Pelimekaniikat ovat tuttuja, turvallisia ja vanhentuneita
Kaikki, mitä Forbidden Westistä kirjoitettiin kaksi vuotta sitten pitää yhä paikkaansa. Aloyn seikkailu läntiselle joutomaalle on suurempi ja monipuolisempi kokonaisuus, joka on vieläkin menneisyytensä vanki. Jokaista hyvin toteutettua osa-aluetta tasapainottaa useampi vanhentunut ja pöhkö pelimekaniikka, joka muistuttaa siitä, miten vähän avoimen maailman seikkailupelit ovat edistyneet vuosien saatossa.
Näkymättömät seinät, lineaarinen edistyminen ja keinotekoinen maailman rajoittaminen sekä jonninjoutavat selviytymismekaniikat ovat yhtä turhauttavia nyt, kuin Zero Dawnin aikaan. Aloyn kyvyt matkata villin erämaan halki ovat parantuneet vuosien saatossa, mikä vain korostaa pakollisten esteiden turhuutta entisestään. Mikään ei vie mehuja avoimen maailman tutkimisesta kuin tympeä teksti, joka kertoo, ettei tuohon suuntaan ole menemistä vielä kymmeneen tuntiin.
Avoin maailma pakottaa myös tarinan outoihin muotteihin. Jos pakolliseen tukikohtaan ei halua palata tehtävien välillä, tarina jää junnaamaan paikoillaan hassuihin tilanteisiin, joissa hahmot kertaavat jokaisen välianimaation ja höpöttelyn kertarysäyksellä. Se saa muuten elävän maailman tuntumaan kliiniseltä ja mekaaniselta. Vähän kuin Linnanmäen kauhutalon, jossa asukkaat reagoivat vierailijoihin tönkösti kerta toisensa jälkeen. Se saattaa luoda illuusion elämästä, mutta kokonaisuus jää pinnalliseksi.
Onneksi viat unohtaa heti, kun Aloy astuu ulos kielletyn lännen maailmaan. Häikäisevä leikkikenttä on yhä yksi parhaista, mitä tällä konsolisukupolvella on nähty. Forbidden West sykähdyttää aina korkeista vuorenhuipuista syvälle aavan meren uumeniin. Jokainen hetki pelin syövereissä hätkähdyttää. Hollantilainen kehittäjä Guerilla on jälleen saavuttanut mielikuvituksen riemuvoiton heidän visiollaan maailmanlopun jälkeisestä maailmasta.
PC-version tekninen toteutus on omaa luokkaansa
Forbidden Westin PC-versio on taidonnäyte, joka jälleen nostaa rimaa erinomaisten sovitusten saralla. Loistavasti optimoitu kokonaisuus toimii vanhemmallakin järjestelmällä ongelmitta, eikä visuaalisesta annista tarvitse kiristää melkeinpä ollenkaan.
Testikäytössä kokeiltiin niin vanhempaa RX 5700 XT -korttia kuin huomattavasti tehokkaampaa RTX 3080 ti:tä. Muistia oli tarjolla 16 gb, Intel i7-6700k -prosessorin kera.
Heikommalla kortilla Forbidden West saavutti tasaiset 60 kuvaa sekunnissa 1080p-resoluutiolla. 1440p-resoluution nostettaessa graafiset asetukset laskettiin medium-tasolle, jolloin ruudunpäivitys pysyi yhä tasaisessa 60:ssä.
RTX 3080 ti:llä pelattuna Forbidden West pyöri ongelmitta aina 4K-resoluutioon asti 60 kuvan päivitysnopeudella. Säteenseurantaa ei testattu.
Kokonaisuus yllätti kauttaaltaan iloisesti. Kertaakaan ei tullut fiilis, että Forbidden Westin parissa olisi tarvinnut tinkiä mistään, jotta pelistä pystyisi nauttia. Jopa RX 5700 XT -kortilla pelattuna Guerrillan taideteos näyttää upealta, eikä ruudunpäivitys kärsinyt edes ultrawide-monitorilla pelattuna.
Kyseessä on huikea käännös yhdestä PlayStationin tärkeimmistä lippulaivoista. Forbidden West on upea esimerkki siitä, miten tärkeää PC- ja konsolipelien yhteiselo voi olla. Hyvä sovitus tavoittaa nyt entistä laajemman yleisön, kiitos monipuolisen optimoinnin, joka antaa kaikille mahdollisuuden kokea peli heidän budjettiinsa sopivalla raudalla.
Vahva suositus vioistaan huolimatta
Horizon Forbidden Westiä on helppo suositella, mikäli sarjan ensimmäinen osa, Zero Dawn, viihdytti. Jatko-osa on edeltäjänsä kaltainen niin hyvässä kuin pahassa, joskin tällä kertaa sen maailma on entistä vaikuttavampi paikka eksyä. Mitään uutta ei kuitenkaan kannata odottaa. Jos Zero Dawnin jo silloin aikansa eläneet ongelmat turhauttivat, ne tuntuvat entistä raskaammilta nykypäivänä.
Jos viat pystyy antamaan anteeksi, Aloyn seikkailu on kuitenkin aikansa väärti. Millään konsolilla ei ole nähty näin hienosti toteutettua visiota raamatullisesta maailmanlopusta kuin tässä. Sen tarina onnistuu sykähdyttämään monta kertaa, vaikka useat juonenkäänteet näkee helposti ennalta. Pienet kohtalot ja historialliset aikakirjat paljastavat lohduttomia tarinoita tuhansien vuosien takaa, ja niiden parissa tuntee olonsa hyvin pieneksi robottien valtaamassa maailmassa.
Toivottavasti tarinan seuraava osa, joka on vielä varmasti muutaman vuoden päästä valmistumisesta, saadaan konsoleille ja PC:lle samanaikaisesti. Mitä suurempi yleisö löytää Aloyn seikkailut, sen parempi. Eikä näin hienosti toteutettua julkaisua pitäisi piilottaa alkuvuoden kuukausiin vailla fanfaaria.
