"Kuunnelkaa tarkkaan, sanon tämän vain kerran"
En voi väittää olevani mikään historia-aficionado, mutta silti hiukan ihmetyttää, etten ole koskaan kuullut operaatio Jedburghista. Kyseessä oli salainen sotilastiedustelullinen hanke, jossa kolmemiehisiä tiimejä pudoteltiin ympäri Ranskaa Normandian maihinnousua valmistelemaan ja tukemaan. Tarina on kokonaisuudessaan kiehtova, ja siitä voi lukea vaikka Wikipediasta tai CIA:n sivuilta.
Absolutely Games on tarttunut aiheeseen ja muovaillut siitä vuoropohjaisen taktiikkapelin, jossa varastetaan suunnitelmia, pelastetaan vastarintasotureita, tuhotaan strategisesti tärkeitä kohteita ja salamurhaillaan inhottavia natsiupseereita. Peli tuo vahvasti mieleen XCOM Enemy Unknownin tai vielä enemmän Jagged Alliancen, sillä keskiössä ovat ryhmään haalittavat persoonat, joiden historiaa ja vuorovaikutusta kuvataan tehtävien välillä. Tosin Jagged Alliancesta poiketen hahmojen välillä ei ole lisäsäväystä tarjoavia konflikteja, mutta pelaaja voi itse kuvitella näille persoonallisuudet ja suorittaa tehtäviä ne mielessä.
Tehtävien ulkopuolella pyritään lämmittelemään suhteita kolmeen eri faktioon, joilla kaikilla on vähän omanlaisensa agendat: kriminaalit, gaullistit ja radikaalit hallitsevat omia maakuntiaan, ja kun näiden kanssa pääsee oikein hyviin väleihin, he tarjoavat erilaisia etuja tehtäviin tai laajempaan kampanjaan. Esimerkiksi taistelussa haavoittuneiden paranemista voi nopeuttaa hyvin varustellussa kenttäsairaalassa tai aktiivisten partisaanien avulla voidaan pitää partioivat germaanit etäällä operaatiota suorittavasta desanttiryhmästä. Lopullisena päämääränä on hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti kuudenkymmenen päivän ajanjakso valmistauduttaessa liittoutuneiden maihinnousuun Normandiassa.
"Hyvä uutinen on, että huonoja uutisia ei ole enempää"
Classifiedin erikoisuutena on sen taistelutahtomekaniikka, joka vaikuttaa menestykseen jopa enemmän kuin fyysinen vahingoittuminen. Usein tulituksen kohde kannattaa valita niin, että matkan varrella on muita vihollisia, joiden on luotisuihkussa fiksuinta painaa pää alas. Tarpeeksi monesta lähteestä singahteleva lyijy voi lamauttaa soturin, vaikka yksikään pati ei osuisi maaliin. Luonnollisesti pelaajan käytössä olevat johtajahahmot osaavat taistelun tuoksinassa huutaa henkeä nostattavia iskulauseita, joilla saadaan omat kaverit potkittua uuteen vauhtiin.
Kullakin tiimiläisellä on oma profiilinsa, joka vaikuttaa siihen, mitä aseita he voivat käyttää ja millaisissa toiminnoissa he ovat vahvimmillaan: on lääkintämiestä, tarkka-ampujaa, puukkopatuja ja tietysti Johtajia isolla jiillä! Kustakin tehtävästä annetaan ennen kentälle lähtöä hiukan taustatietoja, joiden perusteella voi valita mahdollisimman tehokkaan iskuryhmän matkaan. Enimmillään kahdeksan hengen valikoimasta voi kulloinkin lähettää korkeintaan neljä taistelijaa natseja kurmoottamaan. Toisaalta samoja tyyppejä ei kannata ylikuluttaa, sillä väsymyksen lisäksi konflikteista voi jäädä muistoksi psyykkisiä tai fyysisiä vaurioita, joista toipuminen edellyttää visiittiä lasarettiin.
Pelkästä väsymyksestä pääsee eroon, vaikka ottaisi joitain pikkunakkeja hoidettavakseen sillä aikaa, kun muut käyvät salamurhailemassa tai muuten hauskuuttamassa sakemanneja. Vaihtoehtoja on eri liittolaisryhmittymien auttamisesta tai natsipartioiden aiheuttamien tuhojen korjaamisesta kouluttautumiseen tai pikku iskuryhmien värväämiseen. Stressittömän puuhastelun jälkeen soturi on taas kuin aivan uusi ihminen, valmiina toimintaan!
"Se olen minä, Leclerc"
Classified: France '44 tuli itselleni suunnilleen samanlaisena uutena tietona kuin sen innoittajana toiminut Jedburgh-operaatio. Kaikkien kohkatessa eri AAA-peleistä, tällainen matalaprofiilisempi julkaisu lipui huomaamattomasti pleikkariini ja onnistui nopeasti valloittamaan sydämeni. Hidastempoinen taktikointi sopii tällaiselle hidasrefleksiselle käntylle, ja perfektionistin sielua hipoo mahdollisuus suorittaa jokainen tehtävä viidellä tähdellä, kun vain malttaa tallentaa usein ja latailla taktisesti. Ymmärrän, että monet pitävät tällaista toimintaa halveksittavana juustoiluna, mutta hei, jos peli sallii sen, niin...
Vaikka Classified ei lupaa mitään uutta kampanjan kertaalleen läpäisseelle, aloitin itse välittömästi uusintakierroksen, sillä osa tehtävistä sulkee toisia pois ja varsinkin tiimiin rekrytoitavia hahmoja on enemmän kuin yhdellä pelinläpäisyllä on mahdollista kerätä joukkoon. Edes vastaan tulevat, ajoittain toistuvat bugit eivät haittaa niin paljon, että niiden takia tekisi mieli heitellä esim. ohjainta seinään. Yhden tehtävän saa lisäksi paukuteltua läpi tyypillisesti noin puolessa tunnissa, joten kompakteja pelisessioita harrastavalle tämä sopii kuin nenä päähän.
Classified: France '44 on yllättävän maistuva lisäys ei niin kovin ruuhkaiseen lajityyppiin. Ja se tekee jotain, mitä tositapahtumiin – enemmän tai vähemmän uskollisesti – perustuvat pelit parhaimmillaan osaavat: se saa tutustumaan johonkin vähemmän tunnettuun historian sivujuonteeseen. Täytyykin tästä mennä kaivelemaan lisää tietoa jedburgheista.
