"Ouendaaaan!"

Aiemmin omalaatuisella Gitaroo Manilla musiikkipelimaailmaa säväyttänyt Inis jatkaa erinomaisten rytmipelien tekemistä. Osu! Tatakae! Ouendan on innovatiivinen sekoitus adrenaliinintäytteistä kosketusnäytön tökkimistä, hilpeyttä herättävää juonenkuljetusta ja laadukkaita biisejä.

Osu! Tatakae! Ouendan (melko vapaasti käännettynä "Hyvä! Taistele! Kannustusjoukkue") on eräänlainen nyrjähtänyt musikaali. Sen simppeli, mutta peliin hyvin sopiva juoni koostuu viidestätoista lyhyestä pätkästä, joissa seurataan mies-cheerleader-porukan urheaa taistelua epätoivoa ja lohduttomuutta vastaan. Hädänalaisen raukan kauas kaikuva "Ouendan!"-huuto kutsuu välittömästi paikalle kolme kivikasvoista miespuolista kannustajaa, jotka herättävät tanssillaan toivon kipinän ja lopulta johdattavat apua kaipaavat ongelmiensa ylitse. Pelin japanilainen alkuperä näkyy tarinoissa hyvin: vaikka osa kannustuskoplan kohtaamista haasteista on jokseenkin ymmärrettävää tavaraa, kuten esimerkiksi auktoriteettipulasta kärsivän opettajan auttaminen, pettää pokka viimeistään siinä vaiheessa, kun pääsee seuraamaan jättikokoisen toimisto-orjan hurjaa kamppailua sinistä mutanttirottaa vastaan.

Ouendanin juonta kuljetetaan erittäin hienoilla, paikoitellen animoiduilla sarjakuvilla. DS:n kummallekin ruudulle jakautuvat välianimaatiot onnistuvat selvittämään tapahtumat niin hyvin, ettei pelin tekstien täysi japaninkielisyys haittaa pätkän vertaa. Valikoissa navigointi on niin ikään vaivatonta, sillä japanilaisen hölönpölön vieressä on aina hyvin yksiselitteinen kuva. Ouendanin kielimuuri on niin matala, että ainakaan sillä ei pelin väliin jättämistä voi perustella.

"Osu! Osu! Osu!"

Ouendan on herkullisen pelattava. Pelaaja ohjastaa kannustusryhmää tökkimällä DS:n kosketusnäytölle kovalla tahdilla ilmestyviä numeroituja kiekkoja taustamusiikin tahdissa. Oikea ajoitus painallukselle osoitetaan kiekon ympärillä olevalla, alati kutistuvalla ympyrällä. Parhaan tuloksen saa iskemällä kiekkoa sen ääriviivojen kohdatessa ympyrän, huonommin ajoitetuista osumista tulee luonnollisesti vähemmän pisteitä. Tahtikiekkojen lisäksi cheerleadereita ohjataan liu'uttamalla kynää kiemuraisia liukusäätimiä pitkin sekä kynän villiä vispaamista vaativilla pyörityskiekoilla.

Systeemi on erinomaisen hauska. Sen perusteet on helppo oppia, mutta melkoisen vaikea hallita, juuri kuten kuuluukin olla. Varsinkin pelin biisilistan vaikeampi pää heittää pelaajan eteen todella monimutkaista, nopeatempoista ja lievästi sanottuna haasteellista settiä. Ouendan on myös melko armoton pelaajaa kohtaan, sillä ryhmän menestystä osoittava elämäpalkki hiipuu jatkuvasti. Hyvin ajoitetut tahdit ja pitkät kombot pitävät pylvään pitkänä, mutta tiukoissa tilanteissa jo läheltä piti -osumat voivat johtaa turmioon. Epäreilu peli ei kuitenkaan ole, sillä tahtikuviot tuntuvat hyvinkin loogisilta ja selkeiltä, ja ne kulkevat lähestulkoon virheettömästi kappaleiden rytmin tahdissa.

Kovanpuoleista vaikeusastetta hellittää juonen kulkeminen myös kappaleiden keskellä. Jokainen laulu on jaettu muutamaan osioon, joiden välissä olevilla hengähdystauoilla nähdään miten ryhmän kannustus tehoaa. Ruudulle ilmestyvä välianimaatio riippuu energiapalkin pituudesta: vaara-alueella oleva mittari pudottaa rosvoa jahtaavan kilpahevosen kaivoon, mutta hyvin sujuva huutosakin johto leiskauttaa hepan hienosti esteiden yli. Onnellisen lopun tarinalle voi saavuttaa, vaikka tarkistuspisteet ohittaisikin rimaa hipoen, mutta hyvää arvosanaa on silloin turha toivoa.

Osu! Tatakae! Ouendan ansaitsee paljon kiitosta musiikistaan. Pelin viidentoista kappaleen joukkoon mahtuu biisejä muun muassa sellaisilta esittäjiltä kuin Orange Range, Asian Kung-Fu Generation ja Yaida Hitomi. Henkilökohtainen huippukohta listalla on erinomaisen Fullmetal Alchemist –animen toinen tunnuslaulu, L'Arc-En-Cielin esittämä Ready Steady Go. Musiikkilista on laadukas, ja aluksi älyttömän tyhmältä kuulostavat kappaleetkin muuttuvat pelatessa erittäin tarttuviksi kokonaisuuksiksi. Erityisen hienoa on se, että yhtäkään riisuttua midiversiota DS:lle aiemmin julkaistun musiikkipeli Daigasso! Band Brothersin (tunnetaan myös nimellä Jam with the Band) tapaan ei pelissä kuulla, vaan biisit toistuvat DS:n kaiuttimista siististi lauluineen kaikkineen.

"Dai-sei-kou!"

Ouendanin tekninen puoli on hienosti hanskassa. Sarjakuvavälidemot ovat näyttäviä ja hauskoja, ja alaruudulla tunnelman vuoksi heiluvat polygonihahmot sekä näyttävät hyvältä että liikkuvat oikein sulavasti. Niin ikään äänenlaatu on tarkasti kohdallaan, eikä juuri jätä varaa valittamiselle. Peli tunnistaa kosketusnäytön painalluksetkin liki täydellisesti, joten kombon katkeamisesta pelaaja voi syyttää vain itseään. Moninpelipuolella on tarjolla sekä kilpailua että yhteistyötä, mutta niiden toimivuutta en päässyt missään vaiheessa kokeilemaan. Moninpelissä soivat kuulemma samat kappaleet kuin yksinpelissäkin, mutta tarinat on mukavasti vedetty kokonaan uusiksi. Kaiken kaikkiaan Ouendan on tyylipuhdas suoritus ja kovien kehujen arvoinen.

Osu! Tatakae! Ouendan on kertakaikkisen erinomainen rytmipeli. Musiikin tahdissa ruudun tökkiminen olisi hauskaa ja addiktiivista jo yksinään, mutta pelin taustatarina nostaa fiiliksiä entisestäänkin. Silmät liekehtien töidensä kimppuun käyvä sihteeri innostaa pelaajaakin parempiin tuloksiin. Vaikka pelin lievästi omituinen meininki ja korkea vaikeusaste eivät varmasti kiinnosta kaikkia, on Ouendan ehdottomasti DS:n pelitarjonnan kuuminta kärkeä.