Viimeistä fantasiaa ja Disneytä
Kingdom Hearts sijoittuu massiiviseen fantasiamaailmaan, jossa Square Enixin tutut sankarit ja Disneyn imperiumi elävät yhteisessä sovussa. Kaukaisella saarella asuvat ystävykset Sora, Riku ja Kairi unelmoivat seikkailuista poissa uniselta paikkakunnalta. Eräänä päivänä, juuri ennen lähtöä kohti tuntematonta, Heartless-pahikset (sydämettömät) hyökkäävät kylän kimppuun. Kolmikko ajautuu eri teille, jättäen Soran mystiseen Traverse Town –nimiseen kaupunkiin selvittämään, mitä hänen ystävilleen tapahtui.
Samaan aikaan Disneyn valtakunnassa kuningas Mikki Hiiri on kadonnut. Hänen uskolliset ystävät, hovitaikuri Aku Ankka ja ritari Hessu Hopo, lähtevät pitkälle matkalle etsimään kuningastaan.
Tästä käynnistyy sydämellinen ja koskettava koko perheen seikkailu, jonka kantavat teemat ovat ajattomia. Sora kumppaneineen joutuu punnitsemaan ystävyyden, rakkauden, hyvän ja pahan, sekä oikeudenmukaisuuden arvoja ennen kuin ovat lähelläkään viimeistä koitosta.
Jatko-osat lähtevät laukalle
Kingdom Hearts 2 on kaikkea, mitä ensimmäinenkin osa oli, mutta suuremmalla skaalalla. Tämä ei aina käänny loogiseksi tai edes täysin nautittavaksi kokemukseksi, sillä Kingdom Hearts 2 on juoneltaan vähintäänkin sekava tapaus. Mikäli käsikonsoleille julkaistut sivuosat jäivät aikanaan välistä, jatko-osan seuraaminen oli vähintäänkin vaikeaa.
Tarina esittelee liudan uusia hahmoja, joista osa saattaa olla peilikuvia rakastetuista sankareista, sekä laajentaa ensimmäisessä pelissä nähtyä mytologiaa entisestään. Disneyn ja Squaren peleistä tutut hahmot jäävät hitusen alakynteen, kun käsikirjoittaja Tetsuya Nomuran uudet luomukset pääsevät valloilleen.
Jatko-osana Kingdom Hearts 2 on sekalainen tapaus. Se on pelattavuudeltaan huima harppaus eteenpäin, joka osoittaa miten paljon kehitystiimi oppi alkuperäisestä projektista. Maailmat ovat kauniimpia ja niissä on enemmän tutkittavaa, ja tasohyppely on parantunut roimasti muutaman vuoden sisällä.
Tästä huolimatta tarina on sillisalaatti hölmöä terminologiaa, yksiulotteisia hahmoja ja sekavaa kerrontaa. Jopa nyt, kun kokonaisuuden pääsi käymään läpi yhdessä paketissa, oli vaikeaa pysyä kärryillä tietyistä juonenkäänteistä. On täysin hurmaavan pääkolmikon ja Disneyn ikonisten tarinoiden ansiota, että kokonaisuus ei murene käsiin sivu- ja jatko-osien rellestyksen myötä.
Tästä käy kiittäminen erinomaisia näyttelijäsuorituksia, upeaa musiikkia ja koskettavia teemoja, jotka jaksavat kantaa sarjaa. Parhaimmillaan Kingdom Hearts on haikea ja mukaansatempaava kasvukertomus, jossa omat lapsuuden suosikit auttavat pelaajaa käsittelemään vaikeitakin aiheita.
Sarjan kolmas osa puolestaan on jo melkoinen sekasotku. Teoriassa sen pitäisi olla tarinan päätös, mutta jatkoa ollaan jo lupailtu. Mikä on sinänsä hyvä asia, sillä Kingdom Hearts 3 ei tavoita minkäänlaista nautinnollista finaalia tarinalle, joka tarvitsee tässä vaiheessa täyden resetin.
Kolmas peli edustaa mekaniikoiltaan sarjan parasta puolta, ja on kokonaisuudessaan vauhdikas kokemus, jota pelaa tarinasta huolimatta innoissaan. Uudet taistelumekaniikat ovat tervetulleita, maailmaa on hauskempi tutkia ja uudet summon-loitsut istuvat entistä paremmin kokonaisuuteen.
Tällä kertaa peli ei myöskään pitele pelaajaa kädestä turhan pitkään. Tarina alkaa vauhdikkaasti Olympus-vuoren taistelusta ja nostaa kierroksia siitä eteenpäin urakalla. Välillä on vaikea sanoa, miksi juoni on mitä on, mutta tylsäksi sitä ei kuitenkaan voi kutsua.
Harmillista kyllä, Kingdom Hearts 3 on yhtäaikaa liian pitkä ja liian lyhyt päätös sarjalle. Siinä on muutamia kohtia, jotka tuntuvat viime hetkellä mukaan ängetyiltä ja ne vievät tilaa loppuhuipennukselta, joka puolestaan hujahtaa ohi hetkessä. Edes lisäosan virkaa ajava DLC ei auta tässä vaiheessa, sillä lopussa kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.
Kauniisti ikääntynyt kokonaisuus
Kingdom Heartsin ajattomuus juontaa sen upeaan visuaaliseen ilmeeseen ja audiovisuaaliseen toteutukseen. On siis ilo huomata, että aika on ollut näille lempeä ja pienetkin ehostukset vain korostavat, miten nätti peli onkaan kyseessä. Kenttäsuunnittelu on myös, muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, yhä erinomaista.
Erinomaisesti näytelty sarja on tulvillaan hienoja roolisuorituksia ja nostalgisia hetkiä. Hayley Joel Osment kantaa trilogiaa kunnialla harteillaan pääosassa, mutta kiitosta ansaitsevat myös Tony Anselmo ja Bill Farmer heidän hienoista suorituksista Aku Ankkana ja Hessu Hopona. Ikoniset hahmot tuntuvat kolmiulotteisilta persoonilta, joiden edesottamuksista aidosti välittää.
Kingdom Heartsin ikä näkyy ehkä eniten pelattavuudessa ja kontrolleissa. Vaikka Steamiin tuotu HD-remasterointi antaa mahdollisuuden käyttää uudistettua ohjausmekaniikkaa, pohjimmiltaan kyseessä on kuitenkin yli 20 vuotta vanha peli. Se näkyy kömpelössä tasohyppelyssä ja kankeissa taisteluissa.
Lajityypin tietyt tahmeudet pistävät myös silmään. Kingdom Heartsilla on taipumus turhaan selittelyyn ja liialliseen pelaajan ohjaamiseen. Ensimmäiset tunnit ovat täynnä tutoriaaleja ja harjoituksia, joita ei pysty ohittamaan millään ilveellä. Onneksi sentään pitkät välianimaatiot saa hypättyä, jos peli on jo entuudestaan tuttu.
Jatko-osa parantaa menoa entisestään ja on kauttaaltaan eheämpi kokonaisuus. Peli julkaistiin aikana, jolloin PlayStation 2 -konsolista alettiin viimein puristamaan kaikki mehut irti, ja se näkyy. Visuaalinen anti on upeaa, musiikit ja äänitehosteet entistä rikkaampia ja kaikesta paistaa tekemisen ilo.
Kolmas osa on sarjan uusin, eikä se ole ehtinyt ikääntyä ollenkaan. PlayStation 4 -konsolille julkaistu finaali näyttää yhä upealta, eikä siitä löydy moitittavaa millään tasolla.
HD-remasterointi tuo upeasti esille kaiken, mikä hurmasi pelaajat 20 vuotta aiemmin. Se parantaa pintapuolisesti eniten vanhentuneita osa-alueita niin, että kaikki tuntuu tutulta ja turvalliselta ilman entisaikojen kompromisseja. Jokaisesta pelistä löytyy myös vaikeustasoa helpottavia ratkaisuja, jotka takaavat mukavan pelikokemuksen jokaiselle, iästä tai kunnosta riippumatta. Nämä ovat päivityksiä, joita jokainen remasterointi kaipaisi.
Käsikonsoleilta sohvalle
Kingdom Heartsin sivuosat julkaistiin alunperin vain käsikonsoleille, ja nekin useammalle eri alustalle. Kokonaisvaltainen paketti kerää kaiken kolmen erillisen julkaisun alle, joista Kingdom Hearts HD 1.5 + 2.5 ReMIX on kattavin. Se pakkaa sisään ensimmäiset kaksi pääpeliä, mobiilipelit Re:Chain of Memoriesin ja Birth by Sleepin, sekä eräänlaiset HD-elokuvat peleistä 358/2 Days ja Re:coded.
Keskimmäinen paketti on ehkä kolmikon kyseenlaisin. Vaikka se sisältää sarjan laajimman ja parhaimman käsikonsolijulkaisun, Dream Drop Distancen, sen toinen lisäri, Back Cover, on parhaimmillaan puuduttava kertaus vanhasta. Tämä olisi ollut paras yhdistää kolmannen pelin kanssa, joka tällä hetkellä sisältää vain pääpelin ja lisäosan.
Kingdom Hearts HD -kokoelmaa on mahdollista ostaa yhtenä isona pakettina, mikä on paras tapa kokea ja hankkia kaikki, mitä Square Enixin hulppeasta saagasta on tarjolla. Erikseen ostettuna vain paketit yksi ja kolme tuntuvat täysin hintansa arvoisilta. Tosin ilman keskimmäistä lisäriä tarinasta on entistäkin vaikeampi saada mitään irti.
Retroilua parhaimmillaan
Kingdom Hearts on täyttä rautaa vielä kahden vuosikymmenen jälkeenkin. Se on nostalginen paluu yksinkertaisempiin aikoihin, joka ihastuttaa lapsenomaisella taikuudella.
Pelattavaa löytyy vaikka millä mitalla. Itse pääpelit tarjoilevat helposti satoja tunteja seikkailtavaa, varsinkin jos maailmaan haluaa uppoutua rauhassa. Sivuosat Re:Chain of Memories, 358/2 Days, Birth by Sleep ja Re:coded ovat ehkä enemmän kovimmille faneille kuin pääpeliin ihastuneille, mutta niissäkin on paljon hyvää. Eivätkä nekään mitään lyhyitä ole, pelkästään Dream Drop Distance on helposti 40 tunnin kokonaisuus tahkottavaksi.
Steamin HD-versio on sama kuin viime vuonna nähty Epic Storessa julkaistu pakkaus. Eli täysin uudesta versiosta ei voida puhua. Mutta niille, jotka saavat näppyjä kilpailevasta kauppapaikasta, on Steamin julkaisu pakkohankinta sarjan faneille.
