Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

aliens dark descent nostokuva

Kerrostalossa kaikki voivat kuulla huutoni

Tindalos Interactiven kehittämä Aliens: Dark Descent on toiminta-strategiapeli, joka toimii hyvin eri tavalla kuin mikään teos, mitä olen ennen pelannut. Se on vaikea, se on kuumottava… mutta niin kai Alienin pitää ollakin?

Pelaaja komentaa ryhmää armeijan körmyjä, jotka ovat tehneet pakkolaskun lähimmälle löytämälleen planeetalle. Elokuvista tuttuja ötökkähirviöitä on tietysti joka puolella. Tehtäväsi on tappaa mötöjä ja löytää varaosia, jotta voit kunnostaa aluksesi ja päästä takaisin kotiin – tai edes minne tahansa muualle.

Hieman erilainen strategiapeli

Tämän tyyppisissä peleissä olen tottunut sekä vuoropohjaiseen että ajan täydelliseen pysäyttämiseen pohjautuvaan taktikointiin, mutta kuten sanottu, Aliens on jotain muuta. Teos toimii täysin reaaliajassa, mutta käyttäjä voi milloin tahansa hidastaa aikaa hieman tehdäkseen kinkkisiä päätöksiä toiminnan tuiskeessa. Tämä hidastus ei kuitenkaan anna ajattelunvaraa kovin kauaa, sillä xenomorphit ovat tunnetusti vikkeliä pirulaisia. Homman juju on käyttää erikoishyökkäyksiä, kuten kranaatteja ja erilaisia asekykyjä, pitääksesi ötökät tarpeeksi kaukana ja tappaaksesi hirviöt riittävän kaukana tiimistäsi. Jos nämä hammaskeijut pääsevät tarpeeksi lähelle, ne joko hyökkäävät sotilaiden kimppuun tai kuollessaan löräyttävät solttujen päälle happoverta, joka sekä haavoittaa että voi aiheuttaa paniikkia – jopa henkisiä traumoja.

Toinen vinha ero muihin peleihin on se, että sotilaita ei ohjailla yksitellen. Teos todella haluaa, että pelaaja on ryhmän komentaja, joka ärjyy tiimille käskyjä ulkopuolelta. Tiimi liikkuu yhtenä ryhmänä ja ampumakohtauksissa valitset edellä mainittuja erikoiskykyjä. Sitten sotilas, joka vaikkapa sen kranaatin omistaa, heittää sen. Mutta et voi esimerkiksi liikutella solttuja yksitellen eri asemiin luodaksesi strategisia asetelmia, kuten vaikkapa XCOM 2:ssa, jolta Aliens: Dark Descent muutoin lainaa paljon elementtejä teokseensa. Esimerkiksi kotipesän hoitaminen ja sotilaiden kustomointi on kuin suoraan lainattu edellä mainitusta tekeleestä.

Tiukkaa taktikointia tiukasta tilanteesta toiseen

Yksi hauska strateginen piirre pelissä on ovien kiinni hitsaaminen: mikäli paine kasvaa liian suureksi, voit yrittää paeta taistelupaikalta ja hitsata oven kiinni jäljessäsi. Tämä on kuitenkin kaksiteräinen miekka. Oven voi nimittäin hitsata uudestaan auki vain siltä puolelta, mistä se on kiinnitettykin. Jos kierrät pelialuetta ja satut saman oven toiselle puolelle uudestaan, et pääsekään enää kulkemaan tuosta ovesta. Tämä on hieno idea ja antaa pelaajalle jälleen uutta miettimisen aihetta.

Aliens: Dark Descent on todella kuumottava kokemus, sekä pelaajalle että sotilastiimille. Mitä kauemmin selviät hengissä yhdellä alueella ja tapat mötöjä onnistuneesti, sitä enemmän sinulla on erikoistoimintoja käytettävissäsi. Mutta samalla sotilaiden stressitaso nousee ja myös alienit paikalla lisäävät löylyä, lähettäen suuria parvia metsästämään tiimiäsi. Voit kuitenkin koska tahansa myös vetäytyä taistelukentältä takaisin kotipesään parantelemaan sotilaitasi ja vetääksesi itsekin hieman henkeä.

Äänimaailmassa olisi parantamisen varaa

Miinusta annan pelin äänimaailmasta. Kyllästyin todella nopeasti solttujen automaattisiin huudahduksiin kun liikuttelin heitä eteenpäin. Lisäksi heidän vitsinsä olivat juuri niin kliseisiä kuin vain voi odottaa:
"Tämän ötökän verihän on jonkinlaista happoa!"
"Millainen veriryhmä se sellainen on?"
tai
"Näyttää siltä että tämä operaattori tappoi itsensä."
"Tyypin on täytynyt todella vihata tätä työtä!"
"Emmekös me kaikki?"

Äänen miksauksessa on myös jotain hämärää. Äänet tuntuvat päälle liimatuilta. Kun pelihahmot juttelevat avaruusaseman käytävillä, siellä pitäisi kaiken järjen mukaan kaikua, mutta ääni on studionkirkas ilman minkäänlaista efektiä. Pelin alkupuolella nähdään kun alien vetää yhden epäonnisen ihmisen sisään ilmastointikanavan uumeniin: kuuluu vain kristallinkirkas, tasainen ”aaaa!” kun ihmisparka katoaa kanavan syövereihin, ilman minkäänlaista häivytystä.

Tykkäätkö stressistä?

Minun on itse pakko myöntää etten oikein tykännyt reaaliaikaisesta taistelusysteemistä, se ei vain ollut minun kuppini teetä. Mutta ymmärrän täysin mitä tällä on haettu takaa. Alien-sarjan tuotosten kuuluukin olla stressaavia ja kuumottavia, eikä tätä tunnelmaa saavutettaisi esimerkiksi vuoropohjaisella taistelusysteemillä. Joten mikäli olet sarjan fani ja tämä systeemi kuulostaa sinusta hyvältä, kannattaa teosta ehdottomasti kokeilla.

Kirjaudu kommentoidaksesi