Fire Emblem on kivunnut viime vuosina ylöspäin Nintendon arvoasteikolla. Edellinen Awakening-osa keräsi kehuja sekä pelaajilta että arvostelijoilta, minkä perusteella pelijätti nosti pelisarjan muiden yhtiön suurten nimien joukkoon.
Menestystarinalle lähdetään hakemaan jatkoa julkaisemalla tällä kertaa yhden sijasta kaksi peliä. Onko tämä taktisesti onnistunut liike vai olisiko idea pitänyt jättää muhimaan? Vastaus selviää alta.
Maagiset kuviot
Fire Emblem -sarja tarjoilee pelaajilleen taktista roolipeliä. Ruudulla pyörii erilaisia yksiköitä maageista miekkamiehiin, joita liikutellaan ruudukoista koostuvissa taistelukentissä. Taistelemalla sekä etenkin vihollisia kukistamalla yksiköille saa kerättyä kokemuspisteitä, jotka puolestaan kasvattavat hahmojen kokemustasoa. Joka taistelijan voi varustaa tälle sopivilla aseilla sekä muutamilla parannusjuomilla, joita päästään käyttämään taiston tuoksinassa.
Taktikoimaan pääsee jatkuvalla syötöllä. Erilaiset yksiköt ja eri aseet tehoavat joko paremmin tai huonommin tietynlaisiin vihollisyksiköihin, joten hyökkäyksiä ei parane tehdä miettimättä. Esimerkiksi jousiampujat jakavat helposti kuolemaa lentäville vihollissotureille ja taiat tuntuvat voimallisesti panssaroitujen körmyjen iholla. Omia joukkoja voi myös pariuttaa tantereilla yhdeksi taistelupariksi, mikä antaa entistä enemmän materiaalia työstettäväksi. Pelaajan joukkoja liikutetaan omalla vuorolla, jonka jälkeen vihollisarmeija pääsee tekemään oman manööverinsä.
Kaksin verroin taktisempi
Fire Emblem Fates julkaistaan kahtena eri versiona, joista kummallakin on erilaiset juonikuviot pelattavana. Sekä Birthrightissä että Conquestissa suoritetaan muutamat tehtävät, jonka jälkeen päästään valitsemaan sodan osapuolista kumman joukoissa seistään. Ollako kasvattisuvun riveissä vai hypätäkö verisukulaisten puolelle, siinä vasta pulma. Eri tarinakuviot löytyvät eri versioista, joten valinta tehdään käytännössä jo peliä ostettaessa. Arvostelukappaleena oli Conquest ja kun pakon sanelemana päätyi valitsemaan omaa moraalikäsitystä vastaan sotivan osapuolen, oli harmitus käsinkosketeltava. Onneksi asia ei ole kuitenkaan täysin mustavalkoinen, vaan tarina etenee sujuvasti myös tällä puolen. Puuttuvan tarinapuoliskon voi ostaa halutessaan 3DS:n eShopista samalla kasetilla pelattavaksi. Tämän ohella kummallekin tarinalle sopiva lisäsisältöpaketti Revelations on ostettavissa konsolin kauppapaikalta, kun seikkailua haluaa jatkaa vielä pidemmälle.
Birthright ja Conquest eroavat toisistaan juonikuvioiden lisäksi muillakin tavoin. Ensimmäinen tarjoaa hieman selkeämpiä tehtäviä, helpommin grindattavia kokemuspisteitä sekä hitusen valoisamman tarinan. Jälkimmäinen sen sijaan tarjoaa monipuolisempia tehtäviä, vähemmän kokemuspisteitä sekä enemmän haastetta. Myös omaan armeijaan liittyvät hahmot vaihtelevat versiosta riippuen.
Mainiot optiot ovat mainioita
Pelaajan ensitehtävänä on luoda sopiva hahmo avatarikseen. Sankarin saa luoda nimeä, sukupuolta ja ulkoasua myöten. Valittavana on kolme vaikeustasoa: normaali, vaikea ja mielipuolinen. Nämä vaihtoehdot kuvaavat hyvin sitä mitä tarjoavatkin. Tämän valikoiman ohella päästään valitsemaan mitä pelissä tehdään taisteluissa kaatuville hahmoille. Niin sanottu "ainoa oikea perinteinen" tapa pelata Fire Emblemejä on, että kun oman armeijasi hahmot kukistuvat taistelussa, ne kuolevat lopullisesti. Rinnalla on onneksi kasuaalimpikin optio, jota käytettäessä kaatuneet hahmot vain vetäytyvät taisteluista palatakseen riveihin seuraavassa tehtävässä. Tämä mahdollistaa myös pelin ensikertalaisten hypätä mukaan taktikoimaan. Normaali vaikeustaso tarjoaa edellä mainittujen vaihtoehtojen lisäksi Phoenix-moodin, joka palauttaa kukistuneet soturit taistoon jokaisen vuoron päätyttyä.
Taistelukenttien pahin parittaja
Tämän arvostelijan kokemukset Fire Emblem -sarjasta ovat olleet jotakuinkin aina seuraavanlaiset: jokainen peli vaikuttaa aluksi kovin ei-kiinnostavalta, mutta kun taktikoinnin makuun pääsee, ei sitä haluaisi lopettaa. Fates pääsee koukuttamaan pääroolissa olevilla taisteluillaan sekä muulla oheistoiminnallaan. Juonikuvioiden välillä pyöritään linnoituksessa, jonka muurien sisälle voi rakentaa erilaisia rakennuksia kaupoista yksinkertaisiin kylpylöihin. Pytinkien hyödyllisyys vaihtelee laidasta laitaan, sillä esimerkiksi edellä mainittu kylpylä on turhimmasta päädystä. Tirkistelyynkään siitä ei ole, mikäli tätä mietit.
Hyödyllisimpiin laitoksiin kuuluvat totta kai erilaiset kaupat, joista ostaa aseita ja taikoja omien yksiköiden käyttöön. Aseet eivät muuten tällä kertaa kulu käytöstä parannustaikoja ja muita erikoisluikkuja lukuun ottamatta. Muurien sisällä pyöriessä voi kerätä resursseja linnoituksessa käytettäväksi, minkä ohella tarjolla on kevyitä tapoja olla sosiaalinen omien joukkojen kanssa. Erilaista näpertelyä on muutamaa sorttia ja ne viihdyttävät pieninä annoksina, vaikka ne eivät paljoa vaikutakaan pelin suuriin kuvioihin.
Linnanpihalla on myös oman avatarhahmosi omat asuintilat, joihin voit kutsua armeijasi muita hahmoja kerran päivässä sosialisoitumaan. Tällä on merkitystä hahmojen välisen suhteen kehittämisessä, etenkin kun haluat parittaa avatarisi jonkin toisen hahmon kanssa. Tarpeeksi syvä suhde mahdollistaa siipan kanssa avioitumisen sekä lapsen syntymisen. Oman mukulan saa mukaan taistelutantereille pätkimään vihollisia, mikä on merkittävin lisä tästä sivukuviosta.
Jyrinää ukkosen
Pelaajan johdettavaksi annetaan pieni soturijoukkio, joka kasvaa ajan kanssa kunnon armeijaksi. Juonikuviot tuovat mukanaan ison määrän taistelijoita, mutta tämän lisäksi vastapuolen hahmoja pystyy tiettyjen hahmojen toimesta kaapata oman linnoituksen vankilaan. Putkassa istuvia sotureita voi koettaa suostutella tai lahjoa omiin riveihin. Ja mikäli tämä ei riitä, voi netin välityksellä muiden pelaajien linnoista ostaa yksikköjä omaan käyttöön. Hahmoja saadaan käskytettäväksi yli omien tarpeiden, mikä tarkoittaa sitä, että osa yksiköistä jää täysin huomiotta. Tämä ei ole sinänsä uutta Fire Emblem -peleille.
Eri tehtävien taistelutantereet ovat tarpeeksi erilaisia erottuakseen toisistaan. Areenat ovat monipuolisia ja ne tarjoavat parhaimmillaan useampia tapoja suunnata vihollisjoukkojen kimppuun. Välillä kentillä on myös vieraita joukkoja hämmentämässä soppaa. Näiden asioiden ansiosta tehtävät eivät toista liikaa itseään, eikä meno ala kyrsimään. Loppupuolelta olisi silti voinut karsia muutamat yhteenotot pois, sillä ne tuntuivat lähinnä turhalta täytteeltä matkalla kohti lopputaistoja. Nimikkeen juoni ei loppujen lopuksi ole maailman monimutkaisin, joten pienet lisäkuviot olisivat myös olleet paikallaan.
Aikaa Conquestin läpäisyyn pääsee käyttämään lähemmäs kolmekymmentä tuntia, mikä on enemmän kuin tarpeeksi.
Pelissä kuullaan ääninäyttelyä, mutta vain hitusen. Joka hahmolle on nauhoitettu muutamat lauseet tai äännähdykset, joista päästään nauttimaan kyseisen henkilön avatessa sanaisen arkkunsa. Esimerkiksi yllättyneisyyttä maustetaan epämääräisellä kauhistelun äänellä, iloista tekstiä puolestaan naurahduksilla. Tähän esitystapaan alkaa kiinnittää viimeistään pelin lopulla huomiota, kun oman avatarin hurjistuneen "Ynnnngghhhh"-äännähdyksen on ehtinyt kuulla riittävän monta kertaa. Teksti on kuitenkin kirjoitettu ja/tai käännetty hyvin.
Ulkoasultaan Fates on enimmäkseen hyvä, joskin hieman kahtiajakoinen. Taistelutantereen yksiköt ovat nimittäin kuin suoraan männävuosien konsoleilta, mikä voi häiritä joitakin pelaajia. Kun varsinaiset hyökkäykset kuitenkin alkavat, zoomataan kolmiulotteisempiin yksiköihin mainioine taisteluliikkeineen. Tämä on varsin mukavaa katsottavaa, mutta muutaman tehtävän jälkeen nämä animaatiot kytkee mieluusti pois päältä turhan aikaavievinä. Välivideot ovat näyttäviä, eikä myöskään korville tarjolla ole hassumpaa materiaalia. Musiikki nostaa nimittäin parhaimmillaan ihokarvat pystyyn, joskin taistelujen äänien olisi toivonut olevan hieman munakkaampia.
Sodankäynnin taito
Fire Emblem Fates ansaitsee paikkansa sarjan uusimpana ja monilta osin hiotuimpana osana. Fates ei välttämättä lyhyen testisession perusteella iske kuin tuhat volttia, mutta kun pelin makuun pääsee, se on menoa. Kokemuksesta voi muovata haluamansalaisen eri vaikeustasojen ja pelimoodien ansiosta, mikä helpottanee myös vasta-alkajien hyppäämistä Tulisymbolin kelkkaan. Nimike tarjoaa haastetta, pituutta ja ennen kaikkea taktista silmää vaativaa tekemistä. Vaikka pelistä olisi voinut nipistää muutamat tehtävät pois ja sen juonta olisi voinut mutkistaa entisestään, on se silti täysin kehunsa ansainnut.
