Massiivisen maailman menoa
Viidennen konsolisukupolven toimintaroolipeli Monster Hunter: World rantautuu markkinoille todella näyttävänä ja yksityiskohtaisena. Kolmannesta persoonasta kuvatun seikkailijan tavoitteena on liittyä A-luokan metsästäjien porukkaan ja puhdistaa maailmaa sitä kansoittavista pelottavista olioista. Upeasti väritetyt ja yksityiskohtia pursuavat ympäristöt tarjoavat silmänruokaa vaativampaankin makuun.
Capcomin mukaan uutukainen on rakennettu aiempaa aloittelijaystävällisemmäksi, mutta samalla se tarjoaa paljon haastetta myös saagan konkareille. Tietoa ainakin tuputetaan etenkin alussa niin nopeassa tahdissa, että tutoriaaleihin kannattaa paneutua ajatuksella nopean selailun sijaan. Aloittelijalle Monster Hunter: World tarjoaa todella pehmeän lähestymistavan, opastuksen ollessa erittäin perusteellista.
Erityismaininnan ansaitsevat eri aseiden pätevät opetusvideot. Kaikkiaan 14 erilaisen hilavitkuttimen kokoelmasta löytää helposti omalle tyylilleen parhaiten sopivia monsterinmätkintävälineitä. Ennen metsälle lähtöä on suositeltavaa etsiä oma lepohuone, jossa tutustutaan aseiden liikesarjojen näppäinyhdistelmiin elottomien maalien avulla ja opetellaan käyttämään varusteiden pikavalintakiekkoa. Ensituntumalla yhden käden nopeat aseet vaikuttivat aloittelijaystävällisimmiltä ja enemmän turvaa haluaville esimerkiksi miekan ja kilven yhdistelmä toimii parhaiten. Suurimmat moukarit tekevät eniten vahinkoa, mutta ne ovat hitaita käyttää.
Z-valuuttaa tarvitaan esimerkiksi varusteiden päivittämiseen ja esineiden ostamiseen. Pelkällä rahalla ei kuitenkaan pötkitä pitkälle, sillä etenkin päihitettyjen otusten selkänahoista kerätyt raaka-aineet ovat isossa roolissa. Eri juttujen päivittäminen on toteutettu erittäin pelaajaystävällisesti, sillä "lisävarustepolun" voi tiettyyn pisteeseen asti purkaa alkutekijöihinsä ainesosia menettämättä. Leirien sepät apureineen ovatkin tärkeimpiä kauppakumppaneita onnistuneen metsästysretken jälkeen.
Metsästyksen makua
Eläinmaailmaan tutustuttaessa päästään viimein asian ytimeen. Vaarattomimmat otukset käyskentelevät lähinnä maisemakoristeen roolissa, ellei niitä mene tahallisesti ärsyttämään. Ääni muuttuu kellossa saman tien, kun tantereelle astelee toinen toistaan kiukkuisempia otuksia, jotka on jaoteltu peräti kymmeneen eri kategoriaan. Jokaisessa ryhmässä on vähintään kaksi tai jopa kymmenen erilaista hirviötä, joten "kokoelmaa" voidaan pitää erittäin vaikuttavana. Lisäriesana matkalla kohdataan myös pienempiä kipittäjiä, edellä mainittujen kummajaisten jälkikasvua.
Saalistusta helpottamassa seikkailijan apuna on pienten tulikärpästen lauma, joka pörrää kuin mehiläisparvi kaunokkikimpusta toiseen. Hohkaavat lentiäiset ovat eräänlaisia reittioppaita ja helpottavat kummasti kerättävän "lootin" tai hirviöiden jälkien löytämistä.
Mittelöt kaikenkarvaisten otusten kanssa ovat todella hyvin suunniteltuja, eikä yksikään kohtaaminen ole samanlainen. Jokaisella oliolla on omanlainen elinympäristönsä, mutta taistelut rajoittuvat vain harvoin yhdelle alueelle. Tyypillisesti jahdin aikana vahingoittuneet eläimet pakenevat keräämään happea, jolloin metsästäjien täytyy seurata maastoon jääneitä jälkiä. Mätkimisen ohella aitoa jahtitunnetta lisäävät monipuoliset ansat, joita voi virittää joko hirviöiden pään menoksi tai niiden vangitsemiseksi.
Tehtäviä pystyy suorittamaan sekä yksin että enimmillään neljän hengen voimin. Porukalla jahtaamisessa piisaa tunnelmaa, mutta siinä on varjopuolensa. Meno nimittäin tuntuu joskus liian helpolta, vaikka hirviöt ovatkin aggressiivisempia ja kestävät enemmän iskuja suhteessa pelaajamäärään. Pahimmillaan yhden taistelun aikana kahdesti tajuttomuuden partaalle ajautunut metsästäjä pääsi lyömään muutaman hassun iskusarjan ja matka "toipumisleiriltä" kesti niin kauan, että muut ehtivät mukiloida pyydettävän hengiltä. Onnistumisen tunne jäi tyystin puuttumaan, vaikka tehtävästä saadut palkinnot lämmittivät mieltä.
Leiritulen lämpöä
Leirejä tutkimalla löytää varustelun ohella muutakin kiinnostavaa, kuten muita metsästäjiä, kauppiaita ja haastetehtäviä jakavia ihmisiä. Jostain syystä kommunikoinnin suhteen ollaan oltu laiskoja, sillä eri hahmot eivät käytännössä puhu lainkaan. Tyypillisessä dialogissa kuullaan yksi ainoa tervehdys, kun pitkä tekstilitania korvaa ääninäyttelyn. Poikkeuksena ovat videopätkät, joissa hahmojen persoonallisuus tulee paremmin esiin. Tavallisen puheäänen sijaan valittavissa on myös Monster Hunter -kieli, joka on perin hupaisaa kuultavaa.
Leirit tarjoavat helpotusta myös kanttiinien muodossa, sillä näistä ostetut eväät boostaavat esimerkiksi hyökkäysvoimaa tai vastustuskykyä myrkytystä vastaan.
Vapauden vetovoimaa
Tarinassa etenemisen voi ottaa rennosti, jotta ehtii tutustumaan ympäristöön. Eri alueilla samoilu on kannattavaa nopeiden reittien löytämiseksi ja eläinmaailman kartoittamiseksi. Reittien varrella tapaa toisinaan myös tekoälyhahmoja, jotka tarjoavat pieniä tehtäviä. Hyvällä tuurilla saattaa myös törmätä kahden ison möllin yhteenottoon ja oppia paljon näiden taistelutavasta ilman hengenvaaraa. Luonnon arvaamattomuuden kokee myös metsästyksen ollessa käynnissä, kun astetta vaarallisempi otus saattaa yhtäkkiä ilmestyä saalistamaan. Tällainen vaihtelu ja lisähaaste piristää kummasti.
Vapaassa maailmassa seikkailemisen ohella kannattaa panostaa luonnonvarojen keräämiseen. Erilaiset kasvit lisäävät parannuspullojen määrää tai kasvattavat myrkytyksestä parantavien mikstuuroiden varastoa. Käyttötavaroiden määrä siis kirjaimellisesti kasvaa, sillä kerätyt yrtit muuttuvat automaattisesti nautittaviksi juomiksi. Mielenkiintoisempaa olisi ollut itse ottaa selville eri rohtojen yhdistelmät, vaikkapa The Elder Scrolls V: Skyrimin tapaan. Tietyt lootit toimivat myös kivilinkojen ammuksina tai aseiden tehostimina.
Kevyitä kynnyksiä
Monster Hunter: Worldin vetovoima piilee sen hurjassa laajuudessa. Läpikäymiseen saakin uppoamaan roppakaupalla aikaa. Eteneminen ei välttämättä käy kovin nopeasti, mutta koskaan ei ole liian kiire poistua majesteettisista maisemista tai auttaa muita seikkailijoita retkillään. Mielenkiintoisesti toteutettu yhteisöpelaaminen on homman suola, sillä leirien ilmoitustaulut mahdollistavat liittymisen kanssametsästäjien avoimiin seikkailuihin. Tarvittaessa metsästysapua saa kutsuttua myös SOS-hätäraketilla. Lisäksi kavereita varten voi tehdä salasanalla suojatun serverin. Helppoa ja toimivaa.
Yhteisöllisyyteen on siis panostettu kiitettävästi, mutta mahdollisuus kellistää monstereita täysin yksin pilaa hieman tätä immersiota. 50 minuutin aikaraja tuntuu toisinaan liian kevyeltä. Aiemmissa Monster Huntereissa vaarallisimpien örvelöiden kaataminen ei ollut mahdollista ilman muiden maailmanparantajien apua. Tällöin yhteisöllisyys oli isommassa roolissa.
Kovin nopeatempoista Monster Hunter: Worldista ei millään saa ja se helpottaa selviytymistä. Supernopeiden refleksien sijaan vaaditaan älyä ja näppäinyhdistelmien hallintaa lihasmuistin avulla.
Alkuun tuntui siltä, että tietoa pusketaan liikaakin, mutta käytännön taitojen karttuessa opit palasivat elävinä mieleen. Kokonaisuuden rakentuessa palapelin tavoin entistä valmiimmaksi tekee aina mieli palata uudestaan monsterimetsästyksen pariin. Loistava paketti, niin yksin kuin myös kimpassa.
