Kannattaa muistella aina taaksepäin, kun on pelannut 300 tuntia peliä ja alkaa puuduttaa, että kauanko oikein on tullut pelattua ja montako hyvää hetkeä on kokenut.

Fallout syö aikaa, varsinkin jos haluaa olla "kerään kaiken ja menen joka paikkaan"-hahmo. Parhaiten toimii kuitenkin niin, että menee pelin läpi roolilla X, ja toisella kertaa roolilla Y tekee jotain muuta. Aina jää jotain tekemättä ja saavuttamatta, jota toisella hahmolla sitten voi myöhemmin yrittää. Peli on todella laaja.

Eihän tämä vanhoille 2D-outeille pärjää, mutta loistopeli on kyseessä silti. Juoni voi olla välillä keppoinen, hahmot ohuita ja keskustelu laimeampaa kuin aiemmin, mutta hienoja kohtia pääjuonessakin on olemassa jotka katkaisevat itseääntoistavuutta välissä hienosti (vault 112). Jos haluaa fiilistellä, tutkiskelemalla raunoita löytää viestejä ja logeja ja asioita, jotka eivät pääjuoneen liity mitenkään.

Ajoittain vanhaa kunnon Fallout-huumoria tulee onneksi edes vähän vastaan, mikä on pelkästään bonusta. Ei kuitenkaan naururemakoita pääse syntymään, paitsi "Argyle, you magnificent bastard" naurattaa aina. Jokainen pieni huumoripätkä raskaan tunnelilahtauksen jälkeen piristää.

Ainoa asia mikä ärsyttää useinkin on se, että pimeitä tunneleitä ja sokkeloita on liikaa, joihin eksyy ja huomaa pyörivänsä ympyrää. Ymmärtäähän tuon pimeyden, mutta vanhoissa Fallouteissa sentään aina näki missä oli ja mitä tapahtui. Kartta auttaa sentään välissä.

Haulikolla naamaan ja kohta se 200 tuntia takana helposti.