A-P Kuutilan blogi
Sittemmin ohjaimen koko on pienentynyt, mutta se tunne on edelleen sama. Eteeni avautuu maailmoja, joita en vielä parikymmentä vuotta sitten osannut kuvitellakaan. Kenties ne siinsivät jossain haaveissani, mutta tuntuivat kovin mahdottomilta, utopistisilta jopa.
Ensikohtaaminen
Olin aiemmin nähnyt Xboxia ja Haloa vain legendaarisessa Subido-ohjelmassa. En silloin ajatellut Haloa muuna kuin aivottomana räiskintäpelinä, sillä siltä se äkkiseltään katsottuna näytti. Tilanne muuttui tuona hetkenä, kun ensimmäistä kertaa maistoin Silent Cartographer -kenttään sijoittuvaa demoa.
Demossa oli niitä kuuluisia vauhtia sekä vaarallisia tilanteita. Räiskimään pääsi niin maan perkeleesti ja välillä ajettiin autollakin. Joka puolella räjähteli ja sinkoili panoksia ja boksin ohjain sopi täydellisesti vauhdikkaaseen räiskintään. Siihen asti kokemieni räiskintäpelien ammunta oli tapahtunut pleikkarin X-näppäintä painamalla, mutta nyt ammuttiin liipaisimella. Liipaisimella!
Aloin kulkea Mustalla Pörssillä jatkuvasti. Käytin lukion hyppytunnit ja ”hyppytunnit” demojen pelailuun ja kuskasin kaikki kaverit mukanani kokeilemaan tuota uutta mahtavaa laitetta. Hakkasimme toisiamme naamaan Rockyssa ja kokeilimme Splinter Cellin pimeää hiippailua, mutta ennen kaikkea räiskimme sen lyhyen Halo-pätkän parissa aina uudelleen ja uudelleen.
Muutamia kuukausia myöhemmin joulupukki toi mukanaan paketin, jossa luki Hobby Hall. Sisällä oli Xbox, kaksi ohjainta sekä muutama peli. Mukana oli Project Gotham Racing, Halo, Dead or Alive 3, sekä yhdistelmälevy, joka piti sisällään Sega GT 2000:n ja Jet Set Radio Futuren. Pelattavaa riitti runsaasti siis heti alkuun.
Jokainen mainitsemistani peleistä tuntui tuoreelta ja erilaiselta. Grafiikat näyttivät uskomattoman komeilta ja sulavilta, eikä pelattavuus hävinnyt ulkoasulle piiruakaan. Dead or Alive 3 näyttää vielä nykyäänkin yllättävän hyvältä. Katsokaa vaikka itse Youtubesta.
Uskomattominta oli pelata Halon kampanjaa kaverin kanssa samalta sohvalta. Siihen aikaan moninpelattavat täydet kampanjat kun olivat ylipäätään harvinaisia, mutta että vielä samassa huoneessa! Se oli ennenkuulumatonta. Sittemmin siitä on tullut sarjan tavaramerkki, jonka vasta Halo 5 jätti hyödyntämättä.
Tuohon originaaliin mustavihreään laatikkoon liittyy lukuisia iloisia muistoja. Pääsin kokeilemaan sellaisia nimikkeitä, joita en olisi muuten ikinä pelannut. Jedi Knight 2 oli loistava löytö pelikaupan hyllyltä ja tulipa vanha kunnon Operation Flashpoint vuosien kehitystuskien jälkeen viimein konsolille. Siinä oli ongelmansa sekä rajoitteensa, mutta sillä ei ollut väliä, sillä pelaaminen oli kuitenkin pääasiassa hauskaa. Muistan kun ensimmäisillä pelikerroilla tekoälyn ohjastamat tiimikaverini kuolivat ja sain ikävän osuman jalkaan. En voinut kävellä, mutta jäin puskaan väijymään ja taistelin urheasti loppuun asti. Lopulta kuolema korjasi mukaansa, mutta hymy huulillani ei hyytynyt.
Pro Evolution Soccer 4 viihdytti satoja tunteja sekä yksin että yhdessä kaverien kanssa. Paras pelaamani jääkiekkopeli on edelleen ESPN NHL Hockey 2K4, ja etenkin sen Pond Hockey -pelimuoto jätti lähtemättömän jäljen. Kaverin kanssa käytiin järjettömän kovia ja pitkiä vääntöjä tuon lampijäkiksen parissa.
Morrowind on ainoa tuolta ajalta hyllyyni jäänyt originaalin Xboxin peli. Aiemmin oli myös Halo 1 ja 2, mutta vein ne pelikauppaan pian Master Chief -kokoelman julkaisun jälkeen. Morrowindin järjettömän kokoinen maailma sekä satojen tuntien pelattavuus tekivät siitä jotain ennenkokematonta tuon ajan konsoleilla. Uskomatonta kyllä, mutta tuo originaali pelilevy toimii myös uudessa Xbox Series X -konsolissani! Tehkääpä sama Pleikkari ykkösen pelillä Pleikkari viitosella ja sanokaa, toimiiko!
Vuonna 2006 elämä vei uusiin maisemiin ja ympyröihin, minkä vuoksi lopetin pelaamisen joksikin aikaa. Päädyin tuolloin antamaan Xboxini kaverille hoitoon. Päätös johtui ainakin osittain tuoreesta parisuhteesta ja siitä, että olin kasvanut maailmassa, jossa pelaaminen oli nörttien hommaa. Ei siitä tyttöjen kuullen puhuttu. En sitten siinä suhteen alussa oikein kehdannut myöntää pelaavani, mikä näin jälkikäteen ajateltuna tuntuu virheeltä. Sittemmin olen yrittänyt olla järkevämpi tässäkin asiassa. Muistakaa aina olla omia itsejänne! Paitsi jos voitte olla Batman. Silloin olkaa aina Batman!
Kaipuu pelien pariin oli kuitenkin vahva ja tarina tuon mustavihreän laatikon parissa jatkui vielä jonkin aikaa, kunnes uusi ja ihmeellinen valkoinen konsoli kutsui luokseen…
