Tulevaisuuden esikuviensa summa
Pidetään hetki illuusiota yllä. Alkuperäinen The Eternal Castle ilmestyi vuonna 1987 luoden tietä edellä mainituille klassikoille. Sivusta päin kuvattu seikkailu yhdistelee tieteisräiskintää ja äkkikuolemilla väritettyä tasoloikintaa. Päähenkilön avaruusalus ammutaan alas vihamieliselle planeetalle, jossa asiat eivät ole hyvin. Vastarintaa, aseistettuja vartioita, monstereita ja reaktiokykyjä vaativia, kuolemaa halveksuvia loikkia katolta toiselle. Edessä on vaarallinen varaosien hakureissu, mutta onneksi nurkista löytyy kättä pidempää matkan varrelle. Tarjolla on alkuun kolme kenttää, joiden kaikkien lopussa odottaa niin pääpomo kuin uusi varaosa alukseen. Kun alus on saatu korjattua, suunnataan kohti seuraavia koitoksia sekä mystistä linnaa.
Todellisuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää. Kaikista tarinoista huolimatta The Eternal Castle Remastered on täysin uusi seikkailu, jota markkinoidaan unohtuneen klassikon uusiopainoksena – kuten Remastered-lisänimi antaa ymmärtää. Pieni tiimi on vienyt ”huijauksensa” jopa niin pitkälle, että Nintendon kauppapaikallakin teosta mainostetaan vanhan nimikkeen paranneltuna versiona. Ei siis ihmekään, ettei pelin nimi soittanut kelloja. Huoh, pelisivistyksessäni ei ollutkaan aukkoa.
Silmäkarkki vuosikymmenien takaa
Retrohenkinen MS-DOS-käynnistysruutu ja varsinkin tyylikään rosoinen grafiikka vahvistavat huijausta, sillä markkinapuheet olisivat menneet minuunkin täydestä ilman Polygonin artikkelia aiheesta. Tekijät ovat nähneet suurta vaivaa piilottaakseen nimikkeen taustat, ja hatun nosto siitä. Erinomainen tapa erottua joukosta!
The Eternal Castle Remastered muistuttaa huomattavasti kyseisen ajanjakson toimintaseikkailuja, jopa niin paljon että haluaisin studion sepitysten olevan totta. Animaatiojälki vakuuttaa, audiovisuaalinen anti kumartaa vuosikymmenien taakse, ja vaikeustasokin muistuttaa esikuviaan. Kuolema tulee alussa tutuksi, kun harjoittelee askelmerkkejä ennen suurta hyppyä, tai kun astelee tietämättään ansaan. Tallennuspisteitä on tasaiseen tahtiin, joten turhautuminen ei tule vastaan kuin muutaman kerran. Ja nekin kerrat johtuvat hieman epäselvistä taustagrafiikoista: Vähäinen värin käyttö ja matala resoluutio ovat yhdistelmä, jossa oma hahmo hukkuu helposti taustoihin, jolloin vahinkokuolemia sattuu. Sama ongelma toistuu myös taistelu- ja ammuntakohtauksissa, jos pienellä alueella on samaan aikaan monta eri hahmoa.
Pienellä varauksella
Vaikeustaso on ajan henkeen kuuluen korkeahko. Kentistä löytyvissä aseissa on kivasti potkua, mutta lippaan tyhjettyä, pyssy täytyy heittää karusti nurkkaan. Kannattaakin miettiä, selviääkö tilanteista kamppailutaidoillaan vai antaako tuliaseen laulaa. Loppupomoja vastaan joutuu mittelemään useamman kerran, jotta oikea taktiikka avautuu. Lisäksi pienet virheliikkeet kostautuvat äkkikuolemina useammin kuin haluaisi. Kaikesta huolimatta kampanjan pelaa mielellään läpi ihan vain muistellakseen (keksittyä) menneisyyttä. Tarjolla on myös samalta sohvalta pelattava kaksinpeli.
Muutaman tunnin tieteistarinasta jää käteen hauskan markkinointitempauksen lisäksi viihdyttävä ja ennen kaikkea kauniisti animoitu seikkailu. Epäreilulta tuntuvat kuolemat sekä vaikeusaste pudottavat arvosanaa, mutta hinta-laatu-suhteeltaan The Eternal Castle Remastered tarjoaa vastinetta varsinkin nostalgiannälkäisille. Todistaapa pieni tiimi samalla, että köykäisemmälläkin budjetilla saa erittäin tyylikästä jälkeä aikaan.
