaikaa, vaan ottelu päättyy, kun jommankumman joukkueen etsijä, eli
siepin nappaamiseen erikoistunut pelaaja, onnistuu löytämään ja
nappaamaan kultasiepin. Se joukkue, joka nappaa kultasiepin, saa
lisäksi 150 pistettä, joka yleensä riittää ottelun voittamiseen, mutta
varmaa tämä ei tietenkään ole.

Aluksi pelaajalle opetetaan
pelin perusteet käymällä läpi sarja harjoitteita, jolloin opitaan
jahtaajan ohjaamisen perusteet, kuten syöttäminen ja myös joitakin
erikoisliikkeitä. Tätä seuraa Tylypahkan Huispaus Cup, jonka
voitettuaan voi vasta osallistua maailmanmestaruuskisoihin. Harjoitteet
ja helpot cup-ottelut ajavatkin pelaajan varsin hyvin sisään pelin
saloihin. MM-kisoihin valitaan yksi maailmanjoukkueista, eli esimeriksi
USA, Espanja tai vaikka Englanti. Suomen joukkuetta ei valitettavasti
löydy, vaan koko Skandinavia on laitettu yhdeksi ja samaksi
joukkueeksi.

Varsinkin elokuvissa huispaus esitetään
todella nopeana ja kaoottisena lajina, mutta sama vauhdin tuntu ei
videopelistä valitettavasti välity . Ensinnäkin pelaaja on suurimmaksi
osaksi rajoitettu pelaamaan jahtaajien roolia, eli niiden jotka
huolehtivat kaadon viemisestä maaliin. Esimerkiksi lyöjät, jotka
pitävät ryhmyt poissa oman joukkueen pelaajien kimpusta, ovat aina
tietokoneen ohjauksessa. Toisaalta jahtaajien rooli onkin erittäin
merkittävä etsijän ohella, mutta niiden liikuttaminen tuntuu todella
jäykältä verrattuna siihen miten niiden on totuttu kiitävän
valkokankaalla. Luudalla "kiitäminen" kentän päästä päähän tuntuu
kestävän ikuisesti. Lisäksi esimerkiksi lentokorkeuteen ei pelaajalla
tunnu olevan mitään merkittävää vaikuttamisen mahdollisuutta, vaan peli
valitsee sen umpimähkäisesti.

Ainoa tapa tehdä hienoja
pelikuvioita onkin syöttökombot, eli kaadon heittäminen nopeasti
yhdeltä jahtaajalta toiselle ja siitä heti seuraavalle. Tämän lisäksi
kun onnistuu heittämään kaadon maalirinkulan läpi, palkitaan pelaaja
yleensä erikoisliikkeillä sekä lisäyksellä kultasieppipalkkiin.
Erikoisliikkeiden avulla voi kaadon napata vastajoukkueelta hieman
helpommin kuin normaalilla taklauksella ja vieläpä paljon
tyylikkäämmin. Yksi esimerkki erikoisliikkeestä on lyöjän mahdollisuus
lyödä ryhmy vastajoukkueen kaatoa kantavan pelaajan kimppuun. Tämä
onkin ainoa tapa, jolla lyöjää voi kontrolloida edes jotenkin. Onpa
mukana myös joukkue-erikoisliikkeitä, joita käytettäessä seuraa pitkä
animaatio, jolloin joukkue tekee maalin omalla tyylikkäällä tavallaan.
Varsinainen hyöty tässä on se, ettei vastustaja voi estää näin tehtyä
maalia mitenkään.

Silmät auki


Varsinainen tarkoitus komboilla ja tempuilla pisteiden tyylikkäiden
keräämisen lisäksi on kartuttaa kultasieppi –palkkia. Kummallakin
joukkueella on oma palkkinsa, jotka on asetettu ruudun ylälaitaan.
Palkit kasvavat pelin aikana lopulta koskettamaan toisiaan, jolloin
etsijät ovat löytäneet kultasiepin ja tästä alkaa sen hurja takaa-ajo.
Tämä onkin oikeastaan pelin ainoa osuus, josta löytyy jo vauhtiakin. Se
joka on onnistunut kartuttamaan itselleen enemmän kultasieppi –palkkia
saa sen mukaisesti myös enemmän turboa lentävän luutansa
nopeuttamiseksi ja täten paremmat mahdollisuudet siepin nappaamiseen.


Pelimekaniikka kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta sen toteutus ontuu.
Koska kultasieppi –palkin kasvattaminen on itse asiassa pelin
varsinainen tarkoitus, ei pelaajan kannata pelkästään rynnistää
tekemään pisteitä. Sen sijaan hänet on pakotettu tekemään näyttäviä
syöttökomboja ja muita temppuja, vaikka näille ei varsinaisesti olisi
edes tarvetta. Lisäksi syöttämisen onnistuminen on varsin
sattumanvaraista, sillä muut jahtaajat liikkuvat omilta sektoreiltaan
minne sattuu ja pelaajan on käytännössä heitettävä kaato sokeasti
johonkin suuntaan ja toivottava, että oman joukkueen pelaaja sattuu
nappaamaan sen. Aktiivisestikin temppuja tekemällä kestää kultasiepin
ilmaantuminen peliin turhan kauan, jolloin otteluista tulee helposti
ylipitkiä ja puuduttavia. Kontrollit sentään soveltuvat hyvin
lapsi-ikäisille Xboxin pelaajille yksinkertaisuutensa ansiosta, mutta
sisältöön olisi pitänyt kiinnittää tarkempaa huomiota.


Visuaalisesti Huispauksen MM-kisat näyttää hyvältä. Huispausareenat
ovat kaikki näyttäviä ja persoonallisia riippuen siitä, missä maassa
ottelu käydään. Hahmoanimointi näyttää juuri sopivan elävältä. Koska
kyseessä on taikuuteen perustuva urheilulaji, on mukana sopiva annos
aiheeseen sopivia efektejä. Esimerkiksi kultasieppiä jahdatessa jää
jälkeen tyylikäs kultainen vana. Vanalla on pelillinenkin merkitys,
sillä lentäessä sitä pitkin täydentyy etsijän turbopalkki, jolloin
pelaaja saa luudastaan tarpeeksi vauhtia saadakseen siepin kiinni ennen
vastapelaajaansa. Äänetkin on toteutettu mallikkaasti. Yleisö elää
pelin tapahtumien mukana, joka ilmenee luonnollisesti kohauksina ja
muina ärjyntöinä. Onpa mukana myös ottelujuontaja, joka selostaa
katsojille pelin tapahtumia. Pelissä onkin todellisen eeppisen väännön
tunnelmaa.

Harry Potter ja Huispauksen MM-kisat on
ajatuksena mielenkiintoinen, mutta tällä kertaa toteutus tekee siitä
valitettavan keskinkertaisen. Vauhtia olisi voinut olla ainakin pykälän
enemmän ilman, että nuoremmatkaan pelaajat siitä kärsisivät yhtään.
Mukana sentään on moninpeli kahdelle pelaajalle samalta koneelta, joten
kaverin kanssa voi ottaa mittaa siitä kumpi on todellinen huispauksen
mestari. Innoikkaimmat Harry Potter -fanit saavat tästä ainakin jonkin
verran iloa irti, jolloin pelin ostamista voi ainakin kokeilun jälkeen
harkita. Muiden tuskin kannattaa vaivautua, vaikka fantasiaurheilulle
olisi varmasti enemmänkin kysyntää Xboxin pelitarjonnassa.