Aika lailla muuttumattomana säilynyt menestyksen resepti ei liene vieras Jackboxia aiemmin pelanneille. Mikäli kuitenkin sattuisi niin, että artikkelin ääreen on jostain kumman syystä eksynyt otus, joka ei ole koskaan moisesta hullutuksesta kuullutkaan, voi hän itseään sivistää jakkilootan aiemmasta osasta julkaistun arvostelun parissa. Nopeasti. Me odotamme täällä.
No niin, nyt kun kaikki olemme perillä pelin perusteista, voimme keskittyä tämän tekstin lihalliseen osioon. Kuten edeltäjänsäkin The Jackbox Party Pack -sarjan päänimikkeiden mittavahkossa kavalkadissa, nummero 9 lupaa nostaa bileiltasi tunnelman kattoon viiden uude(hko)n pelin voimin. Tällä kertaa huumorilihasta venytellään kilpalajeissa Fibbage 4, Roomerang, Junktopia, Nonsensory ja Quixort.
Fibbage 4 – tämähän on petkuhuiputusta!
Nimensä perään änkeytyneestä lukusanastakin voitaneen päätellä, jotta kyseessä on kohtuuvanhan klassikon uudelleenversiointi. Perusidea jossain muodossaan on kaikille maakuopasta joskus pois pungertaneille tuttu (joskin konseptin nimi vaihtelee): keksi mahdollisimman vakuuttava valhe kapsahtamatta itse lankaan. Pisteitä ropisee sen mukaan, miten hyvin pokeri pitää ja/tai sumutussensori väpäjää. Klassikko tämä on syystä, kavereiden kuupottaminen on aina yhtä palkitsevaa, ja vaikkei huijarihupailu piengallupin rankingissa kovin korkealle kiivennytkään, on mielestäni tällaiselle aina jaakkolaatikossa tilaa. Koskapa näitä pelejä on viisi, on lopullisen arvosanan muodostaminen kovin helppoa ja sen seuraaminen aivan livenäkin mahdollista: tilanne tällä hetkellä siis 1/5.
Roomerang – BB:stä tuttu
Henkilökohtaisiin inhokkeihini kuuluneessa Roomerangissa lyöttäydytään isoveikan kortteeriin, jossa mahdollisesti ikävällä on sinun nimesi. Pelin henki on selvää pässinlihaa sooparealitynsä vahdanneille, muiluta muut rökseikköön jääden itse pistepotteinesi tunkiolle kuopsuttelemaan.
Jo ammoisina aikoina tälläkin alustalla arvostellun Jackbox Party Pack 4:n valikoimasta löytyneen Monster Seeking Monsterin kanssa saman ongelman jakava Roomerang löysi nyt pitkien piuhojen päästä pelinautintoa hiukkasen kohottaneen ratkaisun: Kaveri- ja parisuhteiden varomiset voi helpommin unohtaa, kun vaihtaa iänikuiset kulahtaneet nickinsä upouusiin. Näinpä ei vierustoveri tiedäkään, kuka aamiaismuroihinsa on tällä kertaa pissimässä. Tästä vain seuraa ongelmana pokerinaaman pitäminen, sillä lukuisten tehtäväkierrosten seuratessa toisiaan pettymykset ja voitonhetket osuvat väistämättä miltei kaikkien kohdalle. Nimimerkkien taustalla lymyilevien umpojen arvailu tuo kuitenkin oman hauskan lisäjuonteensa muuten ehkä pituuttaan puisevaan pelituokioon.
Roomerang tuntui selkeiten jakavan porukan mielipiteet, muut pelaajat siis tykkäsivät tästä paljonkin – mutta koska arvostelu on minun, ei ääntä ja tilanne edelleen 1/5!
Junktopia – akiksi akin paikalle
Junktopian ihmeellisessä maailmassa lihmakka velho on loihtinut asukkaat suht noheviksi sammakoiksi. Jotta konnan muodosta saisi paluutiketin ihmismäisempään olomuotoon, on tienattava mahdollisimman paljon rahuleita palsanmäkeläiseen tyyliin, eli ostettava romu niin halvalla kuin suinkin ilkeää ja satuiltava sille katteet kohdilleen. Jälleen kerran kanssakurnuttajasi päättävät, josko myyntiartikkeleidesi huumoriarvo oikeuttaa ihmisyytesi palauttamiseen. Juttu toimii, alkaa kiinnostaa ja allekirjoittaneella amfibina on hauskempaa: 2/5.
Nonsensory – haluatko nähdä monkeriaani?
Ehkäpä haastavimmiksi osoittautuivat istunnot tämän nimikkeen parissa. Idea itsessään ei liene mitenkään mahdoton ymmärtää meillekään, joitten harmaa massa tasaiseen tahtiin valuu vaikkuna tyynylle: Piirrä tai kirjoita tarjotulle skaalalle osoitettuun kohtaan omasta mielestäsi oikea tulkinta annetusta aiheesta, jonka jälkeen veikkaillaan tovereitten hengentuotosten sijaintia vastaavilla asteikoilla. Simppeliä, eikös?
Puhelimen pelinäkymän hienoinen epäselkeys kuitenkin sai usean kisailijan jättämään huomiotta erittäin olennaisia yksityiskohtia tehtävänannosta. Tämä teki useimmiten voittamisesta enempi arpapeliä kuin pokeria. Tärkeintähän ei kuitenkaan ole voitto vaan halpa humala, joten hauskaa tämänkin parissa sai pidettyä, mikäli pystyi oman voitonvimmansa kotvaseksi unhoittamaan. Siitä siis piste, tukkimieheni kirjanpito sanoo 3/5.
Quixort – riviin, järjesty!
Käsittelyssä viimeisenä ja tällä kertaa myös vähäisimpänä Quixort, joka ainakaan muutaman läpivientikerran jälkeen ei säväyttänyt oikein ketään pelaajista. Sanan varsinaisessa merkityksessä palikkapelissä tiimeittäin työskennellen sortteerailtiin aihepiirin sanoja sisältäviä palikoita oikeaan järjestykseen. Teemat vaihtelivat historiallisten tapahtumien aikajanoista joululaulujen ja televisiosarjojen tunnareiden sanoituksiin. Olihan sekaan heitetty toki aikarajaa ja muutama muu kommervenkki, mutta kakanhajua ei rusinoilla peitetä: Koruttomuudessaan idea oli ehkä jopa liiankin yksitotinen ja mahdollisesti siksi pelikerrat jäivät harvoiksi. Ei pistettä tälle, eli saldo yhä 3/5.
Après la boîte, le déluge
Kolme viidestä. Ei huono, sanoisi kalju kansantanssikynttilämmekin – vai sanoisiko? Mikäli illanviettoihinsa kaipaa matalan kynnyksen ajanvietettä engelskaa kepoisasti taittaville, lienee mikä tahansa Jackbox Party Packeistä peli paikallaan. Plussaa ne saavat mahdollisuudesta etähöpsöttelyyn Twitchin välityksellä sekä sovelluksettomuudesta. Vain tähän ja yhteen aiempaan sukunsa vesaan tutustuneena en osaa laittaa kumpaakaan oikein minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen sukulaistensa suhteen. Jos siis sarja on ennalta tuntematon, voi tutustumisen aloittaa aivan mainiosti vaikkapa tästä osasta. Vanhat ystävänsä varmasti myös löytävät oikeutuksen tämänkin vuosikerran hankkimiseen.
Selvisimmekö matkastamme hokkus pokkus lodjulaan ehjin nahoin ja tikuttomin tassuin? Emmeköhän: ensi vuoteen siis!
