Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Fallen Leaf -studion tieteistarina 2080-luvun Marsista ei tarjoa mitään mullistavaa. Silti komea ja tunnelmallinen debyyttijulkaisu jättää toivomaan lisää.

Positiivinen yllätys

Pakko myöntää, että oletin ennakkomateriaalien perusteella Fort Soliksen olevan Dead Spacen ja The Callisto Protocolin tyylistä selviytymiskauhua, mutta lopputulos muistuttaa enemmänkin tarinavetoista seikkailupeliä – esimerkiksi Firewatchia – kuin kahta edellä mainittua. Toki tapahtumat sijoittuvat tyhjyyttä ammottavan, USG Ishimuralta vaikutteita lainaavan avaruusaseman käytäville, ja mukana on paljon jännityselementtejä sekä väkivallanuhkaa, mutta toimintaa peliltä ei kannata odottaa muutamia reaktiotestejä ja välivideoita lukuun ottamatta. Tunnelmaa sitäkin enemmän, sillä teos nojaa upeasti luotuun ympäristöön ja taitavasti käsikirjoitettuun tarinaan: mitä tapahtui Fort Solis -nimisellä tutkimus- ja kaivoslaitoksella.

Viimeinen päivä ennen lomaa saa ikävän käänteen.

Tapahtumat alkavat juuri ennen punaisen planeetan myrskykautta, kun Fort Solikselta tulee epätavallinen hälytys, eikä asemaan saada enää yhteyttä radioyhteyksien kautta. Vanhempi insinööri Jack Leary (Red Dead Redemption 2:sta tuttu Roger Clark) hyppää huoltoajoneuvonsa rattiin ja suuntaa kohti asemaa tyylikkäässä alkuvideossa. Fiiliksessä on jotain bladerunnermaista punaisen hiekan pöllytessä ajoneuvojen takavalojen loisteessa.

Peli siirtyy sulavasti välivideoihin, eikä lataustaukoja ole ollenkaan.

Työpari Jessica Appleton (Julia Brown) jää tukemaan huoltokäyntiä etäyhteyden kautta. Parivaljakon dialogi soljuu luontevasti eteenpäin, alun lämminhenkisen naljailun vaihtuessa nopeasti epätietoisuuteen ja jännitykseen. Troy Bakerin tulkitseman Wyatt Taylorin, aseman lääkärin, ääni- ja videologit tulevat myös pelaajalle nopeasti tutuksi. Varsinkin yhdessä kohtauksessa Baker todistaa jälleen kerran miksi on niin arvostettu tekijä alalla.

Elokuvallinen seikkailu

Neljään kappaleeseen jaettu kokonaisuus pitää hienosti otteessaan alusta loppuun, vaikka pelillisesti Fort Solis ei tarjoakaan mitään uutta taikka ihmeellistä. Pelaajalle tarjoillaan illuusio puoliavoimesta maailmasta, vaikka todellisuudessa tarjolla on aina vain yksi etenemistie. Mysteeri alkaa hiljalleen aueta tutkimalla aseman eri siipiä ja sieltä täältä löytyviä päätteitä: sähköpostit, työntekijöiden mielenterveyttä edistävät videologit ja erilaiset ympäristöistä löytyvät asiat nitovat tutkimuslaitoksen historiaa ja hälytystä edeltäviä tapahtumia yhteen.

Kuka lähetti hälytyksen, jos koko laitos on lukittuna?

Useampaan rakennukseen jaettu laitos levittäytyy niin maan alla kuin päällä, joten tutkittavaa riittää, kunhan löytää tarvittavan turvaluokituksen kulkukortteja käyttöönsä. Painostava yksinäisyys ja tietämättömyys tulevasta vaanii aina lähistöllä, kuten myös pimeys ja hengenvaarallinen hiekkamyrsky.

Yksi olut päivässä pitää lääkärin poissa.

Unreal Enginen 5.2 -versiota hyödyntävä teos näyttää ja kuulostaa erinomaiselta aina moitteettomasta animaatiojäljestä uskottaviin puitteisiin ja tasaiseen ruudunpäivitysnopeuteen. Avaruusasema näyttää asutulta, oikealta paikalta. Tekijät ovat muutenkin panostaneet immersioon, sillä lataustaukoja ei ole ollenkaan, vaan välivideoihin siirrytään luonnollisesti suoraan pelitilanteista ja toisin päin. Jackin avaruuspuku tarjoaa kaikki tarvittavat toiminnot, joten karttaa tai tiedostojakaan varten ei siirrytä erilliseen valikkoon, vaan ne löytyvät päähenkilön rannepäätteestä. Audiovisuaalisesti Fort Solis on loppuun asti mietitty, yhtenäinen kokonaisuus.

Ohi liian nopeasti

Mallikkaasti rytmitetyn tarinan läpäisy ottaa vain muutaman tunnin jättäen kaipaamaan lisää. Kuten jo alussa totesin, nimike ei tarjoa mitään uutta tai mullistavaa, vaan studio on keskittynyt tekemään jokaisen osa-alueen mahdollisimman hyvin ja uskottavasti. Siinä myös pääasiassa onnistuen.

Rannepääte kertoo uudesta viestistä.

Kontrollit pidetään melko simppeleinä. Suurimman osan ajasta pelaajan vastuulle jää tutkia paikkoja sekä painaa X-nappia tehdäkseen toimintoja. Silti tekijät olisivat voineet jopa karsia osan päälle liimatuista reaktiotesteistä pois, sillä ne eivät vaikuta tapahtumiin juuri ollenkaan ja tuntuvat muutenkin tulevan aina pyytämättä ja yllättäen. Nimikkeen vahvuudet ovat tarinankerronnassa ja taidesuunnittelussa.

Pelimoottorit ovat kehittyneet hurjasti viime vuosina. Pelialan veteraaneista koostuva Fallen Leaf on saanut pienellä tiimillä koottua graafisesti upean jännärin, jota uskottava (ääni)näyttelytyö tukee. Onko tämä sitten indiepeli? Kenties. Joku voisi kutsua sitä kolmen i:n nimikkeeksi.

Joka tapauksessa Fort Soliksen parissa viihtyi pari iltaa enemmän kuin hyvin, ja palaan varmasti Marsiin uudemman kerran pienen hengähdystauon jälkeen.

Kirjaudu kommentoidaksesi